Millien näkökulma
Nyt sit oli koittanu kauanootettu perjantai. Olin tietyllä tavalla innoissaan, mut valehtelisin, jos väittäsin, et ei jännittäny yhtään. Tää ilta voi olla mulle ja Niallille merkittävä joko huonossa, tai hyvässä mielessä, koska ikinä ei voinu tietää, et mitä tulis tapahtumaan. On siis turha ees yrittää selittää, et kuinka tarkaseva tää ilta oikeestaan oli meidän kannalta.
Mun oli laitetta parasta päälle ja meikattava itteni oikein kauniiksi. Niin ku musta muka kauniin sais, mut aioin kokeilla. Kello oliki vasta puoli seittemän, eli mulla oli ihan reilusti aikaa. En malttanu oottaa Niallin näkemistä. Se oli varmaan laittanu hiennoimman pukunsa päälle: varmaan just sen, josta se ties mun tykkäävän.
Mun fiilis oli loppujenlopuks hyvä ja aika luottavainen. Toivoin vaan, ettei mikään enää vaan tulis sotkeen tätä. Kaikki olis ok, kuhan vaan me päästäs viettään tätä kauan kaivattua, ja ehottomasti tarpeeseentulevaa aikaa kahestaan. Sitäpaitsi me ei oltu koskaan käyty aiemmin kunnon treffeillä, ikinä ei ollu siunaantunu tilaisuutta.
Mä ootin malttamattomana Niallin auton kurvaamista pihaan, mut sitä ei kuulunu kaheksalta. Aattelin, et Niall on vaan muodikkaasti myöhässä: sille siinä ei ois mitään uutta. Kuitenki se vaan oli syömässä jotain, vaikka me oltiin menossa ravintolaan: sellanen ruokaarakastava höpsö se oli. Mun kasvoille levis hymy tätä aatellessa ja olin jo varma, et pian se tulis.
Ootin kuitenki vielä puol tuntia. "Missä se oikein kuppaa?!",mä aattelin. Yritin soittaa sille, mut se meni aina vastaajaan, jonne oli jättäny ties kuinka monta vihasta ääniviestiä. Oliko tää Niallin tapa kostaa mulle Peterin suuteleminen? Tekemällä mulle oharit? En keksiny muutakaan selitystä sille, et se ei ees vaivautunu vastaamaan puhelimeen.
En ois uskonu, et se jaksaa vieläki vihotella. Mä olin jo täysin kyllästyny sen oottamiseen ja päätin olla turhaa keikistelemättä mekossa, vaan vaihoin arkivaatteet. Pesin mekitki, otin jäätelöä kaapista ja alon syy sitä. Klassinen torjutun tytön toiminta, mut se oli toiminu aina ennenki. Tällä olin selvinny ennenki ja tulisin selviin nytki. En ois ikinä uskonu Niallin olevan mikään kylmä ohareiden tekijä.
Niallin näkökulma
Mä olin valmistautumassa ehkä yhtä mun elämän tärkeimmistä illoista varten. Mun sydän pamppaili ja mahassa oli perhosia. Kaikki tuntu jotenki nyt niin uudelta Millien kanssa: ihan niin ku oltas alotettu seurustelu ihan alusta taas. Ehkä tilanne kuitenki oli vähän niin, koska olin päättäny antaa Millielle uuden mahollisuuden ja me aiottaan nyt tutstuu toisiimme ihan puhtaalta pöydältä.
Mä laitoin päälle mun parhaan, ja kalleimman puvun, josta mä tiesin Millien tykkäävän. Se oli sama, jonka olin esittelly sille jo kauan sitte, joskus meidän seurustelun alkuaikoina. Mun fiilikset oli kaikenkaikkiaan sekavat, mut äärimmäisen odottavat. Mä aioin panostaa tähän kaiken: mä vuokrasin jopa limusiininki. Tää tulis olemaan sellanen ilta, jota kumpikaan ei tuu koskaan unohtamaan.
Mä olin vielä viimeistelemässä ja varmistamassa, et kaikki oli kunnossa, kunnes yhtäkkiä mun puhelin soi. Se oli Harry.
"Niall! Missä sä oot?! Täällä on ihan hirveesti porukkaa ja kaikki oottaa näkevänsä meidät!" Harry sano.
Harryn takaa kuulu hirveetä kiljuntaa. Ei hemmetti: se fanitapaaminen! Miten mä olin voinu unohtaa sen?! Siitä oli puhuttu jo kauan aikaa sitten, mut mä olin jotenki vaan unohtanu, et se on just tänään.
"Mä oon kotona, koska mä unohin! Mä tuun niin äkkiä ku vaan pääsen!" Mä huusin puhelimeen ja juoksin ulos talosta.
Mun oli ehittävä sinne ajoissa. Mä en epäröiny hetkeäkään, vaan menin limusiiniin, joka oli tarkotettu mulle ja Milliella ja käskin kuskin ajaa fanitapaamispaikalle. Mulla ei ollu muuta vaihtoehtoa. Toivottavasti Millie ymmärtää, sit ku ehin selittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti