Uus päivä sarasti mun huoneen ikkunasta. Mä olin täynnä odotusta ja tiesin, et tästä päivästä tulis varmasti ikimuistonen. Liam tulis hakemaan mut taas jonki ajan päästä ja mä halusin olla valmiina. Mua jännitti vielä enemmän, ku eilen. Kaikenlisäks Liam oli sanonu eilen nostavansa panoksia entisestään. En voinu muuta, ku olla onnellinen.
Mä aioin elää tän päivän täysillä ja olla kerranki huolehtimatta siitä, et mitä huomenna tapahtuu. En voinu kuitenkaan kiistä sitä, etteikö huomisen tapahtumilla tulis olemaan väliä: sehän tulee todennäkösesti muuttamaan mua elämän! En vaan halunnu miettiä sitä todellakaan nyt, koska mulla oli koko mahtava päivä mun eessä.
Liamin kanssa kaikki tuntu jotenki niin paljon erityisemmältä, ku kenenkään muun. Vaikka me oltiinki oltu yhessä jo jonki aikaa, se sai mun sydämen silti pammailemaan. Se poika oli jotenki vaan niin oikee mulle. Sehän on sitä, mitä kaikki halus ja toivo: löytää joku sulle just täydellinen, just se oikee. Mä olin löytäny.
Mä olin saanu kaiken valmiiks ja mä näinn jo Liamin ulkona mun ikkunan takana.
"Huomenta prinsessa!" Liam huus leikkäsästi.
"No, huomenta arvon prinssi!" mä vastasin.
"Tuu jo alas! Meillä on paljon tehtävää tännään!" Liam huus.
"Hetki vaan!" mä huusin.
Mä otin kaiken tarvittavan mukaan ja lähin kävelemään portaita alas alimpaan kerrokseen. Mun naamalla oli leveä hymy koko ajan. Tästä päivästä tulis jotain niin mahtavaa.
"Paikkanne arvon leidi." Liam sano kumartaen ja avaten mulle matkustajan puoleisen oven.
"Kiitos kohtelias herrasmies!" mä vastasin niiaten.
Mä istuin Liamin auton mukavalle penkille ja säädin selkänojan alemmas.
"No niin, tän päivän eka kohde onki vähän erilainen, ku eilen." Liam sano.
"Eka? Onko niitä useamminpiki?" mä kysyin ihmetellen.
"Tottakai! Tätä päivää ei saa missään nimessä hukata." Liam vastas hymyillen.
Liam lähti ajamaan ja maisemat vilahti nopeasti ohi, mutta mä nautin niistäki. Kaikki kauniit rakennukset, puistot... Saattaa olla, et tää on vika kerta, ku nään ees enää niitä... Ei! En mä saanu mitään tällasta miettiä! Läiskin itteäni henkisesti, jotta mä en olis vaan itsekäs tyyppi, joka vaan pohtii omaa painosanalla mahollista kuolemaansa.
Me oltiin suhteellisen pian jo perillä sievän, suhteellisen pienen huvilan pihalla. Se näytti niin idyllisen kauniilta, et en voinu muuta, ku hämmästellä.
"Mikä tää paikka on?" mä kysyin hämmästyksissä.
"Beth: tervetuloa mun perheen kesä asunnolle!" Liam sano.
"Kesä asunto? Täähän on aivan mahtava!" mä sanoin.
Liam naureskeli mun hämmästykselle, kunnes alko opastamaan mua sisälle. Mä halusin kuollakseni tietää, et mitä tää kaunis huvila piti sisällään. Me käveltiin kohti etuovea, johon Liam koputti.
"Liam! Sä tulit jo takasin!" sano oven avaamaan tullut vanhahko nainen.
Nainen tuli halaamaan Liamia tiukasti ja muiskautti suukon sen poskelle.
"Ja sä toit sen miniä kokelaanki!" nainen jatko innoissaan.
"Beth, tässä on mua äiti." Liam kerto.
"Karen, hauska tavata!" Liamin äiti esitteli itsensä.
"Beth." mä esittelin itteni.
Liamin äiti vaikutti heti niin lämpimältä ja tosi äidilliseltä. Mitäköhän Liam oli kertonu musta sille?
"Tulkaa kunnolla peremmälle! Mä leivoin kakkuaki." sano Karen.
Sisällä näytti ihan yhtä hienolta, ku ulkoapäin vaan saattoki kuvitella. Kaikki huonekalut sopi yhteen keskenään. Lisäks kaikki oli niin avaraa ja siistiä. En olis koskaan aatellu Liamin asuvan kesänsä tällasessa paikassa.
"Istutaan pöytään ni voidaan vaihtaa kuulumisia." sano Karen ystävällisesti. Musta tuntu, et tykkäsin mahollisesta anopistani jo.
Liamin äti kaato teetä mukeihin ja sano: "Sääli, etteivät siskosi päässeet tulemaan."
"Niin, mutta kyllä ne ehtii vielä Bethiin tutustua." Liam sano kattoen mua ja hymyillen. Mä hymyilin takasin imarreltuna.
Me vietettiin kauan aikaa puhuen kaikki maholliset aiheet läpi Liamin ja sen ädin kanssa. Oli yllättävää, mut ehottomasti positiivista, et Liam toi mut tänne. Se osottaa tietyllä tavalla, et me ollaan tosissaan tässä meidän suhteessa. Sen äitiki otti mut tosi hyvin vastaan ja oli niin kiltti koko ajan. Mua melkein harmitti lähteä sieltä jo niin pian.
Me hyvästeltiin Karen ja hypättiin taas Liamin käskystä autoon. En tienny, mihin me mentäs seuraavaks, mutta se tässä oliki osaltaan niin kiinnostavaa.
"Nyt sitte päivän toiseen lokaatioon." Liam sano salaperäsesti.
Päivää oli jäljellä vielä kuinka paljon: mitä vaan viois vielä tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti