Seuraavana aamuna mä heräsin hymy korvissa. Voin sanoo, et olin tyytyväinen saavutukseeni. No, eihän tää tosiaan ollu yhtään mitään vielä, mut hyvä alku kuitenki...ehkä. En halunnu manata mun mahiksia puhumalla tästä kellekkään, mut mä tiedän, et Sabina arvaa pian, et mistä on kyse. Mun oli vaan oltava paljastamatta tätä ennen sitä.
Mä kävelin aamupala pöytää, jossa mä tiesin jo Sabinan oottavan mua. Seki näytti tyytyväiseltä.
"Huomenta prinsessa ruusunen!" Sabina tervehti mua kiusotteleva sävy äänessä.
"Huomenta vaan sullekki." mä vastasin hymyillen.
Mä istuin ihan normaalisti pöytään ja aloin voitelemaan leipää. Mun oli oltava mahollisimman tavanomasesti. Tässä aamussahan ei ollu mitään erilaista, eihän?
"No?" Sabina sano kysyvästi.
"Mitä no?" mä kysyin.
"C'mon! Kyllä mä nu tiiän, et jotaki tapahtu eilen illalla, ku lähit hakemaan sun puhelinta." Sabina sano selvästi uteliaana.
"Ei mulle mitään tapahtunu... juurikaan." mä sanoin. Tiiän, et se ei sopinu mun päätöksen olla kertomatta mitään, mut se selvästi osas arvata jo jotain.
"Kerro!" Sabina sano entistäki uteliaampana.
"Ootan hetki. Mun pitää antaa sun kihistä vielä." mä sanoin kiusoittelevasti.
"Mä arvasin, mutku mä haluun tietää!" Sabina sano.
"No hyvä on. Mun pitää heti ekaks sanoa, ettei siinä tilanteessa ollu vielä mitään hurrattavaa, eikä tästä piä siis tehä suurta numeroa." mä alotin.
"Joo, joo tottakai." Sabina vakuutti.
Mä selvitin kurkkuani ja aloin kertomaan.
"Mä siis menin takas sisälle Diamondiin ja menin kysymään baarimikolta mun kännykkää..." mä alotin.
"Ai siltä blondilta?" Sabina kysy heti.
"Joo, just siltä." mä vastasin vähän punastellen.
Niall oli selvästikki niin poikkeuksellisen komea, et jopa varattu Sabina oli kiinnittäny siihen huomiota.
"Mä sain mun puhelimen takasin siltä ja just ku olin kääntymässä pois kohti ovea ni..." mä jatkoin entistä hermostuneempana.
"Jatka. Tää kuulostaa jo lupaavalta." Sabina sano innoissaan.
"Se sano, et mä olin tanssinu aikasemmin tosi kauniisti ja mä tietenki kiitin..." mä jatkoin.
"Nythän alkaa jo polttaa!" Sabina hihku.
Mä heitin sitä mun keittiön alus tyynyn penkillä leikkisästi.
"Ei tässä ny vielä mitään oo! Ja sitä paitssi mä en lopettanu tätä tarinaa vielä." mä sanoin.
Mä pidin pienen tauon ja jatkoin.
"Sit se kysy mun nimea ja mä kerroin sen. Se sano omaks nimekseen Niall." mä kerroin.
"Ja sitte?" Sabina kysy edelleenki kihisten.
"Siinä se. Mähän sanoin, ettei tää oo välttämättä mitenkään lupaava tarina." mä sanoin.
"Tää kyllä on lupaava, mut sun on vaan tavattava se taas!" Sabina sano innoissaan.
"Mut miten? En mä kehtaa mennä Diamondiin heti uuestaan!" mä sanoin.
"En mä sitä välttämättä tarkottanu. Meiän on katottava, et jättikö se sen numeron sun kännykkään. Se kertoo varmasti, et onko se kiinnostunu." Sabina hihku ja nappas mun puhelimen pöydältä.
"Älä viitti! Tää on ihan tyhmää!" mä huusin.
"Tai sitte ei." Sabina sano ja näytti mulle mun kännykän näyttöä. Niall oli jättäny sen numeron mun puhelimeen.
"Tarviiks sä vielä enempää todisteita?" Sabina kysy.
Mä olin ihan ajatuksissani ja vaan tuijotin mun kännykkää. Mä en voinu uskoa, et Sabina oli oikeessa.
"Sunko mielestä mun pitäs siis soittaa sille?" mä kysyin.
"No tottakai! Sähän oot jo kauan haaveillu miehestä ja nyt sulla olis mahollisuus!" Sabina rohkas mua.
Mä en ite kuitenkaan ollu yhtään niin varma siitä, et miten mun pitäs toimia. Mitä jos se onki ihan täys idiootti? Mitä jos mä mokaisin kaiken? Mä en voinu heti aikaan tehä mitään vaan mun oli ootettava, että mä tietäsin. Ainaki se vois olla musta tosissaan kiinnostunu, jos se jätti numeronsakki... Mut mtä jos se tekee niin kaikille naisille?
Mun oli mentävä tunteen mukana, mut en etes vielä tienny, et miten mä tunsin, tai et miten mun pitäs tuntea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti