Love triangle ~Osa 7~

"Hei Louis!" mä vastasin puhelimeen nähtyäni sen soittavan.

"Hei Noora!" Louis vastas ilosesti. "Miten menee?"

"No, mitäs tässä. Kotona oon tällä hetkellä. Lontoo on alkanu tulla jo tutuks pikku hiljaa..." mä alotin ja lätisin viel lämpinmikseen  paljon muutaki.

"Kiva kuulla, et oot viihtyny!" Louis sano edelleenki vilpittömästi innostuneena.

"No, mitäs sulle? Seikkaluja riittäny?" kysyin vähän kiusotellen.

"Ainahan mulla!" Louis vastas naurahtaen ja alko kertomaan omia kuulumisiaan. Ei ollu yllätys, et sillä pojalla ei ollu hetkeäkään tylsää.

"Kiva muuten, et soitit. Mun piti soittaa sulle kans jo aiemmin, mut oli kaikkea muuta..." mä yritin selitellä sitä, etten ujouttani olla vaan uskaltanu soittaa, vaikka olisinki kovasti halunnu.

"Älä siitä huoli!" Louis sano.

Pienen hiljasuuen jälkeen Louis uskals avata suunsa uuestaan.

"Nyt ku kerta ollaan taas yhteyksissä, ni haluaiks lähteä jonnekki?" Louis kysy.

"Kuulostais kyllä hyvältä!" mä vastasin tottakai taas ajattelematta kaikkea loppuun.

"Mä vähän aattelin, et ku viimeks oltiin tavallaan meillä, ni uskallaks päästää mut teille?" Louis kysy vähän kiusotellen.

"Tottakai uskallan! Mä voin jopa kokata, tai jotain siihen tyyliin." mä lupasin aattelematta taaskaan yhtään.

"Mahtavaa! Mä oon aina rakastanu kotona tehtyä ruokaa!" Louis sano.

"No, herra voi sitten varautua tajunnanräjäyttävään makuelämykseen!" mä vastasin naurahtaen.

"Se on siis sovittu! Käykö sulle jo huomen illalla?" Louis kysy.

"Joo, ei mulla taida olla mitään suunnitelmia sillon." mä vastasin.

"Siinä tapauksessa tavataan sitte sillon!" Louis sano.

"Joo, mä tekstaan sulle osotteen myöhemmin." mä vastasin ilosesti.

Me hyvästeltiin lopulta. Taaskaan mun ajattelukyky ei ollu toiminu, ku sitä olis tarvittu. Tää illallinen tulis todennäkösesti vaan mutkistamaan sitä faktaa, et olin kahden miehen pauloissa. Just ku olin ajatellu, et kykenisin unohtamaan jommankumman, niin oon taas tapaamassa kumpaaki. En kuitenkaan voinu ittelleni mitään: kummatki oli niin ihania omalla tavallaan.

Mun ei auttanu muukaan, ku vaan suunnitella, mitä mä aioin kokata Louisille huomenna. Hermostuksissa kaivoin kaikki mun omistamat keittokirjat ja yritin löytää jotaki tilanteeseen mahollisimman hyvin sopivaa. Mua jännitti niin paljon kaikki, enkä kyenny miettimään mitään muuta, ku huomista. Mun olo alko huonontua ja jännitys oli huipussaan.

Aikaakaan ei ollu paljon, koska oli edellisen päivän ilta. Vuorokaudessa mun oli saatava itteni rauhottumaan ja keksiä joku ratkasu. Kaikista pahinta olis, jos Zayn päättääki tulla meille yhtäkkiä, tai jotaki muuta yhtä hirveää. Sellanen tilanne pakottas mut ratkasemaan tän kolmiodraaman ilman, että mä saisin tilsisuutta etes selittää. Mun oli saatava tehä se mun omalla tavalla.

Kaikista hirveintä oli, et mä nautin kummanki huomiosta, enkä haluais päästää kumpaakaan menemään, mut vielä vähemmän mä halusin olla joku, joka pyörittää kahta miestä yhtäaikaa. Mun oli kuitenki vielä otettava vähän aikaa, ennen ku pydstyisin tekemään päätöksen niiden väliltä. Mun oli selvittävä vaan huomisesta: sitten mä tiedän.