Forbidden colours ~Osa 1~

Harryn kirje:

Rakas Louis,

Kirjoitan tämän kirjeen, sillä meillä täytyy puhua. Tää kaikki on mennyt aivan liian pitkälle ja säkin tiedät sen. Koko viime yönä en saanut unta kun mietin meitä ja kaikkea mitä on tapahtunut. Erityisesti sitä kuinka vaikeaa meidän olisi olla oikeasti yhdessä, kunnolla ja julkisesti, kaikkien niiden ihmisten edessä. Se kuulostaa mahdottomalta, mutta haluan uskoa maailmaan, jossa tällainen suhde kuin meidän voitaisiin oikeasti hyväksyä.

Mietittyäni koko yön tulin lopulta siihen päätökseen että mä oon kyllästyny tähän salailemiseen ja esittämiseen, yksityisesti sekä kameroiden edessä. Se pelko että joku näkee seuraa meitä kaikille. Tuntuu kuin me oltaisin kuin vieraat toisillemme, vaikka sä tiedät meidän olevan jotain aivan muuta. Mä haluan olla sun myös ihmisten edessä ja haluan huutaa jokaiselle, että sä oot mun.

Onko olemassa mitä tapaa millä me voitaisiin viimein kaiken tämän ajan jälkeen kertoa kaikille? Tai no ei nyt aluksi sentään kaikille, mutta edes muille bändin pojille, jotka luulee meidän olevan vaan hyviä ystäviä. Ne on meidän veljiä, joiden kuuluisi saada tietää, ettei kaikki ole miltä näyttää. Kyllähän mä valehtelisin jos väittäisin, ettei se pelottais mua, tulla ulos kaapista ja vielä julkisesti, mutta jos sitä ei koskaan tunnusta niin ei voi olla aidosti onnellinen rakastamansa henkilön kanssa.

Sun kanssa mä voisin olla valmis siihen. Ottamaan sen riskin, että koko mun ura voi romahtaa tän paljastuksen myötä. Mitä mä kuitenkaan teen kaikilla sillä, jos mulla ei oo sua? Mä olisin valmis siihen jotta me voidaan viimein olla oikeasti yhdessä. Mä en halua elää enää tässä näytelmässä, jonka tarkoituksena on ainoastaan kiillottaa imagoa ja pitää tuottajat tyytyväisenä. Mulle meidän onni on mainetta tärkeämpää.

Sanot aina, että jos emme halua menettää faneja niin tästä ei voi koskaan tulla julkista. Se ei ole totta. Mä taas uskon, että he suvaitsevat. Ne jotka todella tukevat meitä hyväksyvät meidät tällaisina kuin olemme. Fanit haluavat vain nähdä meidät onnellisena kenen kanssa olimmekaan. Etkö näe? Ei kukaan todellinen fani hylkää meitä vain tämän takia ja ne jotka hylkäävät eivät meitä koskaan hyväksyneetkään.

Mun mielestä on jo korkea aika tehdä jotain. En voi tietenkään vaatia sulta samaa rohkeutta, mutta rukoilen silti, että sä olisit valmis siihen mun, meidän vuoksi.

Rakkain terveisin Harry

Louisin kirje:

Rakas Harry,

Tiedän kyllä mistä puhut ja tuo kaikki on vaivannut mua myös. En saa unta ja tunnen oloni sairaaksi. Mun sydäntää raastaa tehdä joka päivä sulle se, että valitsen Eleanorin, mutta se ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Mä rakastan Eleanoria. Todella rakastan ja minun on ajateltava myös häntä. Sä oot mulle kaikki kaikessa Harry, mutta se ei tarkoita, että me voitaisiin olla yhdessä sillä tavalla kuin sä toivot.

Sun täytyy ymmärtää, että jos meidän tilanne koskaan paljastuu niin automaattisesti ajatellaan, että mun ja Eleanorin suhde on koko ajan ollut vain valhetta, pelkkää homouden peittelyä. Sä tiedät, ettei asia ole niin. Eleanor on mun elämän rakkaus, mutta sinä olet joku, jota kohtaan minulla on syviä tunteita, joita en voi hallita. Tiedäthän Harry, rakkaus on kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja meidän kahden jos keiden tulisi se tietää.

Mitä tulee faneihin en ole yhtä optimistinen. Uskon, että tässä maailmassa, jossa elämme kahden miehen suhde on edelleen tabu. Siitä ei puhuta ja sitä hävetään. Varsinkin kahden miehen, jotka sattuvat kuulumaan maailman suosituimpaan poikabändiin olisi katastrofi. Siitä kirjoitettaisiin jokaisessa iltapäivä lehdessä. Kaikki tuijottaisivat. Kaikki päivittelisivät. Faneja menetettäisiin. Kaikki muuttuisi. Haluatko sä sitä todella?

Älä käsitä väärin: mäkin haluaisin kertoa. Todella haluaisin Harry. Haluaisin kävellä kanssasi käsikädessä kadulla, suudella ja antaa koko mailman kuulla rakkaudestamme. Kuitenkin jotta emme menettäisi kaikkea meille rakasta niin se ei ole mahdollista. Toivoisin, että vielä jonain päivänä löydämme keinon. Että jonain päivänä ihmiset voivat olla aidosti onnellisia meidän puolestamme sukupuolesta, tai asemasta huolimatta.

Nyt minä puolestani rukoilen, että voimme jatkaa niin kuin ennenkin, vaikka se olisikin toisinaan kuinka vaikeaa, tai kivuliasta hyvänsä. Salailu on hirveää, mutta en halua menettää sinua vain sen takia, ettemme voi olla yhdessä julkisesti. Ei meidän täydy todistella mitään maailmalle. Me olemme yhdessä ja vain sillä on väliä. Tärkeintä on se, mitä tunnemme toisiamme kohtaan vaikemme voisikaan puhua siitä. Muut eivät ymmärtäisi. Mitä väliä muilla on jos me ollaan yhdessä?

Lupaa minulle pysyä hiljaa tästä toistaiseksi ennen kuin olemme puhuneet kasvotusten. Meidän on tavattava jossain rauhaissassa paikassa ja sitten keskusteltava päätöksestä. Älä huoli, kävi miten kävi me voimme selvitä tästä yhdessä niin kuin muistakin esteistä jos vain tahdomme niin.

Ikuisesti sinun, Louis