Love and rumours ~Osa 5~

Zaynin ajatuksia...

Mä olin vasta tullu tähän uuteen kouluun ja jo nyt musta tuntuu, et tuun viihtymään täällä hyvin: oon löytäny jo paljon kavereita ja muut näyttää haluavan mun seuraan. Oon löytäny täältä jopa yhen asian, jota en uskaltanu toivoakkaan löytäväni vielä: rakkauden. Tai no, on aika aikasta sanoa tätä vielä rakkaudeks, mutta siltä se mun osalta ainaki tuntuu.

Amy oli niin kaunis, vaikkei selvästikkään omastaan mielestään ollu. Se ei selvästikkään uskalla näyttää kauneuttaan, vaan koittaa peittää sen: mutta muhun se ei toimi. Amy on selvästi epävarma, mut ehkä se on tietyllä tavalla osa sitä, miks mä siihen silmäni iskinki. Tai siis mä tiesin, että mun tehtävä olis saaha se luottamaan itteensä.

Amy ei todellakaan ollu tavallinen tyttö: ainakaan mulle. Mulle ainaki se erottu joukosta persoonallisuuellaan jo heti ekana päivänä: jo sillon mulla heräs halu tutustua siihen paremmin. Mä olin niin onnellinen sillon, ku Amy tuli ekan kerran puhumaan mulle. Mä en sitä ennen ollenkaan aatellu, et se ois voinu pitää musta kans.

Kaikesta huolimatta mä otin tilanteesta vaarin ja päätin pyytää Amyä näyttämään mulle paikkoja. Sillä tuli heti mieleen ranta ja äänestä mä osasin jo aavistaa, et se on Amylle tärkeä paikka. Tuntu jotenki ihanalta, että se halus heti viedä mut sellaseen paikkaa, tavallaan päästää mut sisään sen ajatuksiin.

Mun ympärillä oli aina jostain syystä pyöriny tyttöjä, mut kukaan niistä ei kiinnostanu mua: halusin vaan Amyn. Voi ehkä olla typerää vaan ihastella kaukaa, mutta mä en halunnu hätiköidä: mun oli otettava selvää mun tunteista. Nyt mä en kuitenkaan miettiny enää, ehkä kevät oli iskeny muhunki.

Mua kuitenki hermostuttaa, koko ajan. Vaikka oon mies, eikä miesten pitäs hermoilla: sehän on naisten juttu. Amy oli kuitenki aivan liian erityinen, jotta voisin olla vaan normaalisti sen lähellä: se sai mun sydämen hakkaamaan joka kerta, ku olin sen lähellä. Mä olin tavannu tottakai monia tyttöjä elämäni aikana, mut ei ketään Amyn kaltasta. Se poikkes kaikista muista: hyvällä tavalla.

Mä olin ajatellu Amyä siitä asti, ku olin tavannu sen ekan kerran: sen hiuksia, ku auringon valo osuu niihin, sen ihania huulia, sen silmiä... Sen lisäks olin miettiny koko ajan, et tunteeko se samoin. Vieläkään en oo varma, mut paremmalta näyttää. Mietin kans asioita, joita me voitas yhessä tehä: käydä leffassa ( se tietenki sais valita), kävellä puistossa, syödä ravintolassa...

Kesä loma alkas kohta ja sitten meillä olis aikaa Amyn kanssa tutustua kunnolla: siis tietenki jos se vaan haluu. Meillä ei kuitenkaan oo kiirettä: meillä on vielä koko elämä edessä. Lisäks jos tästä ei tuukkaan mitään, se on ihan ok: mä kyllä pärjään. Ainoa mitä haluun, on etes saada yrittää. Kenties, mutta vaan kenties, tästä vois tulla jotaki.