DNA ~Osa 7~

Zaynin ajatuksia...

Eilen mut vietiin suoraa poliisiasemalle ja kuulustelun jälkeen mut laitettiin väliaikasesti kivensisään, että tää saadaan kunnolla tutkia. Mun mahikset ei kuitenkaan  näytä hyvältä, joten mä taidan joutua jäämään tänne pitemmäkski aikaa, eli on kai pakko tottua tähän. Kaiken lisäks mä tiesin, että sitte ku mä vapautusin täältä mulla ei tulis olemaan tulevaisuutta.

Olihan mä ennenki tehny asioita, jotka vois laskea rikoksiksi, mutta en mitään tätä vastaavaa. En mä ollu ennen muratauunu kenenkään kotiin ja tän kerran ku mä tein niin ja vielä viaton tyttö mun apuna, mä jäin heti kiinni. Täällä mulla oli aikaa miettiä kaikea tätä ja tuntea suurta syyllisyyttä siitä, miten mä olin kohdellu Aubreytä.

Jos mä joskus pääsen täältä pois mä tulisin olemaan niin hyvä Audreytä kohtaan: mä olisin todellinen herrasmies, jos vaan se antaa mun olla. Mä en yhtään ihmetelly, vaikka se ei haluais kaiken tän jälkeen etes nähä mua koskaan, saatikka olla yhessä mun kanssa, mutta mä toivoin enemmän ku mitään muuta, että mä voisin korvata sille kaiken.

Vaikka mä olinki suojellu Audreytä vankilalta, mä en ilti tienny mitä se musta aatteli. Mun toiminta sitä kohtaan on vaihdellu niin paljon koko tän ajan, etten mä tienny, että uskosko se mun voivan olla pelkästään hyvä sitä kohtaan. Mä takaisin, että jos se antaa mulle vielä mahollisuuden, mä en ikinä toimis enää niin: mä en koskaan päästäs sitä menemään.

Mä toivoin, että Audrey tulis tänne kattomaan mua, jotta mä voisin kertoa sille kaiken tän, mutta mä pelkäsin, ettei mua kaivannu kukaan. Mä olin velkaa monille ja ne oli varmasti mielissään, kun ne kuuli mun olevan täällä. Niistä mä en kutenkaan välittäny: Audrey oli ainoa, jonka mietteistteet musta kiinnosti mua tällä hetkellä.

Kaiken tän jälkeen mä tein itelleni lupauksen: sitte ku mä pääsen vapaaksi täältä mä alan elää kunnollista elämää. Mä en enää varasta, tai varsinkaan sekota ketään muuta mukaan mun omaan liemeen. Mä en tienny, että miten mä tulisin selviämään tästä ajasta täällä, jos Audrey ei tulis kertaakaan käymään. Mä kuihtusin lopulta pois.

Audreyn ajatuksia...

Aamulla noustessa sängystä mun ajatukset oli muuttuneet. Mä aloin ajatella Zaynin pimeää puolta, josta mä olin saanu kyllä osani. Mitä jos Zayn päästessään vapaaksi alkaski kohdella mua huonosti? Mitä jos vankilassa vietetty aikakaan ei sais sitä kääntymään oikealle tielle? Nää oli kysymyksiä, joihin mä en osannu vastata.

Sillon ku mä pelatin sen siellä kujalla mä tunsin törmänneeni turmeltuneeseen poikaan, joka oli sisältä todellisuudessa haavoittuvainen. Tällä hetkellä mun oli kyseenaleistettava se ja ajatelta, että jos Zayn pelaski oikeasti jotain peliä saadakseen mut vaan sen otteeseen ja kiitollisuudenvelkaan loppu elämäksi.

Mä halusin uskoa siitä pojasta vaan hyvää, mutta mä en voinu olla muistelematta kaikkea meidän yhdessä kokemaan viime aikoina ja olla lopulta kyseenalaistamatta sen hyvyyttä. Mä en ikinä ennenkään ollu mitenkään hyvä tulkitsemaan miesten mielenliikkeitä ja Zayn ei todellakaan ollu otollinen kohde yrittää sitä. Siinä pojassa riitti yllätyksiä.

Mä en voinu kuitenkaan olla miettimättä meidän suudelmaa sitä piikkulanka aitaa vasten: se oli taivaallinen. Zayn osas olla niin ihana, mutta myös pelottava samaan aikaan: jopa niin pelottava, että mä halusin sen luolta pois. Mun mielenterveydelle ei totisesti tehny hyvää olla sen kanssa, mutta se vaan veti mua puoleensa ku magneetti.

Mä aloin uskoa, että sen DNA:ssa oli jotain, joka toimi muhun ku taika. Se sai mun sydämen jättämään lyönnin väliin ja se sai mun polvet pettämään. Siinä pojassa ei ollu mitään, mikä ei ois tuonu mua lähemmäs sitä, vaikka mä en aina sitä halunnu. Se oli myrkyllinen, mutta mä olin addiktoitunu siihen myrkkyyn. Tää jo kertoo, ettei se voi olla kovin paha. Eihän?

Ainoa tapa millä mä voin tietää on saada se vapaaksi ja nähdä omin silmin sen käytös. Zaynin pelataminen oli suuri riski, mutta se mun oli tehtävä rakkuden tähden. Tai enhän mä voinu todella vielä tietää varmasti tän olevan rakkautta, mutta mutta mun oli aika hankala selvittää sitä kalterientakana olevan kanssa. Mun oli mentävä kertomaan Zaynille mun suunitelmasta: jo tänään.