Mun nimi on Jane. Oon ihan tavallinen tyttö, joka opiskelee yliopistossa ja jolla on toisinaan kiva, toisinaan taas ärsyttävä kämppis nimeltä Sabina. Mun pienestä kotikapungista lähteminen oli iso muutos, mutta me pidetään Sabinan kanssa tpoisistamme huolta. Kuulostaa varmaan aika kliseiseltä, mut mä toivon löytäväni täältä suurkaugista rakkauden.
Ok tiiän, että todennäkösyyet löytää joku on suorastaan minimaaliset, mut näin isossa kaupungissa sitä ei voi koskaan tietää... Eikä se tietenkään on mun elämässä mitenkään välttämättä ykkös sijalla, mut jos kuitenki... Enkä mä kenen tahansa mukaan todellakaan lähe, mutta jos joku sopiva sattuu kohalle...
Tähän asti mun yritykset ei oo ollu kaksisia, mutta kohettakaan ei oo löytyny sopivaa... Tää saattaa saaha mut kuulostamaan varmana hirveeltä pelinaiselta, tai nirsolta, tai kummaltaki, mut voin vakuuttaa, ettei niin kuitenkaan ollu. En mä osottanu kiinnostusta kaikkia kohtaan ja kyllä mä ny sellasen mulle sopivan todellaki huolisin...
Mulla oli joka tapauksessa koko pitkä ja toivottavasti myös kuuma kesä eessä, enkä mä ollu menossa kaupungista minnekkään. Eli siis pitää vaan toivoo ilosia sattumia... Mitä mä oikeen puhun! En mä voi oottaa, et mä vaan maagisesti törmään johonkuhun! En mä oo yhtään sellanen! Mut edellisestä kerrasta on kyllä aikaa...
"Taasko sä siellä haaveilet! Tuu tänne ottaan aurinkoa mun kanssa!" Sabina huus pihalta.
"En mä mitään haaveile! Tuun kyllä!" mä vastasin.
Okei, mun piti koittaa skarpata, eikä miesten miettiminen todellakaan kuulunu siihen. Mun oli keskityttävä enemmänki viettämään mahtava kesä viettäen aikaa mun kämppiksen kanssa. Mä otin meiän toisen toisen aurinkotulin ja lähin kohti piha- aluetta. Me asuttiin Sabinan kanssa sen verran kaukana keskustasta, et se oli mahollista.
"Olishan se pitäny arvata, et siellä taas uneksitaan miehistä." Sabina sano kiusottelevasti.
"Joo, joo, älä jaksa." mä vastasin.
Sabina oli vaan ite niin tyytyväinen, et sillä oli lykästäny rakkaudessa. Sen poikaystävä Jaiden oli hyvä tyyppi.
"Eikä sillä oo väliä.. Ei mulla oo lykästäny tähänkään mennessä..." mä valitin tavalliseen tapaani.
"Pyh! Sä oot tän kaupungin yks tavotelluimmista sinkuista: miehet ei oo vaan älynny sitä vielä." Sabina sano innostavasti.
Mä kyllä epäilin sitä vahvasti. Mun viettelytaidot oli niin ruosteessa, ettei mikään voinu onnistua.
"Lähe vaikka mun ja Jaidenin kanssa tänään baariin! Varmasti sullekki löytyy seuraa sieltä." Sabina ehotti.
"Ei kiitti. Mä oiskin kuitenki kolmaspyörä teidän kanssa." mä sanoin.
"Jane- kulta, et sä mitään saavuta, jos et yrität!" Sabina sano rohkasevasti.
Mä aloin miettiä ja tajusin, et mitä jos Sabina oiski oikeessa. Oishan se hirveetä olla kolmaspyörä koko ilta, mut ehkä mä voisin ottaa sen riskin... Ikinähän ei voinu tietää... Mitä jos siellä oiski hyvännäkösiä miehiä? Mut mitä jos vaan täysiä idiootteja? Yliajatteleminen ei kuitenkaan auttanu asiaa mitenkään.
"Hyvä on sit! Mä tuun, mut jos mikään ei onnistu, ni mä en aio esittää, et mulla on hauskaa." mä sanoin.
"Täydellistä!" Sabina sano innoissaan.
Mihinköhän mä oon taas saattamassa itteni? No, yrittänyttä ei laiteta... Nyt kuitenki mä olin menossa baariin ja ennen kaikkea miesjahtiin... Kai suoratoiminta oli paras tapa päästä mun toivottomasta tilanteesta... Mutta enhän mä mitään ollu tekemässä, meni vaan heigailemaan kämmpiksen ja sen poikaystävän kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti