Me hypättiin Zaynin autoon, joka oli varmasti hienoin auto, jonka kyytissä olin koskaan ollu. Sillä pojalla varmasti oli varaa, vaikka se asuki tällasessa tavallisessa kerrostalossa, johon mullaki oli jopa varaa. Lumouduin Zaynistä sen keskittyessä täysin ajamiseen, rakastin sen keskittynyttä ilmettä. Matka ei ollu kovin pitkä, kunnes me jo oltiinki Big Benin juutella.
Se oli kellotorn, joka kuulu ehottomasti paikkoihin, joita lontoossa tuli nähä, varsinki jos asu siellä, kuten mä nyt, vaikka en ollukkaan tottunu ajatukseen kunnolla vielä. Oli mahtava saada mukaan tyyppi, joka oli selvästikki asunu täällä jo pitemmän aikaa. Ainaki sen lontoo tietämysestä päätellen. Se lupas näyttää mull vielä muitaki paikkoja täältä.
Turistien määräkään ei haitannu, koska meillä ei ollu Zaynin kanssa kiirettä minnekkään, päivähän oli vasta alkanu. Big Ben oli mahtava, mut ootin näkeväni vielä lissää lontoon ihmeitä tän päivän aikana. Tää sai mut oikeestaan alkaa pitämään tästä kaupungista todella, vaikka olihan se tottakai erilainen, ku suomalainen suht pieni kylä, jossa olin ennen asunu.
Big Benin jälkeen Zayn kysy multa: "No, minne sä haluut sauraavaks?"
"Ei sillä oo niin väliä, kuhan vaan opin tuntemaan tän kaupungin." mä vastasin hymyillen.
"Siinä tapauksessa mulla onki liuta paikkoja mielessä!" Zayn sano.
Kaikki paikat, joihin Zayn mut vei oli mahtavia: me käytiin erilaisissa museoissa, joissa oli paljon mitä kauneimpia maalauksia, veistoksia... En voinu muuta ku pysähtyä ihastelemaan jokasta niistä. Zayn todella ties, et millaset paikat naisia kiinnostaa. Käytiin me tottakai myös ihastelemassa lontoon kauneimpia rakennuksia, joista osa oli aika vanhojaki, mutta hyvin säilyneitä.
Zayn kyllä ties, et mitä mä halusin tn jälkeen tehä: shoppailla. Lontoo oli täynnä kaikkia kauppoja, joista suomessa ei ollu tietoakaan. Tietenkään mä en tyytyny pelkään ikkunaostosten tekoon, vaan kukkaro kaveni aikalailla. Zaynkään ei tylsistyny, vaan sain toimia makutuomarina parhaissa miestenvaate liikkeissä. Zaynille vaikutti sopivan kaikki, mitä se päälleen laittokaan.
Ku oltiin saatu kaikki kaupat tyhjennettyä, Zayn kysy: "Onko sulla nälkä? Mä voisin viedä sut syömään jonnekki. Tiiän yhen hyvän paikan tässä lähellä." Zayn ehotti.
"Onhan mulla nälkä, mut sä oot tehny jo aivan liikaa, ku oot ollu mun kanssa koko päivän ja shoppaillukki ja..." mä sanoin.
"Höpsistä! Tottakai mun ny pitää saada tarjota sulle ees näin hyvän päivän jälkeen kunnon ateria." Zayn vakuutti.
"No, jos sä kerta haluut... En mä vaadi mitään..." mä vastasin ujosti punastellen.
Zayn otti mua muittamutkitta kädestä kiinni ja me käveltiin kohti ravintolaa, joka oli Zaynin mukaan yks lontoon parhaista. Me tultiin sopivaan aikaan, koska jonoa ei juurikaan ollu. Me saatiin pöytä ihan ikkunan vierestä, josta näky kaunis maisema puistoon, jossa nurmikko oli vielä vihreä, vaikka oliki jo syksy. Kaikki oli täydellistä.
"Mitä sä haluisit tilata? Ota mitä vaan!" Zayn kysy.
"Hmm... Mä taidan ottaa jonku kala- annoksen." mä sanoin.
"Mä otan lehtipihvin, koska tiiän sen olevan ihan tajuttomn hyvää täällä." Zayn sano naurahtaen.
"Joo, mä otan graavilohta." mä päätin.
Tarjoilija tuli ottamaan meidän tilaukset, eikä niiden toimituksessa kestäny kovinkaan kauan. Graavilohi maistu ihan sairaan hyvälle, mutta olihan se kallistaki. En ymmärrä, et miten Zaynillä voi olla varaa tällaseen! No, ehkä se vaan haluu hemmotella naapurin tyttöä...
"Otetaanko vielä jälläritki? Mahtuuko?" Zayn kysy.
"Joo, aina on tilaa jälkkärille!" mä vastasin nauraen.
Me tilattiin jälkkäriksi suklaakakun ja mansikkakakun palat. Neki maistu taivaalliselle: oispa sitä vaan ollu enemmän. Zayn halus maistaa mun mansikkakakkua. Siitä seuras erittäin romanttinen hetki, jonka tuloksena mä vaistomaisesti hivuttauduin lähemmäs Zayniä. Koko tilanne tuntu jotenki olevan ihan ku suoraa jostain hidastetusta elokuvan kohtauksesta.
Me suudeltiin. Se tuntu mahtavalta, mut samalla jotenki oudolta sen takia, koska mulla oli selvästi tunteitä myös Louisia kohtaan. Lopuks kuitenki mulle jäi hyvä fiilis ja näin, et Zaynki oli ilonen. Tilanteesta seuras hetken hiljasuus, kunnes Zayn otti laskun ja me lähettiin takasin kotiin. Mun tunteet oli jotenki sekavat kaikenkaikkiaan.
Kotiovella me hyvästeltiin tuttuun tapaan, mutta tiesin, et tilanne ei kuitenkaan ollu sama. Ainoa asia, jonka tiesin oli, et halusin ehottomasti viettää vielä aikaa tän tietyllä tavalla mysteerisen naapurinpojan kanssa. Jos se nyt enää oli pelkkä naapurinpoika mulle. Sitä mä en tienny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti