Love triangle ~Osa 3~

Hetken kuluttua olimme Louisin kanssa korkean rakennuksen ulkopuolella. Mä halusin kuollakseni tietää, et mikä talo se oikeen oli. Tuskiin Louis ny mua minnekkään mafia luolaan ois vieny, eihän? Mun varsanpohjassa tuntu vahvasti, enkä pystyny rentoutumaan. Tiesin kuitenki, et Louis tulis paljastamaan mulle tän mysteerisen rakennuksen merkityksen pian.

Me noustiin ulos taksista ja kuten arveltua, Louis halus kertoa syyn sille, et me tultiin just tänne.

"Tää on hotelli, jossa mä käytännössä kasvoin." Louis alotti.

Mä jäin innokkaan odottamaan pitempää versiota Louisin pitämän luovan tauon aikana.

"Nimittäin meidän koti oli tosi kauan remontteilla, ku olin skidi ja me sitte asuttiin täällä. Edelleenki tää tuntuu ihan ku kodilta." Louis sano. Sen äänensävystä näki selvästi, et tällä paikalla oli sille suurta tunnearvoa.

Mä jäin miettimään kaikkea jo valmiiks liikuttuneena Louisin nostalgiasta tätä mahtavalta näyttävää hotellia kohtaan. Oli jotenki oudolla tavalla ihanaa, et joku jonka just tapasin halus viedä mut just tällaseen itelle tunnearvoa olevaan paikkaan. Mä taisin todella alkaa pitää Louisista jo.

"Haluaks, että käydään kierroksella?" Louis kysy, niin ku herrasmies ikään.

Mä nyökkäsin innokkasti vastaukseksi. En saanu sanottua mitään, koska olin lumoutunu tän korkean takennuksen kauneudesta. Millastakohan oli varttua tällasessa paikassa? No, pian Louis tulis kertomaan mulle kaiken siitä. En olis koskaan suomessa asuessani uskonu, et pääsisin käymään jossain näin hienossa paikassa.

Heti ku me saavuttiin aulaan siellä oli hovimestari tarjoilemassa shampanjaa. Tää tuntu täydeltä luksukselta! En voinu uskoa, et Louisin perheellä oli ollu varaa asua tällasessa paikassa kauan aikaa. Enkä niitten perhe oli rikas. Mitä jos Louis oliki prissi, tai jotain? No ei kai nyt sentään, mut tää paikka oli tajunnanräjäyttävä. Olis vaan tehny mieli koskea joka paikkaan.

Louis vei mut aulasta lupaamalleen kierrokselle. Se näytti mulle huoneen, jossa se oli asunu lapsena, keittiön, jossa se näytti tuntevan koko henkilökunnan, uleistilan, jossa oli jättinmäine  telkkari, joka vei koko seinän. Tää kaikki oli vaan niin uskomatonta.

Mä luulin jo kierroksen loppuneen, kunnes Louis kysy multa: "Haluuks nähä katon?"

Katon? Miten katolle muka etes pääsis?

"No totakai!" mä vastasin muitta mutkitta. Tää retki kävi entistäki jännittävämmäksi.

Louis näytti mulle salasen tien, jota se oli kuulemma käyttäny aina lapsena päästäkseen rauhaan muilta katolle. En voinu olla miettimättä, että miten pikku poika oli voinu olla niin ovela, et oli löytäny tällasen salatien. Jokatapauksessa oli älyttämän siistiä ja jännittävää päästä näin korkeen talon katolle.

Pian me oltiin mutkikkaan reitin kulkemisen jälkeen tän hotellin katolla. Sieltä näki koko lontoon yli.

"Wau!" mä sain sanotuksi.

Louis nauro mun hämmästyneisyydelle.

"Muaki tää jaksaa aina ihastuttaa kaikkien näitten vuosien jälkeen." Louis sano, selvästi muistellen sen lapsuutta.

Hetken me vaan istuttiin hiljaa katellen maisemia ja nauttien. Mun oli kuitenki rikottava hiljasuus.

"Jos oisin tienny et tuot mut tänne oisin käyny kotona vaihtamassa vaatteet." mä sanoin. Olin edelleen treenikamppeet päällä.

"Älä turhia! Oot just hyvä tollasena!" Louis sano.

Mä punastuin ja Louiski tais huomata sen.

"Mikä oli oikee syy, et toit mut tänne?" mä kysyin edelleenki punastellen.

"Tehäkseni tän." Louis vastas ja kumartu suutelemaan mua.

Se oli varmasti maailman maagisin suudelma. Mun sydän hakkas lujemmin, ku kolibrilla. En osannu yhtään odottaa tätä, mut se ei todellakaan tarkottanu, ettenkö olis pitäny siitä. Suudelma kesti suhteellisen pitkään ja lopuks me hymyiltiin toisillemme.

"Haluaks jo takas aulaan?" Louis kysy.

"Joo, mun pitää mennäkki jo kotiin." mä vastasin.

Matkalla me ei puhuttu toisillemme sanaakaan, mut tyytyväisyys näky varmasti mun, sekä Louisin molempien kasvoilta. Alhalla me hyvästeltiin ja mä hyppäsin taksiin. Tunsin oloni paremmaks, ku koskaan. Tää päivä oli ollu mun elämän paras, ja kaikki oli ollu täysin suunnittelematonta. Louis oli todellaki erityinen poika, mut niin oli Zaynki.