A romantic valentinesday story ~Osa 5~

Minulla oli viekä reilusti aikaa valmistautua. Kuitenkin mielessäni pyöri kaikki mahdolliset yllätykset, mitä hän olisi voinut keksiä. Osittain Harryn arvaamattomuus oli asioita, joista hänessä pidin: Koskaan ei ollut mahdollisuuttakaan tylsistyä Harryn seurassa. Hän oli myös koko aikaisemman ajan suhteestamme ollut aina täydellinen herrasmies ja varmistanut, että minulla oli hyvä olla. Emme olleet edes riidelleet juurikaan: mitä nyt joistain pikkuasioista silloin tällöin, mutta ei ikinä mitään, joka olisi voinut meidät erottaa.

Olihan tottakai myös meillä kummallakin ollut oma historiamme myös seurustelussa, mutta en ole todellakaan mustasukkainen Harryn ex-tyttöystävistä: Tiedän, että hän rakastaa nykyisin vain minua. Rakastaa on iso sana, mutta minun ja Harryn tapauksessa sitä oli sopiva käyttää. Enkä ole koskaan ollut sellainen tyttö, joka sanoisi sen kevyesti, ilman todella tarkottamatta sitä. Kaiken lisäksi sen takia, mitä Vera oli aikaisemmin sanonut, en voinut olla miettimättä, että miltä tuntuisi jonain päivänä olla oikeasti rouva Styles... Täytyy kuitenkin sanoa, että pidin  ajatuksesta.

Kuitenkin minun oli jo aika aloittaa siistiytyminen: Meikata, laittaa hiukset, pukea mekko... Kaiken tulisi olla täydellistä. Vera auttoi minua kaikessa tässä, niin kuin parhaan ystävän kuuluukin Olen tavallaan hyvin kiitollinen, että hän on ollut minun tukenani tänään, vaikka aamu Harryn kanssa jäikin kesken. Oli myöskin mukavaa saada muuta ajateltavaa, kuin ilta jonka takia vatsaani väänsi: mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Vera rauhoitteli minua, mutta tiedän, että hän on kuitenkin aina ollut sellainen ilopilleri, joka ei osaa kaikesta huolimatta eläytyä mukaan toisten hermoiluun.

Ennen kuin huomasinkaan, olin jo valmis. Siis ulkoisesti, sisäisesti ajatukseni risteilivät kaikessa maan ja taivaan välillä.

"Voi ku sä näytät niin  kauniilta!" Vera hihkui

"Kiitos." Sanoin vienosti, vähän punastellen.

"Harry tulee oleen niin ällikällä lyöty, ku näkee sut!" Vera sanoi vähän kiusoitellen.

En voi kuvitellakaan, mitä tekisin ilman Veraa: Hän on parasystävä, joka kellään voi olla! Olin niin onnellinen, että hänen lisäkseen, kuin ihmeenkaupalla olin myös onnistunut saamaan Harryn itsellenni. Ja kaikista muista tytöistä silloin kerran puistossa, hän oli kiinnittänyt huomionsa juuri minuun. Kesken ajatusteni kuulin auton torven äänen ulkoa.

"Nyt se Niall siitten tuli!" Vera sanoi innostuneesti. "Onnea matkaan!"

"Kiitti! Sitä kyllä tarvitaan!" Vastsin naurahtaen, mutta läpi paistoi hermostus.

Kävelin ulos ovesta kohti luxus autoa, jolla Niall oli tullut minua hakemaan.

"Iltaa arvon leidi!" Niall sanoi hienostuneesti. "Laita tää side sun silmille. Harry vaati sitä."

"Okei." Vastasin vähän ihmetellen.

Istuin side silmillä autoon. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta silti tunteeni ehtivät muuttua moneen kertaan, ennen kuin olimme perillä. Outoa oli, että emme puhuneet sanaakaan Niallin kanssa koko matkana. Ehkä se johtui siitä, ettei hän halunnut vahingossakaan paljastaa Harryn aikeita, tai sitä minne olimme matkalla.

Perillä Niall avasi minulle auton oven ja heti astuttuani ulos näin Harryn: Hän hymyili leveästi ja hänen katseensa oli valloittava. Hän myös näytti komeammalta, kuin koskaan ennen. Tiesin, että illasta tuli taianomainen ja ikimuistoinen.