Samaan aikaa Louisin polttareissa...
(Louis kertojana)
Menin ulos ovesta hyvästeltyäni Valerien. Näin pihalla bile bussin odottamassa. Niimpä tietenki.
"Hei sulhaspoju!" Zayn huusi bussin sisältä. "Tuu jo sisään, ni bileet voi alkaa!"
Mitäköhän ne on nyt keksiny? Menin sisälle bussiiin ja odotin siellä olevan kamalasti porukkaa, mutta näinkin vain muut one directionin pojat.
"Aateltiin, että tykkäisit, että ollaan ihan vaan näin bändin kesken, ilman ylimäärästä porukkaa." Niall sanoi
"Joo! Itte asiassa oon helpottunu, ettei mun polttareista tarvinnu tehä isoa numeroa." Sanoin.
Tottakai minulle riitti neljä parasta ystävääni, joista valitettavasti vain yksi sai olla best manini: Valitsin Harryn. Muut pojat kyllä ymmärsivät: olihan minusta ja Harrysta tullut parhaat ystävät jo heti, kun tapasimme ensimmäisen kerran x-factorissa. Muihin tutustuminen tapahtui vasta vähän myöhemmin.
"No, mitä sä haluut tehä näin sun viimisenä poikamies iltana?" Liam kysyi ja muut hurrasivat juhla fiiliksessä.
"Tiiättekö mitä?" Sanoin. "Mä haluun vaan juoda olutta teiän kanssa!" huusin ja kilistimme pulloja.
Tiesin, että tulisin nauttimaan illasta ihan tällaisenaankin: bile bussissa (jota olin aina salaisesti toivonut polttareihini), ollen neljän parhaan ystäväni kanssa. Olimme olleet toistemme tukena kaikessa ja olin enemmän kuin oloinen, että he ovat kanssani tässä.
Mielessäni kävi myös pelko, että kun olisin naimisissa Valerien kanssa ja kaikkea, minulla ei jäisi välttämättä aikaa tällaiselle hengailulle. Siksi olin päättänyt nauttia tästä illasta, kun en vielä ollut ukkomies. Kuitenkin pelko oli osalta turha, koska tiesin, että tultaisiin vielä viettäisimme tällaisia iltoja.
Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä: tuleivaisuudesta, parisuhteeesta ja ihan kaikesta. Tiesin, että voin luottaa näihin tyyppeihin ja tiesin niittenki luottavan muhun. En ollu vieläkään päässy yli siitä, kuinka cool bile bussi oli. Se oli ehkä paras yllätys, mitä oisin tänä viimisenä poikamies iltana toivoa.
"Tuuks mun kanssa työntään päät ulos katto ikkunasta?" Harry kysyi
"Onks täällä sellanenki?! Tottakai!" Vastasin.
Me seisottiin Harryn kanssa penkeille ja tosiaan työnnettiin päät ulos bilebussin ikkunasta. Se oli mahtavaa: mulla ei koskaan ollu vapaampaa fiilistä. Tää oli just sitä, mitä mä tarttin vielä ennen huomista. Ennen ku alottasin loppuelämän Valerien kanssa.
Kyyti loppui ja hyvästelin pojat. Kello oli jo paljon, mutta halusin mennä vielä jostain syystä käymään rannalla. Kävelin sinne ja istuin hiekkaan, katsoen auringon laskua: se oli kaunis. Suljin silmäni ja annoin mieleni puhdistua.
Ehdin olla vain hetken, kunnes kuulin tutun äänen:
"Mitä sä täällä teet?!" Harry huusi. "Mee nyt ihmeessä nukkumaan!"
"Älä ny hermoo!" huusin. "Mä tulin tänne vaan miettimään hetkeks..."
Harry istui viereeni.
"Miltä nyt tuntuu?" Harry kysyi.
"Paremmalta, ku koskaan." Sanoin hyvin tyytyväisenä.
"Se on hyvä." Harry sanoi. "Mut mä taian lähteä jo, onhan mullaki huomenna tehtävää."
"Nii. Muistakki olla sitte ajoissa, best man." Sanoin.
Hymyilimme toisillemme ja Harry lähti. Itsekkin istuin siellä enää vain hetken ja lähdin asunnolleni. Huomenna se olisi: hää päiväni. Se, josta minulla oli aina ollut kuva pääni sisällä. Tiesin, että huominen tulisi täyttämään tämän kuvitelman täydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti