Love and rumours ~Osa 2~

Oli ilta ja mä ootin Sarahia jätski kioskin pihalla. Aurinko paisto ihanasti ja näki, et kesä oli jo tulossa. Mä ootin jo sitä: sais olla pitkästä aikaa vaan rauhassa, ilman koulu juttuja, olis lämmin ja tottakai olis söpöjä poikia uimarannoilla. Ehkä Zaynki... Ei, nyt mun pitää lopettaa, en mä voi tällasia aatella! En mää ny voi sitä alkaa rannalla stalkkaamaan!

Onneks Sarah tuli ja sai mun ajatukset keskeytettyä.

"Hei! Ehitkö oottaa jo kauan?" Sarah kysy.

"En mää. Ihan äsken tulin." Mä vastasin.

"No hyvä. Otetaan jätskit ja lähetään sinne rannalle." Sarah sano.

Mä otin piparmintun, sen jonka otan melkein joka kerta. Se oli ehottomasti mun lempi maku, ja kesän syön sitä niin usein, ku vaan voin. Sarah ei oo ikinä ymmärtäny, et miks otan aina sen, mut mulle se, ku otan sen ekan kerran näin aurinkoisen ja lämpimän sään aikana, tarkottaa, et kesä on oikeesti virallisesti alkanu.

Sarah otti tylsän ja tavallisen mansikan. Ite oon aina ollu enemmän erikoisten makujen ystävä, mut jokasella mieltymyksensä. Kaiken tän jätskin miettimisen keskellä mä en ollu yhtään huomannu, et kukas mukaan ku Zayn seiso vähän meitä taaempana jonossa. Sen huomattuani mä jäin vaan tuijottamaan sitä, kuinka aurinko asu sen täydellisiin hiuksiin.

"Amy, mennään jo!" Sarah keskytti mun ajatukset.

"Joo, anteeks." Mä sanoin.

"Mikä sulle oikein tuli?" Sarah kysy. "No, mennään kuitenki."

Me lähettiin Sarahin kanssa pyöräilemään rantaa kohti. Se ei ollu kaukana, joten me oltiin aika äkkiä perillä. Vesi kimmels ihanasti auringossa ja näytti jo niin lämpimältä, että siinä ois voinu uia. Ehkä kuitenki vasta myöhemmin, nyt me vaan kahlattais matalikossa. Me otettiin kengät pois, ja tunnusteltiin hiekkaa varpaiden välissä. Se tuntu ihanalta, varsinki näin pitkän talvi kauen jälkeen.

Viime kesästä tuntu olevan jo melkei ikuisuus. Aina mietin, et kuinka ihanaa olis joskus tulla tänne viettämään aikaa jonku pojan kanssa. Se olis tosi romanttista. Ei tietenkään sillä, etteikö Sarahin seura kelpais, mut ois se erilaista tulla tänne romanttisessa mielessä. Kaiken lisäks tää oli ehkä mun lempi paikka koko kaupungissa.

"Sarah." Mä alotin hermostuneesti, ku me istuskeltiin kahlauksen jälkeen laiturilla.

"Nii?" Sarah sano kysyvästi.

"Mulla on yks juttu, mistä oon aikonu kertoa sulle jo aiemmin..." Mä sanoin.

"Sä tykkäät Zaynistä, kyllä mä sen oo huomannu." Sarah sano.

"Onks se muka niin selvää?" Mä kysyin punastellen.

"Koska mä oon tuntenu sut jo sen verran kauan, et tunnistan kyllä, et millon oot ihastunu johonkuhun." Sarah selitti. "Äsken kiskalla mun epäilykset vaan vahvistu. Älä kuitenkaan huoli: en mä kerro kellekkään, ja ei kukaan muu oo varmana huomannu mitään."

"No, hyvä." Mä sanoin naurahtaen ja samalla helpottuneesti.

Nyt Sarah ties. Oli hankala myöntää sille, et tykkäsin Zaynistä, koska en ollu kunnolla myöntäny sitä vielä itellenikään. Se oli kuitenki kiistatta totta, enkä mä voinu väittää muuta.

"No, mitään hyviä neuvoja?" Mä kysyin hetken kuluttua.

"Mä jo luulin ettet koskaan kysyis." Sarah sano hymyillen.

Sarah piti luovan tauon ja sano: "Homma on näin: Sä meet puhumaan sille joskus matikan tunnin jälkeen, ku se ei oo ehtiny sielä mennä sen kaverien tykö."

Mä mietin hetken:

"Mutku, mä en tiiä...." Mä sanoin lopulta epävarmasti.

"Mä vaikka työnnän sut sitä päin, jos on pakko! Älä nyt oo taas sellanen jänishousu!" Sarah sano hymyillen.

Me kummatki naurettiin. Sarah oli oikeessa: mun oli uskallettava. Heti huomenna mä tekisin sen: lähestysin Zayniä.