Mä menin sille paikalle, jonne mä kyllä osasin tien vaikka silmät kiinni. Luke oli oottamassa mua, istuen puun alla niin ku aina ennenki. Mä kävelin lähemmäs, kunnes Luke alko puhumaan.
"Mä todella toivoinki, että sä oikeasti tulisit. Eikö Styles yrittäny estää sua?" Luke kysy.
Mä arvasin, että se tulis ennemmin tai myöhemmin mainitsemaan Harryn.
"Harryllä ei oo mitään tekemistä tän kanssa. Nyt on kysymys musta ja susta: meistä." mä vastasin.
Hetken aikaa Luke katto muhun ja ymmärs varsin hyvin, mitä mä tarkotin. Se saatto haluta sotkea Harryn tähän, mutta mä en antanu sen tapahtua. Mä istuin Luken viereen puun alle.
"Meidän on nyt keskityttävä meihin. Nyt on aika unohtaa Harry ja se, mikä sen sun horos nimi ikänä onkaan..." mä alotin.
"Sä voit lopettaa siitä puhumisen, koska mä tiedän sunki huomanneen, että me ollaan erottu." Luke ärähti.
"Okei, tarkotus oliki olla puhumatta niistä, vaan puhua sen sijaan meistä." mä sanoin ja otin Luken kädestä kiinni.
"Sä oot oikeessa. Syyllistämisellä me ei päästä mihinkään." Luke vastas.
Täähän suju hyvin. Nyt ku oltiin päästy yli välttämättömästä kiistelystä, oli aika todella puhua.
"Muistaks sä ekan kerran, ku me tultiin tänne?" Luke kysy.
"Tottakai, miten mä voisin ikinä unohtaa sen päivän." mä vastasin.
Se oli kaunis kesäpäivä meidän seurustelu ajan alkupuolella. Me oltiin ostettu jäätelöt kioskilta ja tultiin tänne syömään ne. Me oltiin niin onnellisia ja korviamyöten rakastuneita.
"Kaikki oli jotenki paljon helpompaa sillon. Miks sitte kaiken pitäs olla niin vaikeaa nyt?" Luke sano.
"Ei sen tarviikkaan olla vaikeaa, jos me ei tehdä siitä vaikeaa." mä sanoin.
"Sä oot niin oikeassa Maggie." Luke sano.
Hetken tuntu niin ku aia olis pysähtyny kun me vaan istuttiin toisiimme nojaten sentutun puun alla. Tuntu siltä niin ku me ei koskaan oltas erottukkaan.
"Joten, mitä tää tarkottaa meidän kannalta?" mä uskalsin lopulta kysyä, katsoen Lukea suoraa silmiin.
Luke katto mua takasin, eikä hetken kyenny vastaamaan mun kysymykseen, jonka vaatauksella todellaki oli merkitystä.
"Jos rehellisiä ollaan ni mä kaipaan todella meidän aika yhesä ja mua on harmittanu koko tän ajan se, miten kaikki päätty..." Luke alotti.
Täydellistä!
"Mags, mä kaipaan sua ja mä toivon, että me voitas alottaa alusta ja löytää tapa luottaa toisiimme uudestaan." Luke sano.
"Mä toivon niin kans." mä sanoin vähän herkistyen.
"Oisko päättäjäistanssit hyvä tapa alottaa?" Luke kysy hymyillen ja veti liput taskusta.
Mä en osannu sanoa mitään asiaan vielä. Mun unelma oli aina ollu mennä sinne Luken kanssa ja nyt mulla oli siihen tilaisuus.
"Mä tiedän, että sun piti mennä Stylesin kanssa, mutta mä aattelin kysyä silti, jos vaikka..." Lke sano.
"Älä sä siitä murehdi. Harry kyllä ymmärtää ja löytää varmasti jonku muun, jonka kanssa mennä." mä vastasin lopulta mutkattomasti.
Luken kasvoille levis hymy. Se oli kauneinta, mitä mä muistan nähneeni.
"Mahtavaa! Mä haen sut kaheksalta." Luke sano.
Me katottiin toisiamme hetken ja eämä tuntu hymyilevän mulle ensimmäistä kertaa pitkään aikaa.
"Kuule, me voidaan puhua järjestelyistä myöhemmin, mutta mun onmentävä kotia. Äiti on tehny ruokaa, enkä mä saa olla myöhässä..." mä selitin tekosyyksi, jotta mä pääsisin kertomaan kaikesta Harrylle.
Tuntu pahalta lähteä jo nyt, mutta mä en voinu antaa Harrynkään oottaa.
"Se on okei. Meillä on kyllä aikaa puhua myöhemmnki." Luke sano nousten ylös maasta.
Luke veti mut itseään vasten ja me suudeltiinkiihkeästi. Hetken mä vaan nautin siitä tunteesta, jonka se sai aikaan, mutta sanallsten hyvästien jälkeen mun oli lähdettävä. Koko matkan Harryn luokse mun hymy yletti korviin asti. Parempaa mä en ois voinu toivoakkaan. Nyt mun oli vaan kerrottava Harylle hyvät uutiset.
Pian mä olin jo perillä ja painoin ovikelloa. Harry tuli avaamaan oven.
"Hei! No, mistäs noin leveä hymy? Kaikki meni ilmeisesti hyvin." Harry sano.
"Paremmin ku hyvin. Mä kerron kaiken." mä sanoin, edelleenki hymyillen ku hullu.
Mä kerroin Harrylle kaiken juurtajaksaen. Mä olin onnennikukkoloilla, mutta Harry ei näyttäny yhtä iloselta.
"Kuulostaa mahtavalta. Sä siis sait mitä halusit." Harry sano.
"Niin sain, mutta sä et vaikuta iloselta mun puolesta." mä sanoin.
"Usko mua. Mä oon kyllä." Harry sano,vihdoinki hymyillen.
Ehkä Harry ol sittekki vaan huono ilmasemaan tunteitaan.
"Maggie, mä on onnellinen, jos säki oot." Harry sano ja otti mua kädestä kiinn.
"Mutta en päättäjäistanssit? Kenen kanssa sä aiot mennä sinne?" mä kysyin.
"Mä meen vaikka Jessican kanssa. Ne oon vaan yhet tanssit: mä kyllä pärjään." Harry sano.
Mä tiesin kyllä arryn pärjäävän, mutta tuntu pahalta hylätä se mun oman edun takia.
"Mee vaan Jessican kanssa. Se varmasti riemastuu." mä sanoin naurahtaen.
Harry naurahti kans. Lopulta me pistettiin meidän päät yhteen ja mä tiesin kaiken olevan hyvin. Nyt mä pystyinmenemään hvill mielin päätäjäistansseihin Luken kanssa. Kun kaikki oli saatu sovittua mä päätin mennä kotin miettimään kaikkea tänä iltana tapahtunutta.
"Säästäthän mulle yhen tanssin?" Harry kysy leikksästi.
"Varmasti Styles." mä sanoin ja tönäsin leikkisästi Harryä.
Sen jälkeen mä menin ovesta ulos ja lähin kotiin. Lopujen lopuks mä olin ehottomasti onnellinen ja odotin innolla päättäjäistansseja. Me tultas olemaan hyvännäkönen pari Luken kansaja varmasti Jessica ja Harry tulis keräämään katseita, vaikka ne oliki vaan kavereita. Mulla oli paljon valmisteltavaa vielä, jotta siitä tulis täydellistä.
Jotain uutta oli taas alkamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti