Ku olin päässy viimein kotiin mä hautasin mun pään käsiini ja annoin kyyneleitten valuu vapaasti. Mä olin idiootti. Miks annoin Peterin saada mut sen loukkuun taas?! Olin ihan älyttömän surullinen jo valmiiks Niallin puolesta. En kuitenkaan ollu varsinaisesti pettäny sitä, mut pahalta tottakai tuntu. Tiiän itekki varsin hyvin, et miltä tuntuu menettää luottamus rakastamaansa.
Mun kurkussa tuntu niin ku siellä olis jättimäinen palanen: en saanu kunnolla ees henkeä. Kaikki oli romahtanu yhen ainoan päivän aikana totaalisesti. Mun oli puhistettava mun omatunto ja kerrottava Niallille. Siitä ei tulis nättiä, mut mun oli vaan pakko. En voinu mitenkään kuvitella vaan olevani, niin ku mitään ei ois tapahtunu.
Mun oli puhutta sen kanssa jo tänään. En aikos valvoa koko yötä taas kerran pohtien kaikenmaailman ihmissuhde sotkuja. Parempi oli kertoa, koska ois ihan hirveetä vaan salailla rakkaalta ihmiseltä jotain tällasta. Niallin oli oikeus saada tietää mun ja Peterin tapaamisesta ja suudelmasta. Jos Niall jättää mut tän takia niin ainaki olin rehellinen.
Lähetin heti sille tekstarin vapisevin käsin.
"Tuutko käymään täällä? Mulla on tärkeetä asiaa, josta meidän pitää puhua." siinä luki.
"Tottakai kulta. Tuun äkkiä!" Niall vastas.
Ootin mahollisimman kärsivällisesti Niallin tuloa, mut silti mua edelleen itketti ja olo tunu yhä älyttömän pahalta. Olin jo varma, et se tulis jättämään mut: kuka nyt haluis olla sellasen kanssa, jota vanha suola janottaa? En ollu koskaan aikasemmin ollu näin peloissaan ja tuntenu näin vahvaa syyllisyyttä mistään.
Mä tiesin Niallin kiirehtivän, koska se tiesi mulla olevan hätä. Kuitenkaan se ei tienny, et mitä mun asia koski. Olin ollu tähän asti niin uskollinen ja kertonu kaiken mun ja Peterin suhteesta ennen sen tapaamista. Niall tulis murtumaan, eikä antas mulle koskaan anteeksi. Miten se vois enää olla mun kanssa tällasen jälkeen?
Ei kulunu aikakaakaan ku Niall iltahämärällä tuli koputtamaan mun oveen. Nyt oli koittanu aika alkaa puhua suu puhtaaksi. Mä menin avaamaan oven, ku olin saanu koottua itteni siihen tilaan, et pystyisin keskustelemaan tästä Niallin kanssa. Toivoin, et totuus todella tulis vapauttaan mut tästä tuskasta, jota mä koin.
"Hei rakas! Mikä sulla on hätänä?" Niall kysy huolestuneena.
Mä selvitin mun kurkkua ja aloin selittämään.
"Turha tässä on kierrellä, joten mennään suoraan asiaan..." mä alotin. "Mä ja Peter suudeltiin." mä sain töksäytetyksi.
Mä selitin koko tarinan mahollisimman tarkasti Niallille, tekstarista suudelmaan asti. Katoin sen ilmettä koko ajan ja se alko huomattavasti mennä vihasemmaksi tarinan loppua kohti. En kyllä oottanukkaan mitään riemuparaatia. Mä toivoin todella, et Niall edes yrittäs ymmärtää tän tilanteen luonteen ja ettei kyse ollu mistään vakavammasta.
"Siinäkö oli kaikki?" Niall kysy selvästi vihasena.
Mä nyökkäsin ja koitin pidätellä samalla itkua ryöpsähtämästä.
"Miten sä saatoit tehä nuin?! Peter?! Eikö se idiootti pettäny sua?!" Niall raivostu.
"Joo, mutta mulle vaan tuli käsittämätön halu silti selvittää asiat ja kuulla mitä sillä oli sanottavana..." mä koitin sopertaa.
"Turha selitellä! Jos sulla ei ollu muuta sanottavaa ni tää oli tässä." Niall jatko.
"Siis sä aiot jättää mut?! Tosta noin vaan?!" mä huusin täälläkertaa enemmän raivoissaan, ku surullisena.
"Kyllä! Jos sulla ei oo parempaa selitystä tälle ni meidän juttu on ohi!" Niall huus niin, että koko talo varmasti kuuli meidän riidan.
Niall lähtin ovet paukkuen. Mun korviin jäi kaikumaan vaan viimiset sanat: "Eidän juttu on ohi!" Niall oli parasta, mitä mulle oli koskaan tapahtunu, mut nyt olin menettäny sen ikusiksi ajoiksi mun oman, tyhmän virheen takia. Peter ei sitäpaitsi merkannu mulle enää yhtään mitään. Mä en voinu käsittää tätä. Mä jäin sohvalle itkemään. Toivoin, et koko juttu olis ollu vaan pahaa unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti