Harryn ajatuksia...
Nyt kaikki oli hyvin mun ja Effien välillä. Meidän suhde oli lähteny uuteen loistoon sen orastavan paranemisen kautta ja ei enää tarvinnu varoa tekemisiä, ettei Effie oireilis. Suudelma siellä stadionilla oli maaginen ja vielä erityisemmän siitä teki se, et Effie suostu siihen varmana. Olin niin ylpee Effiestä ja sen saavutuksista paranemista kohti.
Tiesin, ettei se ollu Effielle ollenkaan helppoa saaha unohettua vanhat pelot ja olla tekemisissä lian kanssa. Mä kuitenki ymmärrän, et matkaa on vielä, et kaikki olis täysin normaalia, mut olin valmis oottamaan vaikka kuinka kauan siinä meniski, koska mä todella rakastin Effietä suunnattoman paljon. Se oli ihanin ihminen, jonka oon koskaan tavannu.
Mä olin innokas näkenmään, et mihin me vielä tultas pääsemään, mut toisaalta olin tyytyväinen nykyseenki tilanteeseen ja aioin nauttia siitä mahollisimman paljon. Tän jälkeen haluisin viettää kaiken ajan Effien kanssa, mut poptähdellä oli tietenki velvollisuutensa, enkä halunnu tuottaa pojille pettymystä missaamalla treenejä.
Ennenkaikkea mua harmitti se, et joutusin lähteään aika pian jo kierueelle ja jättämään Effien tänne, ellei se sitte halunnu tulla mukaan. En uskaltanu etes vielä ehottaa koko asiaa, koska se saattas olla vielä liikaa toipumisen kannalta: liian ison palan haukkaamista kerralla. Oli siinä tietenki muitaki esteitä, esimerkiks Effien työ ja muuta.
Mä olin jokatapauksessa päättäny ottaa asian puheeks kuhan saan vaan tilaisuuden. Ajatus siitä, et Effie olis mukana kiertueella tsemppaamasssa mua ja poikia oli liian hyvä, etten vois olla ees yrittämättä. Mun oli vaan otettava se puheeks tavallaan vainvihkaa, ettei se vaan tuu liian yhtäkkiä ja suoraa asiaan. Oli vielä mietittävä tapa, jottei se vois sanoa ei.
Mä niin toivoin sen suostuvan, jottei mun tarvis kestää eron tuskaa: että voisin olla Effien kanssa kiertueellaki. Pojatki oli samaa mieltä, et olis siistiä saaha mukaan tukijoukkoja. Pelkään vaan, et Effie voi ottaa tän liian painostava, eikä sen takii välttämättä haluu tulla. Mun on mietittävä esitystapa tarkkaan ja harkita sanoja.
Mulla ei kuitenkaan ollu kovin kauaa aikaa, koska kiertue alkas jo kahen viikon päästä. Mun oli siis oltava valmis puhumaan tästä jo mahollisimman pian. Parin päivän sisällä meiän on nähtävä Effien kanssa ja mun oli eka kuulosteltava varovasti sen fiiliksiä. Mä en tietenkään voinu pakottaa sitä lähtemään mun mukaan, mut mä toivoin, et se ite haluais tulla.
En voinu kuvitella koko kiertue aikaa ilman Effietä: mä tarvin sitä mun tuoksi. Olihan mulla joka tapauksessa muut one directionin pojat, mut ei se tuntunu samalta. Ne oli mun parhaat kaverit, mut Effie oli mun kohtalo. Ton sanominen voi kuulostaa hätiköidyltä, mut siltä musta vahvasti nyt tuntu. Effie oli ainutlaatunen ja mä en halunnu missata hetkeäkään sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti