Meidän kaunis hetki oli pian ohi ja Zayn otti mut taas sen hallintaan.
"Nyt mä aion ryöstää yhen näistä 'hienojen ja rikkaiden' ihmisten taloista ja sä saat luvan auttaa mua." Zayn sano.
Nyt tää oli menny liian pitkälle. Tähän mä en enää suostus. Mä en halunnu joutua sille tielle ja lopulta päätyä kiven sisään.
"Enkä auta! Sä oot menny liian pitkälle Zayn!" mä huusin, vaikka mä tiesin, että mun olis pitäny olla hiljaa, ettei me herätetä huomiota.
"Turpa kii nyt!" Zayn sano ja tunki sen käden tukkimaan mun suun.
Mä en saanu kunnolla ilmaa.
"Jos sä yrität pilata tän ni mä vannon, että sä tuut kärsimään, joten sinuna oisin hyvinki hiljaa nyt." Zayn kuiskas mun korvaan.
Zayn päästi musta irti ja mä sain vedettyä vihdoin kunnolla henkeä.
"Okei, nyt ku ollaan kumpiki rauhotuttu ni on aika toimia." Zayn sano salaperäsesti hymyillen.
Mulla oli suunnitelma: mä aioin esittää auttavani Zayniä, mutta oikeesti mä keksisin tavan karata ja ilmottaa tapahtuneesta poliisille.
"Mä aion murtautua sisään tohon vihreään taloon tuolla ja sä vartioit ulkona, että kukaan ei näe. Onko ymmärrretty?" Zayn kysy.
Mä nyökkäsin vastaukseksi. Se sopi mulle täydellisesti.
"Sitten sä tuut myöhemmin perässä ja me karataan ulos siitä ikkunasta, josta voidaan." Zayn sano.
Mä nyökkäsin taas, mutta kuitenki tietäen, että mä en aikonu tulla perässä. Me hiivittiin lähemmäs sitä taloa ja lopulta päästiin pihalle asti.
"Siellä varmasti nukutaan: täydellistä." Zayn sano hymyillen ivallisesti.
Zayn tiirikoi oven auki hiljaa, mutta nopeasti. Sisällä se varmasti alko jo miettiä, että mikä kaikki siellä oli varastamisen arvosta. Mä taas mietin sopivaa aikaa soittaa poliiseille, jotta ne vois saada Zaynin rysänpäältä kiinni. Aikaa kulu ja mä tiesin Zaynin jo lähteneen syvemmälle asuntoon, joten se ei vois tulla estämään mua.
Mä otin mun puhelimen taskusta ja aloin jo näppäillä hätänumeroa. Mä kerkesin jo juhlia, kunnes mä tunsin käden tulevan mun takaa ja nappaavan puhelimen mun kädestä.
"Ei niin äkkiä kulti." Zayn sano.
Se oli tienny mun aikeet koko ajan. Miten se oli päässy tänne niin nopeasti? Eikö sen pitäny olla jo yläkerrassa?
"Luuliks sä tosiaan, etten mä tienny, että sä aiot jotain?" Zayn sano ja laitto mun puhelimen kädestä taskuunsa.
Mä en voinu muuta, ku vaan kattoa kauhistunneena.
"Sä saat tän takasin vasta sitte ku homma on hoidettu." Zayn sano.
Mulla ei siis ollu vaihtoehtoja: mun oli autettava rikollista. Mä en vois edes ilmiantaa sitä, koska muuten mun osallisuus selviäis ja mä joutusin vankilaan. Mulla ei ollu pakotietä tästä.
"Joten takasin sisään." Zayn sano.
Mun oli seurattava sitä sisälle hitain, äänettömin askelin. Mun kurkussa tuntu pala ja mun omatunto vähintäänki kolkutti, mutta mä en voinu alkaa itekemään kesken murtokeikan. Mun oli vaan olta tän ainoan kerran kunnon rosvo ja otettava ainaki muutama tavara, jotka vois olla arvokkaita. Mä halusin kuitenki olla vaan sen verran osallinen, mikä oli tässä tilanteessa väistämätöntä.
Zayn haali tavaroita hanakasti, mutta mä uskalsin ottaa vaan koruja, kaallin näköisiä astiota ja muutaman koriste- esineen. Se sai riittää Zaynille. Lopulta me päästiin lähes koko talon kiertämisen jälkeen takaisin ovelle, jonka Zayn sa vanhalla kokemuksella vaivatta auki niin, ettei kukaan huomais murtojälkiä, tai heräis kolinaan.
Mun sydämeltä vierähti kivi, ku me päästiin ulos. Se oli ollu yllättävän helppoa, mutta mä en todellakaan tekis mitään sellasta koskaan uudestaan.
"No niin, viedään nää mun kaverin luo talteen." Zayn sano edelleenki kuiskaillen.
Tää ei siis ollukkaan vielä täysin ohi. Meidän oli vielä päästävä pakenemaan sinne, missä Zaynin tuttu ikinä asuki. Miten se tunsi jonku tältä alueelta? No, ei sillä ollu väliä: meidän oli päästävä vaan pian pois ennen ku ton talon perhe herää ja huomaa kaiken.
"Sä pärjäsin hyvin ensikertalaiseks." Zayn sano.
Siitä mä en todellakaan ollu immarreltu, mutta kai Zaynin tapaselta kaverilta se oli kohteliaisuus.
"Mennään vaan äkkiä vielä kauemmas, ettei jäädä kiinni." mä sanoin.
Me lähettiin niin nopeasti, ku vaan voitiin. Mä en ollu ikinä juossu niin nopeasti, varsinkaan sellasen lastin kanssa. Mä vaan rukoilin, ettei Zaynin kaveri asus kovin kaukana. Me juosiin niin kauan kunnes mä näin poliisien tulevan meitä vastaan. Siinä tuli meidän loppu. Mä joutusin vankilaan niin ku kaikki muutki nuoret täällä päin enkä mä voinu sille mitään.
Poliisit pysähty meidän viereen, joten me ei voitu mitenkään paeta enää.
"Luota muhun." Zayn sano.
Luota muhun?! Mitäköhän se tarkotti sillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti