Something you don't know ~Osa 4~

Mä seisoin Harryn ovella pukeutuneena mun lempi mekkoon ja painoin ovikelloa. Tässä sitä nyt sitte mentiin. Mun oli vaan muistattava tehdä se, mikä mun tarkotuksena oliki.

"Iltaa arvon neiti." Harry tervehti mua avatessaan oven.

Mä en ilmeisesti ollu pukeutunu yhtään liian hienosti, koska Harryki oli selvästi pistäny parastaan ja näytti äärimmäisen komealta. Olishan mun pitäny jo arvata, että Anne, Harryn äiti oli käskeny kaikkien pukeutua sopivasta. Osa syyni oli varmasti se, että mä olin harvinainen vieras nykyisin, joten juhlaan oli aihetta.

"Iltaa arvon herra." mä vastasin naurahtaen.

Heti ku me päästiin sisälle asti mä näin Harryn äidin olevan jo valmiina toivottamaan mut tervetulleeksi.

"Tervetuloa Maggie! Miten oot voinu?" Anne kysy halaten mua lämpimästi samalla.

"Hyvinhän mä oon voinu. Kiitos siitä, että sain tulla." mä sanoin kohteliaasti.

"Eihän siitä mitään vaivaa ole! Tiedäthän, kuinka paljon tykkään kokata, etenki vieraille." Anne sano.

Tunnelma oli jo alusta asti hyvä. Turhaa mä olin pelänny Annen kuulustelevan kaikesta. Kaikki tuntu samalta ku aina ennenki. Jotkut asiat kai ei vaan muutu.

"Äiti. Mee sä laittamaan ruoka loppuun ni me mennään Maggien kanssa hetkeks mun huoneeseen." Harry sano.

"Tottakai. Kyllähän teidänki pitää saada olla kahdestaan." Anne sano.

Sitte me lähettiin yläkertaan, jossa mä tiesin Harryn huoneen olevan. Kuinkakohan paljon seki oli ehtiny muuttua?

"Tässä mun matalamaja on." Harry sano.

Oikeastaan paljon ei ollu muuttunu: vaatteita oli lattialla niin ku yleensä, tietokone oli kunniapaikalla keskellä kirjoituspöytää ja sänky oli tottakai liian iso yhdelle, mutta Harry tunnetusti pyöri unissaan, enkä usko sen asian muuttuneen miksikään.

"Just sellanen ku mä muistinki." mä sanoin naureskellen.

Harry istu sen sängylle ja mä sen viereen. Mun oli rikottava jää ekana jollain helpommalla puheenaiheella.

"No, mitä kaikkea sä teit kesällä? Mä haluun vähän päivitystä." mä sanoin.

Harry kerto Gemman, sen siskon pois muuttamisesta collegeen, niiden perheen matkasta, laulun harjottelemissa (sen ääni on uskomaton) ja kaikesta muustaki. Oli kiva olla vähän enemmän kartalla tän jälkeen. Mä kerroin myös mun omista puuhista ja Harry kuunteli, antaen sen täyden huomion katsomalla suoraa silmiin, kuten aina.

Tuntu hyvältä taas pystyä puhumaan Harryn kanssa tällätavoin. Olin huolehtinu meidän ystävyyden heikentymisestä, mutta nyt mulla riitti taas uskoa siihen, että peli oli kaukana menetetystä. Tällähetkellä mä tarttin kyllä ystvää ja Harryhän oli tunnetusti aina valmis auttamaan hädässäolevaa.

Keskustelu eteni ja tunnelmasta tuli entistäki keveämpi. Mä ootin kuitenki vielä sopivaa hetkeä ja sain sen, ku kaiken jälkeen tuli sopiva tauko. Ajotus oli just sopiva, eikä se tuntu niin kiusalliselta enää.

"Harry..." mä alotin. "Saanko mä pyytää sulta palvelusta?"

Mä pyrin mun huulet yhteen. Mä ootin jäykkänä ja hermostuneena Harryn vastausta.

"Tottakai Maggie. Sähän tiedät, että mä teen kaikkeni auttaakseni sua. Mistä on kysymys?" Harry sano kattoen mua suoraa silmiin sen kauniilla silmillä.

Hetkeen mä en saanu sanaa suusta, mutta mun oli parempi vaan sanoa se nopeasti, jotta se ei tuntus entistä pahemmalta.

"Mä oon päättäny haluta Luken takasin ja mä tarviin sun apua." mä sanoin.

Nyt se tuli sanottua.

"Mags, sä tiedät mitä mä aattelen siitä tyypistä..." Harry alotti.

No niin, se ei siis aikonu auttaa mua, koska se tunnetusti vihas Lukea.

"Mun on pakko kysyä, että ooks sä ihan varma?" Harry kysy.

"Äärimmäisen varma." mä vastasin nielasten.

Hetken Harry oli ihan hiljaa ja selvästi mietti vastausta. Mun sydän tykytti.

"Jos se tekee sut onnelliseksi ni kai mun on sitte pakko tehä se." Harry sano.

"Kiitos. Mä todella arvostan sitä." mä sanoin.

Me otettiin toisiamme kädestä kiinni. Se hetki oli kaunis.

"No, mitä sulla on suunnitelmissa?" Harry kysy hymyillen.

Nyt mulla oli vastassa toinen ongelma: miten selittää tää Harrylle.

"Mä kuulin, että Lukella on uus tyttöystävä ja mä haluun kostaa sille. Mä haluun tehä sen mustasukkaseksi, jotta se voi huomata kaipaavansa mua." mä selitin.

"Jatka." Harry sano.

"Joten jos se ei liikaa pyydetty niin sun pitäs esittää mun poikaystävää." mä sanoin.

Harry mietti taas.

"Tää kuulostaa nerokkaalta. Lisäks vielä kaiken tapahtuneen takia Luke varmasti ei tykkää nähä meitä yhdessä ja varmasti ryömii takasin sun syliin." Harry sano virne naamallaan.

"Onko toi siis kyllä?" mä kysyin.

"On. Mä oon mukana." Harry sano.

Me heitettiin ylävitoset. Mä tiesin Harryn olevan todellinen ystävä ja auttavan mua tässä. Luke ei tiedä, että mikä siihen tulee iskemään. Me halattiin vielä ja mä kiitin Harryä, koska kerta ei todellakaan ollu tarpeeksi.

"Harry! Maggie! Illallinen on katettu!" kuului Harryn äidin ääni alakerrasta, keskeyttäen meidän hetken.

Me alettiin nauramaan Annen täydelliselle ajotukselle. Ihan ku se olis tienny.

"Meidän on kai parasta mennä alas, ettei äiti tuu hakemaan meitä." Harry sano naurhtaen.

Samalla Harry nous sängyltä.

"Nythän meillä on jo hyvä tilaisuus harjotella. Eikö vaan?" Harry sano edelleenki huumorisävyllä ja otti mua kädestä kiinni, nostaen mut ylös.

Mä hynyilin naurahtaen takasin ja me käveltiin käsikädessä alakertaan. Annelle meidän olis helppo olla pari, mutta entäs myöhemmin koulussa? Tällähetkellä mua kiinnosti vaan se, miltä Annen ilme tulis näyttämään ku me kerrotaan. Se tulee saamaan yhden sen tyypillisistä onni kohtauksista ja halaa meidät molemmat puhki.

"Muista pitää pokka." Harry kuiskas mulle.

Mua hymyilytti Harryn muistutuksen ansiosta jo valmiiks.