DNA ~Osa 3~

Oli ilta ja mä laittauduin valmiiks Zaynin tapaamista varten. Mun koko kroppa tärisi ja mua pelotti lähteä. Mä uskoin kuitenki vahvasti, että mun oli kohdattva Zayn, jotta mä pääsisin siitä joskus eroonki. Mulla oli pakosuunnitelma: mä aikoisin kiivetä ulos mun huoneen ikkunasta ja palata takasin vähin äänin, ettei kukaan epäilis mitään.

Mä sain mun ikkunan helposti auki ja lähestulkoon kissamaisin askelin mä hiivin ulos, sulkien ikkunan lopulta takasin ääntäkään päästämättä. Mun sunnitelma oli onnistunu ja mä pystin huokasemaa. Nyt mun oli vaan toivottava, että kukaan ei huomais mitään ennen mun paluuta. Mä lähin kävelemään hiljaa pihan poikki kohti tietä.

Vaikka kello ei ollu kovin paljon niin silti tähdet oli jo tullu taivaalle ja oli pimeää. Mä tiesin varsin hyvin, ettei tässä ollu mitään turvallista varsinki tuntien meidän asuialueen. Silti mun oli mentävä, jotta mä saisin selvyyden siitä, mitä Zayn musta todella halus. Matka ei onneks ollu pitkä ja mä osasin kyllä suojella itteäni: tälläpäin asuessa oli vähän pakko.

Mä aloin hikoilla enemmän, mitä lähemmäs mä tulin musiikkitaloa. Mä en voinu yhtään arvatakkan, että mikä mua olis siellä vastassa. Sen mä kuitenki tiesin, että Zaynillä oli varmasti suunnitelma siitä, mitä se aiko mulla tehä. Mä aloin saapua jo musiikkitalon pihaan ja se oli tyhjä. Mä kuulin ainoastaan yön pieniä hiljaisia ääniä.

Pienen hetken mä kerkesin luulla, ettei Zayn ollu tullukkaan paikalle, mutta sitte mä kuulun äänen mun selän takaa.

"Hei pelastaja tyttö." Zayn sano.

Mä säikähdin ja tuijotin Zaynia pelokkain silmin.

"Rentoudu jo. Se oon vaan mä." Zayn sano samalla aavistuksen armivalla äänellä.

Mulla ei ollu aikomustakaan rentoutua. Mä olin pelastanu sen ja se aiko kohella mua näin?! Pelotella kuoliaaksi!

"Mennäänkö sisälle rakkaani?" Zayn kysy.

"Mistälähtien mä oon muka ollu sun rakas?!" mä ärähdin.

"Siitä asti ku mä sanon niin." Zayn sano virnuillen.

Nyt se alko siis jo kuvitella, että mä olin sen tyttöystävä. Mahtavaa.

"Mehän mennään nyt sisälle? Eikö vaan?" Zayn kysy, mutta mulle ei kuitekaan jätetty vastausvaihtoehtoja.

Mä nyökkäsin ja Zayn näytti mulle tien sisälle pitäen sen kättä mun selällä. Me saavuttii suureen saliin, jossa mä muistan sottaneeni pianoa pienenä musikkiseuran kevätjuhlassa. Olin ollu niin onnellinen siitä, että olin viimeinki oppinu soittamaan etes yhen kappaleen moitteettomasti. Se oli ollu mulle hieno päivä.

Mä näin, että salin keskellä oli iso piano, joka oli selvästi ihan uusi. Mä katoin sitä hetken ja kaikki muiston niiltä ajoilta tuli takasin. Mä olin täysin uppoutu mun muistoihin, kunnes Zayn alko puhua.

"Soita mulle." Zayn vaati.

"Mutta mä en varmaan muista enää nuottejakaan kunnolla..." mä yritin selittää.

"Soita mulle!" Zayn vaati entistä kovemmin.

Zayn alko taas pelottaa mua. Mun oli vaan toteltava sitä, tai sillä olis varmasti seurauksensa. Mä yritin muistella sen laulun sointuja, jonka mä olin sillon kauan sitte opetellu ja yht äkkiä mä muistin sen melko tarkasti. Mun sormet alko liikkumaan sulavasti näppäimillä ja mun mieli palas taas siihen hetkeen ku mä olin esiintymässä.

Mulla oli kaunis mekko ja hiukset laitettuna nutturalle. Mä niiasin kauniisti ennen penkille istumista ja aloin soittaa. Kaikki kuunteli hiljaa ja lopuks ne nous taputtamaan seisaaltaan. Se tuntu mahtavalta. Mä pystyin nyt toistamaan sen sävelen kaikkien näitten vuosien jälkeen, paitsi että nyt mun yleisönä oli vaan Zayn.

Soittessa sitä uudestaan mä koin virtauksen Hetkeks mun ympäristö vaan katos: oli vaan minä, piano ja musiikki. Pian laulu loppu ja sen jälkeen salissa oli hetken aikaa kuoleman hiljasta. Surullsen kappaleen viimeiset soinnut jäiät kaikumaan ilmaan.

"Sussahan on talenttia." Zayn sano lopulta virnuillen ja tapauti laiskasti niin, että jokainen kerta kaiku kuuluvasti salin seinistä.

Hetken vallitsi taas hiljaisuus, kunnes Zayn puhu taas. Mä olin liian peloissani sanoakseni mitään.

"Luuliks sä, että ilta on tässä? Uutisia: ei todellakaan. Tuu mun mukaan." Zayn sano

Mä istuin kankeana soittajan penkillä. Mä en halunnu tietää, että mitä Zayn oli vielä suunnitellu. Mä pakotin itteni nousemaan ja seuraamaan Zsitä takaisin ulos. Salin suuret ovet jysähti kiinni meidän perässä.