Istuimme alas syömään. Koko ateria oli asetettu kauniisti ja oli harmi rikkoa se. Söimme hyvinkin hitaasti, maistellen lähes jokaisen suupalan loppuun asti. Tilaa oli kuitenkin myös jälkiruualle, joka oli aivan taivaallisen ihanalta maistuva suklaakakun palanen. Sillä hetkellä on olisi voinut toivoa elämältä enää mitään muuta.
Kun olimme lopulta syöneet Harry nousi kysyi: "Saanko luvan daamini?"
Nyökkäsin vastaukseksi hänen erittäin herrasmiesmäiseen pyyntöönsä ja valssi musiikkia alkoi soida. Tanssimme jonkinaikaa, kunnes sanoin: "Tää ilta on ollu kerrassaan täydellinen. Kiitos Harry."
"Ilohan mun oli saada suunnitella tää kaikki. Tiedäthän sä, kuinka paljon mä tykkään ystävänpäivästä." Harry sanoi hymyillen.
Jatkoimme tanssimista suorastaan lumoutuneena toisistamme. Tämä hetki oli sellainen, jonka ei koskaan haluaisi päättyvän. Sitten kappale loppui ja alkoikin soida alkuperäinen little things. Mitä tapahtuu?!
Harry laskeutui hitaasti yhdelle polvelle ja alkoi kaivaa sormusrasiaa taskustaan. Vera oli oikeassa! Harry aikoi kosia minua!
"Koko ajan, ku ollaan oltu yhdessä oon halunnu kysyä sulta tätä jonain päivänä ja nyt on aika." Harry sanoi
"Sophie. Tulisiks sä mun vaimoksi?"
Olin sekunnin ajan täysin jähmettyneenä yllätyksestä, mutta sitten en epäillyt hetkeäkään.
"Harry. Tottakai mä tuun!" Vastasin
Juoksin Harryn kaulaan ja suutelimme intohimoisesti. Se muistutti minua ensisuudelmastamme: paitsi, että tällä kertaa minusta oli tuleva rouva Styles.
Hetken kuluttua muut one directionin pojat, Vera, äitini ja Harryn perhe kävelivät taka-alalta. Äiti itki, mutta tiesin niiden olevan ilon kyyneleitä. Tämä oli ehdottomasti elämäni onnellisin päivä!
"Malja tulevalla herra ja rouva Stylesille!" Zayn huusi ja kaikki kilistivät shamppanja lasejaan.
Kuinkakohan kauan Harry oli suunnitellut tätä? Se ei kuitenkaan ollut olennaista: vaan se, että tiesimme kummatkin olevamme valmiita tähän. En mallattanut odottaa, että lopulta saisin olla Harryn vaimo. Se päivä oli tulossa pikemmin, kuin osasin vielä aikaisemmin kuvitellakkaan. Tunnelma oli mahtava ja kaikki olivat iloisisia meidän puolesta.
En halunnut vielä murehtia hääsuunnitteluista: Sille olisi aikaa myöhemminki. Nyt halusin vain nauttia illasta, jota en tulisi koskaan unohtamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti