Something you don't know ~Osa 5~

Pöytä oli katettu koreaksi niin ku aina sillon ku Anne päätti järjestää kunnon illallisen ja kutsua muita kylään. Mä olisin voinu syödä tältä istumalta vaikka koko pöydän tyhjäksi.

"Istukaa vaan alas ni voidaan aloittaa alkupaloista." Anne sano emännälliseen tapaansa.

Meitä ei tarvinnu kehottaa kahdesti.

"Onko Gemma tulossa?" Harry kysy.

"Joo, siskosi liittyy seuraamme vähän myöhemmin." Anne sano iloisena. Gemman kun ei Harryn mukaan voinu vierailla kovin usein.

Kaikki alko syömään aluksi hiljaa, kunnes Anne selvästi kaipas jo keskustelunaihetta.

"No Maggie. Mitäs kaikkea on tapahtunu mistä olen jäänyt paitsi?" Anne kysy.

Mä valikoin mun mielessä asiat, joista mä voisin puhua, jotka Anne ymmärtäis.

"Mitäs tässä. On ollu aika kiirettä kesänaikana kesätöitten sun muun sellasen kanssa..." mä alotin ja kerroin lyhennettynä mun kuulumisista.

Mä luulin, että Annen kanssa olis edelleen yhtä helppo puhua, ku ennenki mutta kai tilanteesta johtuen se tuntu oudolta. yvin mä kuitenki selvisin ja ainaki vältyin kiusalliselta hiljaisuudelta. Mä toivoin Gemman tulevan pian, jotta mä en olis ainoa, jolla oli kuulumisia päivitettävänä.

"Tää maistuu todella hyvältä. Tai no mikä sum tekemä ruoka ei olis." mä kehuin.

Anne oli selvästi mielissään ja hymyili. Se ties munarvstavan sitä, että joku osas kokata, koska kotona äiti harvoin teki mitään näin herkullista. Lopujenlopuks kuitenki ruoka oli vaan sivuseikka, koska mä en vaan voinu saada mun silmiä irti Harrystä. Mun ol esitetävä rakastunutta tyttöä jo nyt, jotta se menis Lukelle läpi myöhemmin.

Ovikello soi.

"Se on varmasti Gemma!" Anne hihku ja meni avaamaan oven.

Siellä oli kuin oliki Harryn sisko Gemma, jonka kanssa mäki olin ennen tätä kaikkea hyvinki läheinen, mutta kaiken tapahtuneen takia mä en olu käyny Harryn luona pitkään aikaan.

"Täällä ollaan!" Gemma tuli ilosesti ruokasaliin tervehtimään meitä.

"Tervetuloa takas! Mitäs sisko?" Harry sano halaten Gemmaa.

"Ainahan mä selviän, pikku broidi." Gemma vastas.

Sisarusten jällennäkemisen jälkeen oli mun vuoro halata Gemmaa.

"Maggie! Sua ei oo näkyny täällä ikuisuuksiin!" Gemma sano ja me halattiin.

"Mä tiedän. On mukava nähä suaki Gemma." mä sanoin.

Hetken aikaa kaikki tuntu siltä niin ku sillon kauan sitte ku Anne kutsu mut Harryn kautta niille syömään. Se oli just se mitä mä tarvin tän kaiken jälkeen. Kuitenk mä ja Harry tiedettiin, että mikään ei ollu samoin ja luvassa oli jotai ihan uutta meillä molemmille. Jotain mikä sattaa tuhota meidän ystävyyden kaiken loputtua.

Me kaikki istuttiin pöydässä ja Gemma kerto sen seikkailusta collegessa. Seura ja ruoka oli mitä parhainta, muttä mä tiesin, että mitä oli luvassa: jossain vaiheessa mun ja Harryn oli alotettava meidän suunnitelma. Mä edelleenki vaan tuijotin Harryä epäilyttävän usein ja Anneki huomas sen.

"Se mikä meitä kaikkia todella kiinnostaa on se, että mikä teillä kahdella on oikein meneillään." Anne sano kesken keskustelun kiusoitellen.

Mä punastuin ja hetken aikaa kaikki oli ihan hiljaa.

"Itseasiassa äiti..." Harry alotti ja otti mua kädestä kiinni pöydän alla.

Mä olin ilonen, että Harry osas hoitaa tilanteen. Mä en olis pystyny tekemään sitä vaikuttaen aidolta.

"Mä ja Maggie ollaan alettu seurustelemaan." Harry sno hymyillen ensin Annelle ja sitten mulle.

Annen ilmeestä näki, että se tulis saamaan kaikkien aikojen onni- kohtauksen ja mun oli vaan pidettävä kulissia yllä, joten pokka ei saanu pettää.

"Täähän on mahtavaa!" Anne hihku. "Kyllä mä tiesin, että Harry tulis pian löytämään jonku kivan tytön, eikä Maggietä parempaa olis voinu toivoakkaan."

Mä menin hämilleni Annen kehuista. Jos se tietäs totuuden ni se ei varmasti pitäs mua niin mahtavana.

"Onneks olkoon teille! Maggie, sun on parempi pitää Harrystä hyvää huolta." Gemma sano.

"Älä huoli. Mä pidän hyvää huolta sun veliestä." mä sanoin.

"Tätähän pitää juhlia! Onneksi jälkkäri on vielä syömättä." Anne sano salaperäsesti.

Anne nous pöydästä ja haki jääkaapista aivan ihanan suklaakakun. Kaikki me otettiin sitä useampi palanen, vaikka vatsa oli varmasti täynnä jo ruuasta. Kaikilla oli hyvä ilta mukaan lukean mulla, vaikka sisällä musta tuntu silti pahalta esittää tätä suhdetta myös Harryn perheelle, joka ei varmasti antas mulle totuutta ikinä anteeksi.

Ilta alko tulla päätökseen ja mä hyvästelin Annen ja Gemman. Harry saatto mut vielä ulos asti, jotta me votas puhua.

"Sehän meni hyvin. Eikö vaan?" Harry kysy.

"Niin meni." mä vastasin vähän epävarmasti. "Tuntuu vaan väärältä esittää Annen edessä, joka on aina ollu mulle niin mukava..."

"Älä siitä huoli. Ei se tuu koskaan saamaan tietää totuutta, jos se on vaan musta kiinni. Oo ihan rauhassa." Harry vakuutteli.

Harry sai mun olon helpottumaan vähän, mutta silti mä tunsin itteni hirveäksi ihmiseksi.

"Luota muhun. Näin sä saat Luken takasin, eikä todellisuudessa keneenkään tarvii sattua." Harry sano ottaen mua kädestä kiinni.

"Tää oli kyllä mun oma idea, joten seuraukset on vaan kestettävä..." mä sanoin.

"Luke saa opetuksen siitä, ettei noi upeaa tyttöä saa päästä käsistään ja sitten kaikki on ohi." Harry sano ja katto mua suoraa silmiin.

Hetken me vaan tuijotettiin toisiamme silmiin. Siinä oli jotain maagista.

"Vielä viiminen näytös ennen sun lähtöä?" Harry kysy nähdessään Annen ja Gemman innokkaana ikkunassa.

Me suudeltiin. Se tuntu samalla aikaa taivaalliselta, mutta myös väärältä, koska se oli vaan osa suunnitelmaa. Mä olin päättäny pitää sen mielessä.

"Hyvää yötä." Harry sano suudelman jälkeen lähtiessään takaisin sisälle.

"Hyvää yötä." mä vastasin.

Tän illan jälkeen mun pää oli entisestään pyörällä. Olinkohan mä menny liian pitkälle tän suunnitelman kanssa? Mulla ei ollu kuitenkaan vaihtoehtoja, jos mä mielin saada Luken takasin. Mä ootin kauhulla, mutta toisaalta innolla sitä, mitä koulussa tulis tapahtumaan.