Opetin Niallille kuppikakkujen tekemisen alusta loppuun kädestäpitäen, mikä oli turhauttavaa, mutta kyllähän me saatiin lopulta aikaiseksi yhdessä oikein näyttävät leivonnaiset. Aika hyvin ekana päivänä, vaikka itse sanonkin.
"Ne on valmiita!" Niall hihkui kun oli aika ottaa tuotoksemme pois uunista.
Laitoin patalaput käteeni ja nostin kuppikakut jäähtymään.
"Mene tekemään kuorrutus niin mä hoidan tän loppuun." sanoin Niallille.
"Kyllä kapteeni!" Niall huikkasi vitsikkäästi.
Ja taas se ärsyttävä häseltäminen alko. Mitenköhän sen kuorruteen käy? Mun on kai paras mennä auttamaan kunhan olin saanut hoidettua oman osuuteni. Pian meidän pinet, täydelliset kuppikakut olivat vain odottamassa kuorrutetta. Menin katsomaan, mitä Niall oli saanut aikaan.
"Mitä sä oot tehny?!" huusin, kuitenkin sen verran itseäni hilliten, ettei Molly kuulisi.
Kuten arvata saattoikin koko Niallin piste oli täynnä eri pastelliväreissä olevaa sokeritöhnää, joka oli selvästi hieman kwskeneräistä kuorrutusta.
"Anteeks, oon pahoillani, mutta vaitkain vaan lipesi multa kädestä." Niall selitti vilpittömänä.
Katsoin Niallia tuimasti, mutta kuitenkin anteeksiantavasti. Eihän kukaan voinut olla seppä syntyessään.
"Ei se mitään. Siivotaan tää sotku niin me kumpikin saadaan pitää työpaikkamme, okei?" sanoin.
Aloin pyyhkiä yhtä pöydistä, kunnes tunsin jonkin lentävän kylkeeni. Kun käännyin katsomaan näin sen olevan värikästä sokerimössöä. Yksi Niallin typeristä vitseistä: taas.
"Se on menossa roskiin jokatapauksessa, joten sama meidän on pitää vähän hauskaa." Niall sanoi hymyillen.
Olisin voinut pitää pitkän saarnan epäammattimaisuudesta, mutta päätin säästää sen. Niall oli Niall, eikä sillä olis ollu kuitenkaan mitään vaikutusta.
"C'mon! Älä oo niin tosikko koko ajan!" Niall sanoi melkein vihaisena.
Silloin tajusin: mähän olin tosikko. Olin menttänyt kyvin nauttia niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin pelleilemisestä jonkin hauskan mönjän kanssa jo kauan sitten. Se tuntui jotenkin nauretavalta, eikä sopinut mulle. Mä kuitenkin päätin: mä en halunnu olla tosikko ainakaan nyt. Mitä mulla oli muka menetettävää?
Otin käteeni pastellinsinistä kuorrutetta ja heitin sen kohti Niallia.
"Ai että tosikko vai?" kysyin.
"Perun sanani." Niall sanoi hymyillen ja yllättyneenä mun reaktiosta.
Niall otti lisää mönjää käteensä ja virnisti.
"Varaudu vastahyökkäykseen." Niall sanoi ja heitti.
Yrtin juosta pakoon ja väistää, mutta Niallin heitto oli tarkka. Tästä arvatenkin syntyi vuosisadan kuorrutesota. Käytimme kattiloita ja muita välineitä kilpinä, väistimme iskuja kyykistymällä tiskin alle ja pidmme hauskaa. Kyllä, ensimmäistä kettaa ihan liian pitkään aikaa mullakin oli oikeasti hauskaa.
Lopulta koko keittiö oli täynnä sokerista sotkua kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta se oli sen arvoista.
"Se oli hauskaa: myönnä se." Niall sanoi kiusoitellen.
Niallin katse sai jo mut voimaan huomattavasti paremmin, kuin pitkään aikaan.
"No hyvä on: se oli hauskaa." sanoin naurahtaen.
Oli outoa: musta tuntui hyvältä, vaikkakin vain hetken.
"Okei, nyt meidän pitää siivota, ettei jäädä kiinni." Niall sanoi hymyillen.
"Joo, ehkä kannattaa myös tehdä uus käyttökelpoinen kuorrute, ja pian että kuppikakut saadaan valmiiksi." sanoin.
"Yes sir." Niall sanoi vitsikkäästi.
Mä olin siis epävirallinen johtaja meistä kahdesta: sopi hyvin. Kyllähän jommankumman piti olla vastuussa siitä, että hommat saadaan hoidettua ja mä olin selvästi se jämäkämpi osapuoli. Sitäpaitsi Niall varmasti halusi jonkun neuvomaan: poika-parka. Olihan se toki vähän söpöä, että Niall tarvitsi apua tytöltä.
Siivouksen jälkeen kuorrutimme kuppikakut ja laitoimme ne koriin.
"No niin. Kaikki on taas niin kuin pitääkin." sanoin tyytyväisenä, kun joka astia ja tiski kiilteli puhtauttaan.
"Jep." Niall sanoi ja oli myöskin tyytyväinen meidän kokonaissaavutukseen.
Ehkä me oltiinkin Niallin kanssa ihan tehokas tiimi.
"Tiedäks mitä?" Niall kysyi.
"No?" kysyin.
"Ton kuorrutussodan tarkotus oliki saada sut rentoutumaan, joten tehtävä hyvin suoritettu." Niall sanoi vitsaillen.
"Niinkin kai vois sanoa." sanoin hiljaa.
Niallilla oli siis hyvä sydän. Oli suloista, että se halus vaan saada mut paremmalle tuulelle. Kuinkakohan kauan sitäkään kuitenkaan kestäis.
"Ai täällä onkin valmista ja just sopivaan aikaan." Molly tuli yhtäkkiä keittiöön.
"Joo, me ollaan oltu ahkeria." Niall sanoi virnuillen.
Tönäisin Niallia leikkisästi. Ei pomon kaikkea pitänyt tietää.
"Sepä hyvä." Molly sanoi ja nuuhkaisi yhtä kuppikakuista.
Hän otti sen käteensä ja maistoi palan. Toivottavasti me oltiin tehty hyvää työtä myös Mollyn mielestä.
"Aivan ihanaa. Kyllä näitä asiakkaille kehtaa tarjota. Saatte olla ylpeitä itsestänne" Molly sanoi.
Niall hymyili, mulle se ei ollut vieläkään oikein luontevaa ja me kiitettiin yhteenääneen saamastamme palautteesta.
"Seuraavaksi sitten Liv voisi mennä kassalle ja Niall pääsee tarjoilemaan." Molly sanoi.
Kävelimme ruokasaliin, joka vaikutti mun silmiin paljon miellyttävämmältä aanmulla. Koko paikka oli täynnä. Se väen paljous alkoi jo ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti