Something you don't know ~Osa 8~

Maggien ajatuksia...

Aikaa kulu ja suunnitelma oli edenny mun mielestä varsinki hyvin. Luke ei ilmeisesti ollu enää sen tytön kanssa, tai ainakaan mä en ollu nähny niitä enää toistensa seurassa pitkään aikaan. Oli enää vaan ajan kysymys, että millon mä ja Luke oltas taas pari niin ku kuuluki. Pieni juonittelu oli ehottomasti sen arvosta.

Kuitenkaan mä en voinu olla miettimättä tän kaiken varjopuolta, eli mun ja Harryn ystävyyden uhattuna olemista. Mä toivon, että Harry sanos nyt viimeistään, jos siitä tuntuu, että tää vaikuttaa meihin. Vaikka mä olinki päättäväisesti haluamassa Liukea takasin ni mulle oli sen ohella myös todella tärkeää säilyttää mun ja Harryn välit muuttumattomana.

Mä olin, kuten arvata saattaa viettäny viime aikoina paljon aikaa Harryn kanssa ja välillä mulle tulee tunne, että tän jälkeen normaaliin palaaminen voi olla hankalampaa, ku me luulaankaan. Välillä musta myös tuntuu pahalta käyttää Harryä välineenä tässä kaikessa, mutta mä olin valmis tekemään mitävaan, jotta mä voisin olla taas Luken käsivarsilla.

Tottakai Harry oli mun hyvä ystävä, josta mä välitin, mutta meidän hetkisrä huolimatta Luke oli se, jonka mä halusin: jota mä tarvitsin. Mä onneks pystyin luottamaan siihen, että Harry ties sen myös. Mä toivoin Harrynki löytävän tytön, jonka kanssa se vois olla yhtä onnellinen, ku mä tulen olemaan Luken kanssa tällä kertaa.

Mä toivoin kaikkea hyvää Harrylle ja mä tiesin senki vielä löytävän onnen, mutta aina ku mä ajattelin Lukea niin kaikki muistot meistä alko tulvia mun mieleen: ensi suudelma, ensi treffit, se kuinka onnellisia me oltiin ennen ku kaikki loppu... Jos mä saisin vielä mahollisuuden sen kanssa mä en tulis enää mokaamaan sitä.

Mä havahduin mun puhelimen tärinään: mulle oli tullu uus viesti, Lukelta.

"Kuuntele Mags, mä tiedän, että sulla on vielä mun numero tallessa kaikesta huolimatta, joten sä tiedät kuka oon, joten voitasko me tavata? -L"

Luke teki just sen, minkä mä halusinki sen tekevän.

"Miten olis siellä meidän vanhalla paikalla? -M" mä vastasin virnuillen itsekseni.

"Käy mainiosti. Tavataan siellä tunnin päästä. -L" Luke vastas.

Tätä mä olin oottanu koko tän faikkaamisen ajan. Mun oli parasta laittaa päälle jotain nättiä ja tehä vaikutus Lukeen: toistamiseen. Mulla ei tosin ollu paljon aikaa, mutta meidän vanha vakiopaikka oli lähellä. Se oli puun alla puiston syrjäisemmässä osassa, joten siellä ei koskaan ollu muita ku vaan me.

Harryn ajatuksia...

Mä tiesin, että menin vapaaehtosesti mukaan Maggien projektiin, mutta mä en ois ikinä arvannu, että mitä siitä tulis seuraamaan: mä en ikinä uskonu rakastuvani Maggieen. Mä en tiedä miten se on mahollista, mutta kai jossain matkanvarrella mulle alko kehittyä tunteita Maggietä kohtaan ja näin sen ihan uudessa valossa.

Joka päivä mä ootin innolla Maggien tapaamista ja sitä, että mä sain sanoa sitä kullaksi, vaikka se oliki vaan näytelmää muita varten. Mä ootin myös aina uutta juonta, joka me voitas yhdessä toteuttaa ja iloita yhdessä jälkeenpäin, ku kukaan ei nähny. Se oli meidän oma pikku teatteri, jota mä olin valis pitämään yllä ollakseni Maggien kanssa.

Mä tiedän, ettei Maggie tunne samoin, mutta mä en silti voi mun tunteille mitään. Maggie tulee varmasti olemaan onnellinen Luken kanssa, joten jos se on onnellinen, ni mä oon onnellinen. Vaikka se kuulostaaki kliseiseltä ni jos rakastaa jotain se on päästettävä vapaaksi. Se ei olis missäännimessä helppoa, mutta mun oli annettava Maggien olla Luken kanssa.

Mun kännykkään tuli viesti Maggieltä: "Luke haluaa tavata mut ja mä oon matkalla sinne. Meidän suunnitelma toimi lopulta! Mä tuun käymään teillä sen jälkeen ja kerron lopputuloksen. Kiitos vielä kaikesta! -M"

Mun sydän pysähty hetkeksi. Musta tuntu pahalta omasta puolestani, mutta onnelliselta Maggien puolesta. Tuntuu niin ku koko maailma olis kääntyny yhdessä hetkessä täysin ylösalaisin.

Mun olis ollu kunnia viedä Maggie päättäjäistansseihin, mutta näyttää siltä, että mun oli luovutettava mun daami Lukelle ja katsottava vierestä niiden tanssia. Ehkä niin oli parasta, jotta mä pääsen irtautumaan Maggiestä. Oli mukava esittää Maggien poikaystävää sen aikaa ku sitä kesti, mutta tänä iltana oli aika laskea esirikku ja kumartaa.