A duet ~Osa 1~

Mä en voinu uskoa, et mä olin tässä: seisomassa yhden maan parhaista musayhtiöstä, Sony musicin pihassa. Kuin ihmeen kaupalla mä olin saanu kaikkien hakijoiden joukosta harjottelupaikan tänne. Mä aion näyttää kaikille, että ne oli tehny oikean päätöksen. Musta tulis mailman ahkerin apulainen ja mä muistasin pysyä ammattimaisena.

Se oli tärkeää, koska mä tulisin tapaamaan mahollisesti paljon kuuluisuuksia ja mun oli pysyttävä tyynenä. Suurin syy kuitenki mun innostuneisuuteen oli se, että nyt mulla oli mahollisuus päästä alkuun mun omissa haaveissa tulla levyttäväksi artistiksi. Mä oon aina rakastanu musiikkia ja sen tekeminen ammatiks oli mun suurin unelma.

Mä menin sisään suurista liukuovista aulaan, jossa mun oli tarkotus ilmottautua. Mä kävelin tiskille, jonka takana oli suhteellisen pirteän näköinen nainen.

"Sä taidat olla se harjoittelija." nainen sano.

Mä nyökkäsin arasti.

"Mä oon Patty ja mä toimin sun virallisena valvojana ja opastajana." nainen selitti.

"Hauska tavata! Mä oon Rebecca." mä sanoin vähän varmemmin ja kättelin Pattyä.

"Seuraa minua." Patty sano.

Patty esitteli mulle paikkoja ja opasti mut mun omaan työhuoneeseen, joka oli upeampi ku osasin odottaakkaan. Mä olin niin innoissani tästä ja olin valmis mun ensimmäiseen työtehtävään.

"Onko kaikki selvillä?" Patty varmisti.

"On. Mä kyllä uskon pärjääväni tästä eteenpäin." mä vastasin.

"Hyvä on. Kerro sitten vaan jos tarvitset apua, tai tekeminen alkaa loppua." Patty sano ja lähti.

Mä istuin upouuteen toimistotuoliini ja aloin käydä läpi papereita, jotka Patty oli jättäny mulle tarkasstettavaksi. Mun kuitenki pitäs päästä myöhemmin ihan oikeisiis tehtäviin, joilla olis oikeasti jotain tekemistä musiikintekemisen kanssa. Sitä ennen mulla oli kuitenki paperitöitä, mikä oli ihan ok.

Toimistötöitä tehdessä mä en voinu muuta ku eksyä ajatuksissa ja haaveilla jälleen siitä, että tän harjottelun aikana mä voisin jopa saada nauhottaa oman demon... Sitä ennen mulla oli kuitenki paljon tehtävää ja mun oli osotettava, että mulle vois antaa studion hetkeks käyttöön ja ottaa sen vuokran vaikka mun palkasta.

Samalla mä myös mietin kaikkia niitä laulajia, jotka oli käyny tässä samassa rakannuksessa neuvvottelemassa uusista albumeista, musa videoista ja kaikesta muusta. Täällä monen tähden ura oli lähteny nousuun. Joku päivä mä halusin olla yks niistä. Nyt oli kuitenki toistaseks vielä aika keskittyä papereihin ennen studioon pääsyä.

Suhteellisen pian mä olin jo valmis ja mä näin Pattyn tulevan just sopivaan aikaan.

"Hei! Mä sain just kaiken valmiiksi." mä kerroin hymyillen.

"Se on hyvä. Nyt mulla olis sulle toinen, ehkä vähän jännittävämpi tehtävä." Patty sano.

Mä meinasin haljeta innosta. Ehkä mun annettaski tehä enemmän ku mä luulinkaan. Ehkä mä saisin jo tavata jonku?Okei, ei vielä innostuta. Patty vei mut ympäri pitkiä käytäviä yhteen studioista.

"Osaaks sä koota äänitysjärjestelmän?" Patty kysy.

"Joo." mä vastasin.

Tottakai mä osasin. Olin harjotellu sitä sitä varten, että jos mulla ois joskus varaa rakentaa pienimuotonen studio kotiin.

"Hyvä. Sitten sä saat koota sen tänne, koska meille on tulossa myöhemmin hyvin tärkeitä vieraita levyttämään." Patty sano innoissaan.

Tärkeitä vieraita? Ja mä olisin vastuussa siitä, että niitten levytys onnistuu?

"Ja Rebecca. Jos sä et mokaa tätä niin sä pääset mukaan prosessiin." Patty sano.

Mä päsisin mukaan ihan oikeean levytysprosessiin? Ja mä olin pelkkä harjottelija.

"Ihan oikeasti?" mun oli varmistettava.

"Joo, joo. Jos sä aherrat näiden kanssa ja vielä innostut ni oot sä sen ansainnu." Patty sano ja jätti mut paiskimaan töitä.

Nää laitteet oli paljon arvokkaammat, mitä mä olin tottunu kokoamaan, mutta mun oli onnistuttava, koska mä en halunnu mokata nahollisuutta päästä tekemään töitä oikeiden artistien kanssa. Mulle oli ihan sama keitä ne vieraat oli, mutta mä halusin olla mukana levyttämässä. Todennäkösesti mä en sais etes koskea mihinkään, mutta pelkkä seuraaminen olis jo mahtavaa.

Miks just mulle suotas kunnia päästä tapaamaan joku? Enhän mä ollu mitenkään ihmeellinen. Tai sitten mua vaan testataan, että miten mä toimin sellasessa tilaisuudessa. Mulla meni jokatapauksessa melkein koko loppupäivä niiden laitteiden kokoamisessa. Ku mä olin valmis mä pyysin Patty tarkistamaan, että ne toimii.

"Nää toimii täydellisesti. Sä oot oikea aarre Rebecca!" Patty sano.

"Kiitos!" mä sanoin vaatimattomasti.

"Ootko sä nyt valmis tapaamaan meidän vieraat?" Patty kysy.

Mä nyökkäsin innoissani, mutta toisaalta mua myös hermostutti. Me käveltiin taas niillä sokkeloisilla käytävillä ja päädyttiin yhden neuvotteluhuoneista oven eteen.

"Tää on ennen näkemätön kunnia päästä harjoittelijana tällaiseen tilaisuuteen, mutta mä halusin suoda sulle sen, joten olethan ammattimainen?" Patty sano.

"Tottakai." mä vastasin.

Patty avas oven avaimella. Mä en voinu uskoa mun silmiä ku mä näin, ketkä siellä istu: one directionin pojat. Ihan ilmielävänä. Mun sydän pysähty.