Something you don't know ~Osa 7~

Päivän ekat tunnit meni ku siivillä ja mun oli jo aika tavata Harry ruokailussa. Mä pääsin lähtemään sinne ennen Harryä, joten menin istumaan tavalliseen tapaan Jessican kanssa. Me kerettiin puhua läpi kaikki tavalliset tyttöjen jutut. Harry tuliski myöhemmin ja sitten oli show time.

Mä näin Harryn jonottavan ruokaa ja olin jo valmiina toimintaan. Näyttelijä lahjoja mulla ei ikinä aiemmin ollu, mutta nyt draamakurssi tulis tarpeeseen.

"Päivää neidit." Harry tervehti, istuen meidän pöytään.

Me tervehdittii Harryä takasin. Mä tietenki äänensävyllä, josta ei jääny kellekkään epäselväksi, että Harry oli mun. Tai todellisuudessa leikisti mun, mutta sitä kukaan ei tienny, eikä saanukkaan tietää. Mä näin Jessican katseesta, että se halus kuollakseen tietää, että minkälaista kohtausta me suunnitetiin.

Harry kerto sen vitsejä, joille ei voinu olla nauramatta ja kysy tietenki erittäin poikaystävämäiseen tapaan, että miten mun aamu oli sujunu. Ei ollu epäilystäkään, etteikö tää meidän pikku näytelmä ollu jo tehny taikansa ja saanu kaiken huomion meihin. Harryä parempaa mä en ois voinu toivoa auttamaan mua tässä.

Me vitsailtiin ja puhuttiin kaikesta kuitenki osittain samalla tavalla, ku ihan vaan ystävinäki. Se toi mulle lohtua siitä, että ehkä tän kaiken jälkeen olis tapa, jolla me voitas palata takasin entiseen. Mä tunsin Harrystä, että mitä ikinä tapahtuskaan, se ei muuta meitä miksikään. Sen mä todella halusin tietää.

Harry oli täydellinen näyttelijä ja se sai varmasti koko koulun uskomaan tähän: mulla ei ollu hätää. Me oltiin saatu syötyä ja mä näin Harryn ilmeestä, että oli meidän tän päiväsen suunnitelman ekan osan vuoro.

"Me vaan tilanteen mukana." Harry kuiskas mulle.

Mä nyökkäsin ja valmistauduin. Nyt mun oli annettava kaikki peliin. Kaikki mitä mä oon ikinä oppinu näyttelemisestä tuli tässä ja nyt testiin. Mä tiesin, että mä voisin luottaa Jessican komppaavan tilannetta täysillä, mikä tois tähän vielä lisää uskottavuutta. Siinä mulla oli toinen, tosin hiljainen apuri.

Harry nous seisomaan. "Ja kamera käy!" mä hoin mun mielessä.

"Anteeks! Saisinko mä kaikkien huomion hetkeks tänne kiitos!" Harry huus, saaden koko ruokalan hiljaiseksi.

Harry katto mua ja polvistu, ottaen mua kädestä kiinni. Mä kuulin muiden hurraavan.

"Maggie, mä tiedän, että me ollaan tunnettu jo kauan ja, että meillä on selvästi yhteys..." Harry sano.

Mua alko hermostuttaa, mutta kai se kuulu asiaan.

"Joten mä tuliks sä mun kanssa päättäjäistansseihin?" Harry kysy multa.

Muut selvästi ootti mun vastausta. Nille tää oli varmasti maailman romanttisin päätäjäistanssi kutsu, mutta mulle tää oli vaan osa isompaa kuvaa.

"Harry..." mä alotin luoden tunnelmaa, kuten aina leffoissaki tehdään.

Mä tiesin kaikkien pidättelevän henkeään, joten oli kai aika päästää ne pois tuskistaan.

"Se olis ihanaa." mä vastasin.

Me halattiin Harryn kanssa ja lopulta suudeltiin. Mä tiesin Harryn nyt tekevän sen, jotta saadaan show'lle täydellinen lopetus.

"Tulihan se sieltä." mä kuiskasin Harrylle kiusoitellen.

Harry hymyili mulle takasin. Ympäriltä kuulu hurrausta, käsien taputusta ja "aws"- huokauksia. Paremmin me ei oltas voitu onnistua. Mun hermostuneisuuski sopi hyvin, vaikka se johtuki eri asiasta, mitä muut varmasti luuli. Mä näin Luken kauempana ja myös se vihasen ilmeen. Mä taidanki olla sitte parempi vaihtoehto ku se lumppu, vai mitä?

Lopulta häly hälveni ja me mentiin viemään astiat pois: tietty käsikädessä. Seuraava tunti alko kuitenki suhteellisen pian, joten me ei voitu vielä puhua Harryn kanssa kunnolla. Seuraavalla tunnilla koulun keskusradiosta kuultiin uusimmat jutut ja mä oon varma, että meidän temppu ei jää siellä huomiotta.

Luokka huoneessa kaikki istu hiljaa ja kuunteli.

"Tervetuloa kuuntelemaan koulumme uusimmista muutoksista!" ylipirteä kuuluttaja alotti.

Ensin kerrottiin kaikista oikeasti merkittävistä asioista, kuten koulun urheilu klubeista, uudesta limu automaatista ja kahvilan tarjottavien hinnoista. Ennen nää uutiset käsitteli vaan kaikkea sen tapasta, mutta jostain syystä jotku sai ajettua läpi tän "koulussa puhutaan" osion. Nyt se tuli mullekki hyödyksi.

Viime vuonna mun nimi oli mainittu osiossa viime vuonna montaki kertaa, mutta ei hyvässä mielessä. Paitsi mä muostan kuitenki ikusesti sen, ku mun ja Luken yhdessä olosta kerrottiin ekan kerran...

"Nyt sitte oppilaiden omaan osioon!" kuului kaijuttimesta.

Mä havahduin mun muistoista ja kuuntelin tarkasti. Mun oli yritettävä hillitä mun virnettä, joka olis paljastanu mut heti.

"Tänään koulun komistus Harry Styles pyysi yllätäen mitä romanttisimmalla tavalla yhtä kolun puhutuimmista tytöistä, Maggie Connoria parikseen päättäjäistansseihin! Mitäköhän Maggien ex- poikaystävä Luke Baylor tuumii tästä? Kenet hän aikoo viedä daaminaan päättäjäistansseihin? Kuka tietää." kuului keskusradiosta.

"Täydellistä! Vaihe kaksi suoritettu." mä ajattelin mielessäni. Nyt kun me ollaan päästy näin hyvään alkuun, niin Luke on pian taas mun. Meidän on puhuttava Harryn kanssa etenemisestä, mutta mä uskon sillä olevan jo pari äsää sen hihassa. Parempi olis ainaki, sillä nyt oli aika pelata isoilla korteilla.