Love triangle ~Osa 10~

Mä olin Zaynin ovella ja tärisin niin, etä hädintuskin sain soitettua ovikelloa. Hetken jälkeen mä kuitenki pakotin itteni tekemään sen ja sydän hakkas niin, että luulin sen jo poppaavan ulos rinnasta. Mä hikoilinki enemmän, ku koskaan ennen. Mä kuulin Zaynin kävelevän ovea kohti: nyt oli tullu aika. Enää mä en voinu perääntyä. En mitenkään.

"Hei Noora!" Zayn tuli avaamaan oven tavalliseen tapaan iloisesti tervehtien.

"Hei Zayn! Saanko tulla peremmälle?" mä tervehin ja kysyin.

"Tottakai! Ei mulla ollu mitään meneillään." Zayn vastas.

Mä astuin sisälle Zaynin asuntoon ja riisuin kengät. Mun olo ei ollu vieläkään parempi. Tiesin, et se menis ohi vaan tekemällä se, mitä mä olin alunperinki tullu tänne tekemään. Mä ootin sopivan hetken, ennen ku aloin kertomaan kaikkea. Ei tuollasta pommia voinu heti tähän alkuun vaan räjäyttää. Zaynin oli saatava aikaa. Hetken tavallisen rupattelun jälkeen mä kuitenki aukasin suuni.

"Zayn, meidän täytyy puhua." mä sanoin vakavasti.

"Puhutaan toki. Mä oon pelkkänä korvana!" Zayn sano.

"Mun on oltava rehellinen nyt. Zayn, mä tiedän, et sulla on tunteita mua kohtaan ja se on täysin molemmin puolista..." mä alotin ja otin sohavalla istuessa Zaynin kädestä kiinni.

Mä herkistyin niin, etten pystyny heti jatkamaan. Tää oli niin vaikeeta ja mä todella välitin Zaynistä.

"Mutta mulla on toinen. Mä oon lisäks todella onnellinen sen kanssa." mä sain sanotuksi, ennen ku purskahin itkuun.

Zayn ei sanonu aluksi mitään, mutta aika pian se otti mut syliinsä ja sano: "Ei se mitään. Ainoa mitä mä haluun on, et sä oot onnellinen."

Miten Zayn pysty sanomaan noin? Siitä huolimatta, että mä olin ollu täys idiootti, joka tapaillu toista? Zayn oli niin kultanen.

"Mulla oliki aavistus eilen, että se alakerrassa ollu tyyppi oli tulossa treffeille sun kanssa, mut en vaan halunnu uskoa sitä..." Zayn selitti.

Mä itkin entistä kovemmin, koska tiesin satuttaneeni Zayniä. Kuitenkaan mä en voinu olla sen kanssa, koska mun sydän valitti Louisin, enkä mä voinu sivuuttaa sitä. Oli mahtavaa tietää, et Zayn jollain tavalla kunnioitti mun päätöstä jokatapauksessa.

"Pysytäänhän me ystävinä? Eihän annetan tän pilata sitä?" mä kysyin lopulta edelleenki itku kurkussa.

"Ehottomasti!" Zayn vastas painaen hellästi sormellaan mun nenää.

Se sai mut hymyilemään ja heti paremmalle tuulelle. Mä tiesin kaiken olevan hyvin meidän välillä, vaikka meistä ei paria tullukkaan.

"Kuka tietää, ehkä me voidaan joskus hengailla kolmistaan." Zayn sano ilosesti.

"Ihan varmasti! Mä uskon, et sä tuut pitämään Louisista, ku vaan opitte tuntemaan toisenne." mä sanoin hymyillen.

Me istuttiin vielä hetki sohvalla toisiimme käpertyneenä, kunnes mun tuli valittavasti aika lähteä.

"Mun täytyy mennä. Mulla on tapaaminen Louisin kanssa." mä kerroin.

"Mene sitte jo! Älä anna deitin ikinä oottaa." Zayn sano vähän kiusoitellen.

Mä lähin Zaynin luolta ja olin ilosempi, ku pitkään aikaan. Tiesin, et tein oikeen päätöksen valitessani Louisin. Mä soitin sille jo aiemmin ja kerroin kaiken. Se sano, ettei sillä,et olin ollu kiinnostunu myös Zaynistä ollu väliä, jos mä nyt olisin vaan uskollinen sille: mä aioin todellaki kaiken tän jälkeen olla. M en todellakaan aikos joutua tällaseen kolmiodraamaa enää koskaan.

Tästä alkaa uus luku mun elämässä: uuden poikaystävän, sekä hyvän ystävän ja naapurinpojan kanssa.