Viimeinen päivä ennen Louisin lähtöä kului nopeasti. Vietimme sen tottakai yhdessä, vielä kun voimme. Louisin seurassa en juurikaan ehtinyt tuntea surua tulevasta ajasta ennen häitä, jotka joutuisin viettämään ilman sulhastani. Kuitenkin illalla, mahtavan päivän, johon kuului pizzan syöntiä, puistossa kävelyä, hulluttelua ja muita lempi asioita, aloin tuntea jo kaipuuta.
"Aamulla se sitten on." Louis sanoi, kun kävelimme hänen asunnolleen, auringon laskiessa.
"Niin. Mun täytyy tulla hyvästelemään sut vielä. Eihän me sitten nähä seuraavan kerran, ku vasta heinäkuussa." Sanoin haikeana.
"Valitettavasti. Mut mitä voi tehä ku työt kutsuu." Louis sanoi. "Kumpa sä voisit tulla mukaan."
"Kumpa mä voisinki." Sanoin unelmoiden. "Mut meillä on ikuisuus aikaa olla yhdessä sitten ku ollaan naimisissa."
Tarkotin todella sitä, mitä sanoin: En aikoinut päästää Louisia näkyvistäni sen jälkeen, kun hänestä tuli sulhaseni. Tottakai kiertueita tulisi vielä monia, mutta pyrkisin olemaan niillä mukana. Nojasin Louisin olkapäätä vastan, kun istuimme penkille. Se ilta muistutti tavallaan sitä, jona tapasimme.
Olin lähtenyt Wilhelminan ja Emilyn kanssa baariin ja jotenkin Louis osui heti silmääni. Päätin mennä puhumaan hänelle ja hyvin siinä lopulta kävikin, vaikka kyllä mua hermostutti ihan sikana. Iskurepliikkikään ei ollu mikään maailman paras, mutta ei sillä väliä ollut.
"Tää muistuttaa niin siitä iltaa, jona me tavattiin." Louis sanoi.
"Mä aattelin just samaa. Muistaks vielä millä repliikillä mä sut iskin?" Kysyin.
"No, tottakai! Ei sitä voi unohtaa." Louis naurahti. "Sä sanoit: Läheks pelaan kipleä?"
Me kumpiki naurettiin: Niinhän mä olin sanonu hermostuspäissäni. Onneks Louisin mielestä se oli vaan sulosta ja nauro koko jutulle.
"Voi luoja! Mä en vieläkään ymmärrä, ettei Wilhelmina, tai Emily yrittäny estää mua." Sanoin. "Mutta jos ne ois estäny, en ois koskaan tavannu sua."
Katsoimme auringonlaskua ja suutelimme. Tämä oli kerrassaan täydellistä: Vanhojen muistelua, kaunis ilta, sulhanen rinnallani, sulhanen, joka lähtisi huomenna maapallon toiselle puolelle. Tulisimme olemaan erossa pitempään, kuin koskaan koko seurustelumme aikana. Saa nähdä, että mitä huominen tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti