Aika lähti kulumaan kuin siivillä: Saime hoidettua Louisin kanssa kaiken tarvittavan ja olimme tyytyväisiä aikaansaannokseemme. Nyt olin varma häiden onnistumisesta. Vaikka näin on vaarallista sanoa: Mikään ei voisi enää mennä pieleen. Kaikki oli vain niin viimisenpäälle suunniteltua, ettei virheille jäänut varaa.
Huomenna ne häät sitten on. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei jännitä, mutta olen liian onnellinen alkaaksi nyt miettimään moista. Pian alkaisivat mun morsius juhlat ja Louisin polttarit. Viimeinen päivä sinkkuna. Odotin kuitenin vain sitä, että huomenna saisin Louisin virallisesti aviomiehekseni. Ajatus sai hymyn huulilleni: olin valmis huomiseen.
Nyt oli viimeiset hetket sanoa sulhaselleni viimeiset sanat, ennen kuin tapaisimme alttarilla.
"Tuleeks sinne strippareita?" Kysyin Louisilta kiusoitellen.
"Ei tietenkää!" Louis vastasi. "Käskin poikien unohtaa sellaset!"
"No hyvä." Sanoin nauraen. Tottakai olin vain vitsaillut.
"Kuule Val..." Louis sanoi hiljaa.
"Tää viiminen kuukausi on ollu aivan mahtava." Hän sanoi. "Kaikki sitte tähtää huomiseen..."
"Mustaki tää on ollu aivan ihanaa." Sanoin hymyillen.
Pihalta kuului yhtäkkiä auton torven tööttäystä.
"Pojat varmaan tuli jo." Louis sanoi.
"Meni sitte ja pidä hauskaa!" Sanoin tönäisten Louisia leikkisästi.
"Nähdään alttarilla." Louis sanoi.
"Mä oon sitte se valkosessa puvussa." Sanoin hymyillen.
Katsoimme toisiamme vielä kerran, ennen kuin hän lähti ovesta ulos. Ainoa mitä pystyin ajattelemaan oli: ton kanssa mä haluan viettää mun loppu elämän.
Olin hetken aikaa tyhjässä asunnossa. Kävelin parvekkeelle ja annoin kesä tuulen kulkea kasvoiltani ja heittää hiukseni sekaisin. Oloni oli parempi, kuin koskaan. Yhtäkkiä näin hahmon vähän yläpuollani kiipeävän käysien varassa alas. Tiesin kyllä, kuka se oli.
"Emily! Mitä sä oikein teet?!" Huusin.
"Tää on kaappaus!" Emily vastasi. Hän kiipesi parvekkeelle kanssani ja jatkoi: "Ekana sä laitat nää valjaat päälle ja me kiivetään yhessä kattotasanteelle, Wilhelmina oottaa jo siellä." Emily sanoi virnuillen.
"Siis mitä?! Sä tiiät, että mä pelkään korkeita paikkoja!" Huusin.
"Siks me tää keksittiinki!" Emily sanoi hymyillen.
Mua pelotti suunnattomasti, mutta mä tiiän, että oisin katunu, jos nyt jänistän.
"Tehään se!" Sanoin, ensin katsottuani uhmakkaasti ylös.
Emily laittoi minulle valjaat ja aloin kiipeämään, ihan niin kuin vanha tekijä. Onneksi en tehnyt sitä virhettä, että olisin katsonut alas. Selvisin kuin ihmeenkaupalla ylös asti.
"Iltaa rouva Tomlinson!" Wilhelmina sanoi suloisesti. "Ja tervetuloa sun morsiusjuhliin!"
Kattotasanne oli koristeltu kauniisti kukilla, ilmapalloilla ja tytöt olivat selvästi huomioineet kaikki lempi asiani. Lattia oli kokonaan täytetty erilaisista kollaaseista, joissa olimme Louisin kanssa yhdessä.
"Voi kuinka ihanaa!" Sain sanotuksi. "Kiitti!"
"Äläpä ny turhaa kiittele! Ilohan meidän oli tätä järkätä!" Wilhelmina sanoi.
"Ja oli kiva pitää kerranki salaisuuksia sulta!" Emily sanoi nauraen.
Me kaikki kolme naurettiin ja otimme pöydältä cosmot. Tytöt ties hyvin, että se on mun lempi drinkki. Ilta oli tosi mahtava: me vietettiin se kokonaan sillä kauniilla kattotasanteella, muistellen vanhoja ja muutenki pitäen hauskaa.
Lopulta olin ihan poikki ja valmis menemään nukkumaan: viimeistä kertaa sinkkuna. Toivoin saavani edes vähän unta jänitykseltäni. Huomenna olisin rouva Tomlinson: niin se vaan oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti