keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

On and off ~Osa 5~

Niallin ajatuksia...

Viime päivät oli ollu ollu yhtä hullunmyllyä. Mun omat tunteet oli koko jupakan aikana muuttunu vihasta anteeks antoon ja toivoon paremmasta alusta Millien kanssa. Ei ollu todellakaan maailman helpoin asia kuulla sen ja Peterin tapaamisesta, mut toisaalta loppujenlopuks ymmärsin Millietä. Sen oli saatava asiat Peterin kanssa selväks, ennen ku me voitas edetä pitemmälle.

Tärkeintä kuitenki oli, et sain olla nyt Millien kanssa, eikä toivottavasti mitään tällasta tulis enää tapahtumaan, jos nii kävis,en tiiä antasinko Millielle kuitenkaan enää anteeks. Se voi kuulostaa raa'alta, mut tää jo koski mua niin paljon, ettei anteeks antaminenkaan ollu järin helppoa. En halunnu kuitenkaan alkaa manaamaan mitään tulevaisuuteen: nyt oli aika nauttia tästä hetkestä just tässä.

Annoin Millielle jokatapauksessa anteeks, koska mulla on vahva tunne, et se voi olla mun elämäni nainen. Ehkä on vähän aikasta sanoo, enkä haluu olla liian varma, mut niin mä tunsin. En tietenkään voinu olla varma, saattohan Milliellä olla oikeesti vielä tunteita Peteriä kohtaan, mut jos niin on mun on päästettävä se menemään. Jos rakastat jotain päästä se vapaaksi., vai miten se oli?

Pointti on kuitenki se, et mä kyllä pärjäisin, jos niin kävis: en oo tehty pumpulista. Tärkeempää mulle oli Millien onnellisuus. Aika kuitenki vaan voi näyttää, et miten asia on. Uskon, et pian mä voin jo nähä, et mitkä Millien todelliset tunteet Peteriä kohtaan tosissaan on. Yksinketasta: jos sillä on vielä tunteita Peteriä kohtaan sen huomaa sen käytösestä.

En haluis olla mikään juonittelija, mut mun oli pakko tarkkailla Millietä, et saan selvää sen tunteista. Ennen ku olin varma en voinu vielä täysillä tuudittautua tähän yhteenpaluun huumaan ja olla, niin ku koko juttua ei ois koskaan tapahtunukkaan. Mun oli oltava varma Millien ajatuksista ennen sitä, muuten tätä ei vois vaan jättää tähän.

Tiesin jo, et mitä aion tehä: mä aion kysyä Millieltä suoraan. Kuitenki en voinu tehä sitä ihanm vielä, etten pilais tätä jo heti alkuun. Mun oli oltava kärsivällinen ja ekaks hemmoteltava sitä parhaalla mahollisella tavalla: mä vien sen syömään johonki hienoon ravintolaan. Mulla kyllä riitti rahaa, eikä tää ny voinu tehä niin paljon yheltä kerralta.

Tuntu mahtavalta saaha tehä viimein jotain tällasta Millien kanssa, ku ennen ei ollu koskaan tilaisuutta. Nyt mä kuitenki aion näyttää sille mun herrasmies puolen, johon se tulee toivottavasti ihastumaan entistä enemmän. Varmasti Millie tykkää vielä syystä lähteä shoppailemaan mekkoa tilaisuutta varten.

Toivoin vaan, et kaikki tuliski tosiaan menemään hyvin, ettei mitään yllätyksiä tulis viimehetekellä. Kumpa vaan pojat ei keksis jotain yllätys harkkoja, tai Greg tulla käymään nuin vaan. Tottakai mä pidin mun bändikavereista ja mun isoveliestä, mut paerjantai- ilta tulis olemaan vaan mulle ja Millielle. Mun oli parasta pistää parasta, et saadaan tää juttu taas toimimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti