Olin niin ilonen, et voisin haljeta. Kaikki oli taas hyvin mun ja Niallin välillä: ei enää mitään Peter sotkuja. Tietyllä tavalla mun takaraivossa kolkutti muisto meidän suudelmasta siitä, miltä se oli tuntunu. Se toi mulle mieleen yhessä olon sen kanssa ja muistan, et me oltiin kyllä oikeesti onnellisiaki useaan otteeseen.
Mun sydän ei ollu täysin vielä yli Peteristä. Se ei kuitenkaan ollu mikään este, etteikö mulla ja Niallilla vois mennä hyvin, mut silti mun tunteet meni yhtä vuoristorataa. En kuitenkaan usko, et tää kaaos kestää kovin kauaan, vaan jossain vaiheessa tää tasaantuu. Ainaki mä toivoin niin. Niall oli oikeesti liian ihana ollakseen totta, joten mulla ei oikeesti ollu syytä haikailla toisten perään.
Tunsin taas itteni aikasemman helpotuksen jälkeen ihan hirveeksi ihmiseksi, mut koitin antaa itelleni arvoa, ennen ku olin päässy selvyyteen kaikesta. Toivottavasti Niall on yhtä innokas saamaan tän meidän jutun toimimaan, kuten mä. Eilisen jälkeen mä uskoin siihen, mut kuten jo tuli todistettua, kaikki voi kääntyä päälaelleen ihan hetkessä.
Nyt mä halusin viettää mahollisimman paljon aikaa Niallin kanssa ja saada raukkauden taian takasin. Mä tiesin, et se oli ollu aiemmin, nyt se oli vaan saatava taas syttymään. Meidän pitäs tehä jotain kivaa ihan kehestaan: mennä leffaan, tai jotain. Kuitenki meidän oli tavallaan opittava tuntemaan toisemme uudestaan.
Mulla riitti uskoa vielä meihin ja siihen, et me voidaan vielä saada tää toimimaan. Me tultas olemaan taas yhtä onnillisia, ku ennenki: me tarvittas vaan tarpeeks aikaa. Mun oli kuitenki unohettava koko Peter lopullisesti ennen ku niin vois käydä, mut se ei ollu ongelma, oli pikemminki helpotus saada koko jätkä pois mielestä.
Kaikkea tätä miettiessäni mä muistin kaikki Niallin hyvät puolet, joista en todellakaan halunnu joutua eroon koskaan. Tottakai kaikilla on omat huonotki puolensa, mut ne on vaan sellasia pikku asiota, jotka tekee yksilöstä ainutlaatusia. Niallissa mä rakastin just nimenomaan sen näitä ominaisuuksia, jotka tekee siitä just sen, eikä kenenkään muun.
Ihan ku taikaiskusta ovikello soi ja Niall seiso oventakana.
"Hei rakas! Mitä sä täällä teet?" mä kysyin ilosesti hämmästyneenä.
"Hei sullekki! Mulla olis sulle ehotus." Niall alotti.
"Kerro vaan. Oon varma, et se on jotain, josta mä tykkään." mä sanoin hymyillen.
"Mä aattelin, et jos mä varaisin meille pöydän perjantai- illaks yhestä kaupungin parhaista ravintoloista. Miltä kuulostaa?" Niall kysy.
"Musta se kuulostaa täydelliseltä!" mä vastasin ilosesti hihkuen.
"Se on sit sovittu! Mä haen sut kaheksalta!" Niall sano hymyillen kauniisti.
Mä hymyilin kainosti takasin ja Niall lähti jo pois vedoten bändikiireisiin. Se ei kuitenkaan haitannu, koska mun piti alkaa jo suunnittelemaan asua, ja muita mahollisia asioita. En halunnu mokata mitään. Mä aioin pistää parasta ja panostaa kaiken perjantaihin. Tää vois olla täydellinen tilaisuus meille saada puhuttua asia kunnolla halki ja tutustuu entistä paremmin toisiimme.
Niallista näki selvästi, et seki oli valmis yrittään kaikkensa. Oli mahtava saada tuntea, et Niallki takasti mua ja oli yhtä onnellinen saadessaan mut ku mä sen. Hyväsydämmisyys oli ehottomasti yks mun lempi asioista tässä mun ikiomassa Niallerissa. Se oli varmaan kans syy, jonka takia monet muutki piti Niallista ja sai olon helpoks sen läheisyydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti