A duet ~Osa 2~

Mun teki mieli kiljua, mutta mä tiesin, että jos mä tekisin niin mun harkottelu vois olla ohi hyvinki pian. Se ei kuitenkaan lieventäny mun innostusta tavata pojat, joitten musiikista mä olin pitäny jo ties kuinka kauan. Mä en olis ikinä uskonu, että mä pääsisin ikinä lähellekkään niitä. Tää tuntu epätodelliselta.

"Patty! Hauska tavata taas pitkästä aikaa!" sano Harry, joka oli ekana tervehtimässä meitä.

Sitten muut pojat tervehtivät Pattyä, kunnes loivat katseensa muhun. Musta tuntu ihan ku olisin halvaantunu ku Zaynin suklaasilmät tuijottivat mua kiireestä kantapäähän.

"Ja sä toit seuraaki." sano Niall hymyillen.

Patty veti mut taustalta vierelleen.

"Kyllä. Tässä on meidän uusi lupaava harjoittelijamme Rebecca." Patty esitteli mut pirteästi.

"Hei Rebecca!" Liam tervehti ensimmäiseksi.

Mä tervehdin lopulta kaikki viittä poikaa hieman hermostuneena, mutta ei mua voinu siitä kyllä syyttä: olihan kyseessä sentään one direction, maailman suosituin poikabändi ja mun ehdoton lempibändi. Erityisesti mulla oli aina ollu heikko kohta Liamiin, joka oli just äsken halannu mua.

"Nyt kun kaikki tuntevat toisensa niin on aika mennä itse asiaan." Patty sano hetken kuluttua.

"Tottakai. Eihän levy itsestään äänity." vitsaili Louis.

"Mutta ennen studiota meidän on vielä päätettävä lopullisesti, että kuka laulaa minkäkin soolon." Patty sano.

Jes! Mulla oli varmasti tähän asiaan paljon sanottavaa, koska mä tunsin poikien edellisen tuotannon kuin omat taskuni. Mä kyllä osaisin sanoa, että mitkä sanat ja mikä sävellaji sopis kullekkin pojista.

"Tässä ovat sanat, joita me ollaan mietitty aiemmin." Zayn sano ja ojensi mulle ylimääräisen kopion.

Heti ku mä olin saanu ne luettua läpi mä osasin jo kuvitella sieluni silmin, että miltä biisi tulis kuulostaamaan. Mulla oli mielessä monta ideaa, mutta mä mun piti muistaa olla ammattimainen, eikä käydä dominoimaan liikaa. Mä päätin olla hiljaa, kunnes mulle annettais puheenvuoro.

"Niin Rebecca, onko sulla tietoa siitä, millasta musiikkia pojat on tehny aiemmin?" Patty kysy.

"Joo." mä sanoin.

Pelkkä joo oli vähättelyä. Mä tiesin varsin hyvin, että millassta musiikkia pojat teki.

"Hyvä. Sitten sun mielipide tuleekin hyödylliseksi." Patty sano.

Mulla siis oli sananvaltaa. Tästä tulis paras biisi ikinä. Patty kerto omasta näkökulmastaan biisiin, jonka mä ajattelin kaipaavan suurta päivitystä nykyaikaan, mutta tietenki mun oli oltava kuuluainen, enkä sanonu mitään. Mä kuuntelin, kunnes Patty oli lopettanu.

"Nyt on sun vuoro Rebecca." Patty sano hymyillen.

Okei, mut mun oli kerättävä rohkeutta ja kerrottava kaikki ideat, joita mulla oli mielessä. Mä en aikonu hukata tilaisuutta päästä vaikuttamaan one directionin biisin tekoon.

"Mä ajattelin, että tällä kertaa Louis ja Niall vois saada enemmän sooloja tällä kertaa, jotta kaikkien äänet pääsee kunnolla esille..." mä alotin arasti.

"Sopii kyllä mulle!" Louis sano heti.

Se poika kyllä ties miten keventää tunnelmaa. Tunnelma keveni ja mun oli helpompi esitellä mun visio loppuun. Kaikki kuunteli mua tarkasti ja näytti olevan kiinnostuneita siitä, mitä mulla oli sanottavana.

"Kuulostaa hyvältä." Liam sano ja muut nyökkäili.

"Niin munki mielestä. Sä tiedät selvästi paremmin, että miten kannattaa toimia, vaikka mä oonki tehny töitä näitten poikien kanssa jo aika kauan." Patty sano.

"Ehkä se vaan johtuu iästä." mä sanoin punastellen.

"Turha sun on olla vaatimaton! Tästähän tulee hitti! Eikö vaan pojat?" Patty sano.

"Ehottomasti." Zayn sano.

Mun ideasti siis pidettiin enemmän ku Patttyn, vaikka se ollu alalla jo kauan? Tää päivähän vaan parani paranemistaan.

"Mitä me tässä istutaan enää?! Mennään tekemään levy!" Patty sano.

Kaikki oli elvästi innoissaan ja valmiita viettämään pitkän illan studiossa.

"Mä vaan käyn laittamassa kaiken valmiiks niin päästään pian jo hommiin. Rebecca, pidä pojille sillä välin seuraa, elleivät he halua lähteä käymään pikaisesti jossakin. Mä en viivy kauan." Patty sano.

Nyt mä jäin sitte yksin viiden supertähden kanssa. Piti vaan toivoa, että tunnelma pysyy yllä. Mä en halunnu nolata itteäni niiden edessä: erityisesti Liamin.

"Mä en halua olla täykeä ja lähteä, mutta tässä ihan lähellä on jalkapallo kenttä ja mua haluttais lähteä potkimaan, jos sopii?" Harry sano.

"Joo, ei mun takia tarvii tänne jäädä." mä sanoin.

Todellisuudessa mä toivoin, etten mä kuitenkaan jäis tänne ihan yksin. Mä halusin oppia tuntemaan nää pojat ihan henkilökohtasesti nyt ku me kerta työskenneltiin yhdessä tän levyn kanssa.

"Ketkä haluaa lähteä mukaan?" Harry kysy.

"Te muut voitte mennä. Mä voin jäädä pitämään Rebecalle seuraa." Liam sano kattoen mua.

"Hyvä on. Pelataan kaks kahta vastaan." Harry sano.

"Eka perillä saa valita joukkueet!" Louis huus ja koko poikajoukko lähti juoksemaan ovesta ulos.

Oven mentyä kiinni muiden perässä mä ja Liam jäätiin istumaan toisiamme vastapäätä. Mua hermostutti, mutta mun oli jotenki onnistuttava olemaan tylsistyttämättä Liamia jonki aikaa.

"Se on sitten vaan me kans, ha?" Liam sano.

"Siltä näyttää." mä vastasin hymyillen.

Liam hymyili mulle takasin ja tunnelma keveni heti. Ehkä mä voisin sittekki keskustella hetken ihan rennosti mun idolin kanssa. Niin hassulta ku se saattoki kuulostaa.