No niin, tässä sitä nyt oltiin menossa. Mä olin laittanu päälle mun parhaan (ja kalleimman) mekon, jonka olin onnistunu löytämään jostain. Tänä iltana sille tuli käyttöä taas pitkän tauon jälkeen. Mua hermotutti, kuten varmana jo onki ihan ilmiselvää... En voinu sille mitään... Mä röyhistin rintaa ja lähin kävelemään itsevarmana pois peilin eestä.
"Joko sä oot valmis?" mä kysyin Sabinalta.
"Joo, ihan hetki!" Sabina huus vessasta.
Varmana sillä oli joku meikki kriisi meneillään, kuten aina sillon, ku piti lähteä jonnekki. Mun oli lähettävä matkaan luottavaisin mielin, mut ei mitään ihmeitä oottaen... Tärkeintä oli se, et mä olin menossa pitämään hauskaa Sabinan ja Jaidenin kanssa. Se oli se, millä oli oikeesti väliä. Mun piti pitää se koko ajan mielessä....
"No niin, nyt me voiaan mennä." Sabina sano tullen pois vessasta.
"Jollaki taas ilmeisesti kriisi meneillään, otaksun?" mä kysyin kiusoitellen.
"Todellaki! Mut kyllä mä näppäränä tyttönä kaiken hoidin." Sabina vastas.
Me käveltiin ovelle laittamaan kenkiä jalkaan.
"Pitemmittä puheitta: mennäänkö? Jaiden varmaan jo oottaa ulkona." Sabina sano.
"Joo, tottakai! Anna mun vaan rauhottua hetken." mä sanoin.
"Äääää! Mitä turhia? Hyvin se menee! Matkaan!" Sabina huus työntäen mut ulos ovesta.
Tästä se lähti... tai sitte ei... Joka tapauksessa perääntyminen ei ollu enää vaihtoehto, eikä se sovi mun tyyliin.
"Hei tytöt! Oho! Onpa mulla hyvännäkönen seurue!" Jaiden sano suudellen sen jälkeen Sabinaa.
Me hypättiin kyytiin ja Jaiden lähti ajamaan kohti kapunkia.
"Mikä sen baarin nimi taas olikaan?" Jaiden kysy.
"Diamond, se uus paikka." Sabina kerto.
Matka oli liian lyhyt, joten mulle ei jääny paljonkaan aikaa psyykkaamiseen. Mun oli vaan mentävä ihan fiiliksen mukana, eikä kadottaa Sabinaa ja Jaidenia minnekkään.
"No niin, perillä ollaan!" Jaiden sano.
Auto parkkeerattiin läheiselle kadulle ja me käveltiin tien poikki kohti Diamondia. Heti ku me päästiin sisään mä näin koko väkimäärän, joka oli tietenki tullu testaamaan uuen paikan. Diamond oli kyllä kieltämättä ihan eri tasoa, ku muut baarit, joissa oli käyny. Siellä oli jopa jättimäinen tekotimantti roikkumassa katosta ja drinkkilasit oli koristeltu myöski tekotimantein.
Mä menin Sabinan ja Jaidenin mukana tilaamaan mun lempidrinkin, jota onneks sai täältäki. Hetken aikaa me vaan istuttiin, kunnes ne pyys lupaa hylätä mut hetkeks ja lähteä tanssimaan. Mä tietenki suostuin: enhän mä voinu pilata rakastavaisten iltaa, vaikka mä olinki ite sinkku. Mä jäin yksin hörppimään mun drinkkiä.
Kulu pitkän aikaa, ennen ku mua etes huvitti tehä mitään. Lopulta mä päätin mennä rohkeasti tanssimaan yksin, vaikka se varmasti näyttiki pöhköltä. Joka tapauksessa mä en aikonu tyytyä olemaan pelkkä seinäruusu. Oli ihan hauskaaki päästä pitkästä aikaa tällätavalla vaihtamaan vapaalle ilman, et pitäs aatella mitään.
Monen biisin ajan mä jaksoin käyttää koko mun liike arsenaalia, mut lopulta mä väsähin. En ollu aikasemmin etes huomannu Sabinan ja Jaideninki jo lopettaneen. Mä menin niitten luokse baaritiskille.
"Vau! Sähän tanssit paremmin, ku mä muistinkaan!" Sabina sano.
"Kiitti!" mä vastasin.
Ite en ollu kyllä koskaan osannu arvostaa omia tanssi taitoja, mutta kehuja mä kuitenki aina toisinaan siitä sain. Tää ilta oli ollu huomattavan mukava, vaikka mä olinki tavallaan kolmaspyörä.
"Alkaa olla jo myöhä. Pitäskö meiän jo lähteä?" Sabina ehotti.
"Joo, mun jalat alkaaki olla jo aika väsyneet." mä totesin.
Me lähettiin kohti ulko ovea. Mä aloin kaivaa mun laukkua baarin ulkopuolella ja huomasin, et olin unohtanu mun puhelimen baaritiskille.
"Oottakaa hetki. Mun pitää käyä vielä sisällä." mä sanoin.
Mä lähin hirveetä vauhtia sisälle Diamondiin ja menin puhumaan baarimikolle, joka oli suunnattoman komea.
"Hei! Mä unohin mun puhelimen tohon tiskille. Onko se jossaki tallessa?" mä kysyin.
"Joo, onko se tämä?" baarimikko kysy.
"Joo, kiitos paljon!" mä sanoin.
Mä olin jo kääntymässä pois ja lähtemessä, kunnes mä kuulin baarimikon sanovan vielä jotaki.
"Sä tanssit muuten kauniisti." Baarimikko sano hymyillen vallottavasti.
"Kiitos! Sitä mä saan aina toisiaan kuulla." mä sanoin hymyillen ystävällisesti takasin.
"Mikä sun nimi on kaunokainen?" baarimikko kysy multa.
"Jane." mä vastasin edelleenki hymyillen.
"Niall." baarimikko vastas.
Hetken oli hiljasta ja me vaan tuijotettiin toisiamme.
"Nähäänhän me vielä?" Niall kysy.
"Ehkä." mä vastasin salaperäsesti ja katosin ulos ovesta.
OMG! Muuta mä en voinu aatella. Varmasti maailmansulosin baarimikko oli huomannu mut! Miks ihmeessä mä en pyytäny sen numeroa?! Ainaki mulla on nyt syy tulla Diamondiin vielä uudestaanki...
"No, mistä noin maireana?" Sabina kysy multa tönästen leikkisästi.
"Ei mitään." mä vastasin hymy naamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti