The wedding bride ~Osa 10~

H-hetki oli koittanut. Istuin tuolissa, kun kampaaja siskoni laittoi hiukseni kuntoon. Tästä tulisi elämäni onnellisin päivä. En malttanut odottaa, että saisin pian laittaa päälleni häämekon, jota parempaa en olisi voinut löytää. Olin samaan aikaa hermostuneempi, mutta onnelimpi, kuin olin koskaan ennen ollut.

Koko aamu sujahti ohi erittäin nopeasti ja pian olisi jo vuorossa matka siihen kappeliin, jonka olimme valinneet Louis kanssa seremonia paikaksi. Se oli pieni, mutta olimme päättäneet, että kutsuimmekin paikalle vain sukalaiset ja lähimmät ystävät. Onneksi kaikki oli järjestynyt, ja hetken kadoksissa ollut huntunikin lötyi. Olin vain hetmostuksissani vaihtanut sen paikkaa.

Kun saavuin paikalle, minun piti kärsivällisesti odottaa kauempana seremonian alkua, enkä saanut tietenkään saada Louis nähdä itseäni: sehän olisi tuonut pahaa onnea, mitä emme todellakaan tarvinneet tänään. Pian minusta tulisi Rouva Tomlinson. Ajatus tuntui vatsanpohjassa asti.

Pian kaikki vieraat olivat paikalla ja musiikki alkoi soida. Kävelin isän kanssa alttarialle: kaikki katsoivat minua. Näin Louisin: hänen silminsä säteilivät ja hän hymyili minulle jo kaukaa. En voinut muuta, kuin hymyillä takaisin miehelle, joka olisi hetken kuluttua aviomieheni, ja minä hänen vaimonsa.

"Naiset ja herrat. Me olemme kokoontuneet tänään liittämään Valerie Sarah Burken ja Louis William Tomlinsonin pyhään avioliittoon." Pappi aloitti.

"Pitemmittä puheitta: Tahdotko sinä Louis William Tomlinson. Ottaa Valerie Sarah Burken aviovaimoksesi ja rakastaa häntä myötä ja vastoinkäymisissä. Aina kuolemaan asti." pappi kysyi

"Tahdon." Louis sanoi tapansamukaan hymyillen. Hän laittoi Harryn antaman sormuksen sormeeni.

"Ja tahdotko sinä Valerie Sarah Burke. Ottaa Louis William Tomlinsonin aviomieheksesi ja rakastaa häntä myötä ja vastoinkäymisissä. Aina kuolemaan asti." pappi kysyi.

"Tahdon." Sanoin myöskin hymyillen. Laitoin sormuksen Louisin sormeen.

"Valtion minulle suomin oikeuksin, julistan teidät nyt mieheksi ja vaimoksi." pappi sanoi. "Voitte suudella morsianta."

Suutelimme Louisin kanssa intohimoisemmin ja pitempään, kuin koskaan ennen. Kaikki taputtivat käsiään yhteen ja näin äitini itekevän onnen kyyneleitä.

Sitten menimme viettämään häävastaan ottoa seurakunta talolle. Harry, Wilhelmina ja Emily pitivät yhdessä kauniin puheen, jossa he kertoivat kauniisti siitä, kuinka heidän mielestään olimme kuin luodut toisillemme. Niin se oli: tänään sen itsekkin todella tajusin. Louis oli parasta, mitä minulle oli koskaan tapahtunut.

Sitten oli tanssimisen aika. Olin valmis tanssimaan ensimmäisen valssini Rouva Tomlinsonina. Sanoja ei tarvittu: tiesimme kumpikin Louisin kanssa tämän päivän olevan täydellinen. Olin maailman onnellisin tyttö, kun sain kaiken hää stressin jälkeen vain olla tässä hetkessä: aviomieheni kanssa.

Tanssi loppui ja Louis kuiskasi korvaani: "Mä rakastan sua." Ja suuteli minua otsalle.

"Mäki rakastan sua. Nyt ja aina." sanoin. Suutelimme ilotulitu taivaan alla.

Tästä se lähtee: minun Louisin yhteinen elämä.