Me ajattiin takasin päin. Luvassa oli vielä toinenki paikka, johon me tänään vielä mentäs. Kaikki tuntu vaan jotenki niin mahtavalta. Mä kuitenki tiesin, ettei huomenna tunnelma olis läheskään niin hilpeä... Kuitenki jos tää päivä jää mun viimikseks, ainaki mä käytin sen parhaalla mahollisella tavalla: Liamin kanssa.
Nyt ku mä erehyin miettimään huomistan tän kaiken keskellä, mä aloin miettimään koko mun elettyä elämää. Se oli ollu täynnä tuskaa, mut varsinki viimeaiokoina ihan aitoa onnea. Mä valehtelisin, jos väittäsin, että oisin eläny jo täyden elämän: vielä mulla olis paljon asioita tehtävänä. Tietyllä tavalla mä halusin jo päästä pian huomisen yli, etten joutus enää elämään tällasessa epätietosuuessa...
"Kohta ollaan jo perillä." Liam sano hymyillen, keskeyttäen mun ajatukset.
Mä uhkuin intoa taas mun sykän pohdiskelun jälkeen: Liamilla oli sellanen vaikutus muhun. Mä tiesin Liaminki varmasti pelkäävän huomista, mut estää sen tällä aktiviteettien järjestämisellä. Meidän oli nautittava näistä hetkistä, ku me vielä voitiin... Ainaki me oltiin oltu yhessä niin paljon, ku vaan oli mahollista näinä päivinä.
"Perillä ollaan!" Liam ilmotii innokkaasti.
Me oltiin saavuttu hienon hotellin pihaan. Miten Liamilla oli ollu varaa vara täältä huone?
"Tää on kaupungin paras hotelli, joka on älyttämän kallis, mut sain meille suhteilla täältä huoneen ens yöks." Liam kerto ilosena.
"Kuulostaa fantastiselta!" mä hihkuin.
Me käveltiin tän lukaalin aulaan, jossa meidät kirjattiin sisään. Mä näin heti, että täällä oli myöski iso kylpylä kaiken muun hyvän lisäksi. Tää paikka todellaki oli suorastaan fantastinen. Meidät ohjattiin huoneeseen, joka oli seki selvästi tän hotellin hienoimmasta päästä. Liam kyllä osas kyllä käyttää suhteitaan oikein.
Ku me päästiin huoneeseen mä hyppäsin tietenki heti sängylle, joka näytti äärimmäisen mukavalta. Sitte mun päähän tuli ajatus: kaks sänkyä?
"Mä pyysin kahta erillistä sänkyä, koska tiesin, ettet oo vieteltävissä." Liam sano kusoitellen.
Mä heitin Liamia tyynyllä leikkisästi. Tässä taas nähtiin sen kultasuus. Sen ymmäsr mun halun oottaa siihen asti, kunnes oisin oikeesti lopulta täysin terve.
"No, mitä sä haluut tehä eka?" Liam kysy.
"Jos totta puhutaan ni mulla on jo hirvee nälkä." mä naureskelin.
"Niin mullaki. Ravintola onki alakerrassa." Liam kerto.
Me lähettiin illalliselle hotellin ravintolaan ja koko tunnelma oli niin romanttinen: ruusuja pöydillä, valaistus, kaikki. Liam ties, miten saada tyttö täysin sanattomaksi. Miten mä voin ikinä korvata nää viime päivät sille? Toivon, et mulle tulee viel päivä, jollon voin antaa takasin. Kaikki mitä Liam oli tehny oli niin huomaavaista.
Me syötiin rauhassa taas kerran tupatellen kaikesta. Liam oli pukenu päälle parhaan pukunsa ja mulla oli mekko, jonka olin saanu otettua lähtiessä mukaan, koska mä arvelin sille tulevan tarvetta. Me syötiin vatsat täyteen, kunnes päätettiin palata takasin huoneeseen. Ilta oli kuirenki siinä vaiheessa vasta nuori.
Ku me päästiin takasin hotellihuoneeseen kumpiki lösähti sohvalle. Syöminen todellaki tais uuvuttaa.
"Katotaanko, et mitä tulee telkkarista?" Liam kysy.
"Toki! Ei tässä muutakaan jaksa tehä." mä vastasin hymyillen.
Telkkarista tuli joku vanha romanttinen elokuva. Just sellanen jossa kaikki päättyy lopulta kaikesta huolimatta hyvin. Se sai mut miettimään kaikkea.
"Uskoks sä siihen, et tosi elämässäki voi käyä nuin?" mä kysyin Liamilta mietteliäänä.
"Tietyllä tavalla mä uskon, vaik se kuulostaaki varmasti ihan tyhmältä..." Liam vastas.
"Ei se oo tyhmää. Mä toivon, et mä itekki voisin uskoa..." mä sanoin.
Me katottiin elokuva loppuun toisiimme käpertyneenä. Mun olo oli äärimmäisen turvallinen. Mä en ikinä ois halunnu lähteä siitä.
"Mennään jo nukkumaan. Huomenna on suuri päivä." Liam sano leffan loputtua.
Se oli eka kerta, jollon Liam oli viitannu mun leikkaukseen siitä kuulemisen jälkeen.
"Nii. Vähän liianki suuri." mä sanoin.
Mä olin menossa jo vaatteiden vaihdon jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn, kunnes Liam alko puhua.
"Muista Beth. Jos sä kuolet mä tapan sut." Liam sano leikkisästi, mut kuitenki mä tiesin sen olevan kauhuissaan.
Mä hymyilin Liamille, mut mä tiesin mustaki paistavan läpi pelko.
"Mulla on sulle vielä yks juttu." Liam sano.
Mä olin hämmästyksissä. Vielä jotain?
"Tuu mun mukaan." Liam sano hymyillen.
Liam kuljetti mut parvekkelle, josta näki melkein koko kaupungin.
"Mä haluun tanssia sun kanssa." Liam sano.
"Tanssia? Liam, en mä osaa tanssia." mä sanoin.
"Otetaan valssi. Se on helppo oppia." Liam sano innostuneena.
Liam opetti mulle askeleet, jotka mä opin suhteellisen nopeasti. Me tanssittiin lopulta sujuvaa valssia kuunloisteessa. Se tuntu mahtavalta. Mä tunsin Liamin kehon mua vasten, ku se vei mua varmoin ottein. Tää oli ehottomasti yks mun elämän parhaista hetkistä. Mä pystyin vaan liukumaan ympäri tätä parveketta Liamin käsivarsilla.
Ku tanssi loppu me jäätiin tuijottamaan toisiamme silmiin ja suudeltiin. Se oli täydellinen lopetus tälle päivälle. Tietyllä tavalla mä en enää pelänny huomista niin paljon, koska mä tulisin kävi miten kävi olemaan aina Liamin rinnalla: ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti