Something you don't know ~Osa 6~

Ilta oli todellaki ollu ikimuistoinen. Se oli saanu mun pään sekasin, mutta se ei tuntu pelkästään pahalta. Jotain uutta oli alkamassa, mutta vasta tää päivä tulis määrittämään mitä: eka koulupäivä, jona meifän piti esittää paria. Tän jälkeen perääntymiseen ei ois enää mahollisuuttakaan.

Nyt mun oli oltava valmis huijaamaan eritoten Lukea, jota varten mä tätä kaikkea tein. Meidän esityksen piti olla aito, jotta Luke ei epäilis mitään, muuten kaikki voi olla hetkessä pilalla. Mun oli siis oltava vastarakastuneen tytön olonen, mikä kävi suhteellisen helposti, jos mä vaan pääsen kunnolla toimimaan.

Mä pääsin kouluun taas yhtämatkaa Jessican kanssa ja mä kerroin siitä, miten kaikki oli menny Harryn kanssa. Jessica oli innoissaan ja vakuutti, ettei mulla olis pelkoa siitä, etteikö kaikki tulis menemään hyvin. "Luota ittees ja Harryyn." se oli sanonu. Se kai oli avain kaikkeen: luottamus.

Se sai mut pohtimaan sitä, että oliko meillä mahollisuutta luottaa toisiimme Luken kanssa, jos mä olin huijannu sen ottamaan mut takasin? Mä kuitenki ajattelen tarkoituksen pyhittävän keinot tässä tapauksessa. Rakkaudessahan sanotaan kaikkien keinojen olevan sallittuja. Eikö niin?

Koko matkan aikana mä en kuitenkaan vaan päässy eroon ajatuksesta, että mitä kaikkea tää tuleva päivä tulis sisältämään. Mua hermostutti tavata Harry sen illallisen jälkeen ekan kerran, mutta erityisesti mut sai tärisemään ajatus siitä, että pian meidän pitäs olla toisiinsa syvästi rakastunutta paria Luken edessä.

Kaiken lisäks "exät on hankalia" ei riittäny alkuunsakkaan Lukesta puhuttaessa. Se oli niin jääräpäinen, että mistään tästä ei tulis helppoa. Tietenkään tilannetta ei mitenkään helpota se, että sillä on joku uus. Mun teki mieli löytää se bimbo jostain ja antaa sille sen, minkä se ansaitsee. Niinhän mä tuliski tekemään: viemällä Luken siltä.

Aikaa ei ollu enää paljon ennen ekan tunnin alkamista ja mun oli päästävä puhumaan Harrylle päivän suunnitelmasta. Jessica toivotti mulle onnea ja mä lähin ihmisviidakkoon etsimään Harryä. Mun askeleet haparoi ja mun joko kroppa tärisi, mutta mun oli vaan mentävä eteenpäin. Lopulta mä pääsin mun kohteen luo. Harryn oli sen tavallisessa poikaporukassa.

Mä kävelin rohkeasti joukon lähelle ja Harry huomas mut. Se käveli mun luo hymyillen. Mun polvia alko heikottaa sekä Harryn vallottavan hymyn, mutta myös tulevan vuoksi.

"Mikä on suunnitelma?" Harry kysy heti, mennen suoraa asiaan.

"Se oli just se, mitä mä tulin kysymään sulta." mä vastasin.

"Musta tuntuu, että meidän kannattas tehä jotaki, joka todellaki saa Luken huomion." Harry sano virnistellen. Mä tiesin sillä olevan jotain mielessä.

"Kuten mitä?" mä kysyin osottaen olevani mukana, mitä tahansa Harry ikinä aikoki.

Harry tuli lähemmäs mua ja kuskas mun korvaan sen suunnitelman.

"Ooks sä varma, että tää tää toimii?" mä kysyin.

"Pommin varma. Enhän mä muuten sitä sulle ehottas." Harry sano, edelleenki se sama suunnittelu virne naamallaan.

"Eli Luken siis on nähtävä se?" mä kysyin.

"Eritoten Luken." Harry vastas.

Hetken mä olin hiljaa ja mietin Harryn ehotusta.

"Mä kyllä haluun nähä sen ilmeen sitten ku se on tehty." mä sanoin hymyillen pirullisesti.

"Me siis tehään se?" Harry kysy varmennukseksi.

"Ehottomasti." mä vastasin.

Me hymyiltiin vielä toisillemme.

"Mahtavaa." Harry sano.

Kello soi seukille tunnille.

"Saaneen saattaa sut tunnille." Harry sano.

"Se olis kunnia." mä vastasin ja me otettiin toisiamme kädestä kiinni.

Koko matkan me juteltiin ja naurettiin, kuten päättömästi rakastuneen parin kuuluki. Mä varmastin, että Luke varmasti näki meidät. Mä en voinu vilkastakkaan siihen, etten herättäis epäilyksiä, mutta mielessäni mä tiesin, että mä tein tän nimenomaan sitä varten ja sen takia.

Me päästiin kaikkien katseiden läpi oikeaan luokkaan, jossa mulla oli biologiaa.

"Nähdään sitte viimistään ruokailun jälkeen. Älä oo myöhässä!" Harry sano, suudellen mua poskelle.

Mä tiesin Harryn haluavan alottaa nyt pienestä, koska todellinen alku tälle olis vasta myöhemmin.

"Nähään! Enkä varmasti oo." mä vastasin hymyillen.

Täähän oli alkanu hyvin. Oli vaan ootettava reaktioita ja sitten vielä myöhemmin tänään saada varmasti kaikki puhumaan meistä, mikä saa Luken hulluksi. Mua pelotti hiukan, mutta mä olin valmis luottamaan Harryyn. Tää saatto olla liian aikasta, mutta mä halusin pian jo päästä mun tavotteeseen.

Ruoailun jälkeen tultas jokatapauksessa kuulemaan paras koulun tilanteen päivitys ikinä.