Siinä me istuttiin Zaynin kanssa: pimeässä illassa, vain me kaksi kanootissa. Mun kysymys oli kuitenki muuttanu koko tilanteen tunnelman. Nyt mä jouduin miettimään vakavasti sitä, että häpeskö Zayn mua niin, ettei missään nimessä halunnu kertoa meistä julkisesti. Mistä oli kysymys?
"Kuule." Zayn alotti, tuli istumaan mun viereen ja otti mun kädestä kiinni.
Zaynin kädet tuntuivat niin lämpimiltä ja sen äänen sävy kertoi jo, ettei mitään hätää ollut. Mun itku hellitti välittömästi.
"Sä oot kerrassaan upea nainen, enkä mä missään nimessä häpeä sua. Jos se oli musta kiinni niin mä huutaisin koko maailmaille olevani sun kanssa: ihan totta. Mä oon pitäny meidän suhteen poissa julkisuudesta sen takia, että nä haluan suojella sua." Zayn selitti.
Mä uskoin Zayniä nyt. Sillä itselläänkin oli menny aikaa tottua julkisuuteen ja haluaa antaa mulle lisä aikaa olla vaan mä, enkä pelkkö lehdistön hehkuttama "Zayn Malikin tyttöystävä".
"Ymmärräthän sä?" Zayn kysy kuiskaten.
Mä nielasin kurkuun muodostuneen palan ja voin jo paremmin.
"Mä ymmärrän. Julkisuus ei oo helppoa kellekkään." mä sanoin.
"Nimenomaan." Zayn sanoi.
Pikkuhiljaa pahat ajatukset olivat haihtuneet mun mielestä ja se oli täysin Zaynin ansiota.
"Ja muita, että vaikka jonain päivänä lehdistö alkaa jahdata sua niin mulle sä tuut aina olemaan mun oma Courtney." Zayn sano hymyillen, pitäen mua olkapäästä kiinni.
Mä hymyilin takaisin ja me työnneet nenät yhteen, kuin kaikissa omanttisissa elokuvissa, joita mä rakastin. Tässä hetkessä oli vaan huomattavasti suurempi jännite, kuin niissä koskaan.
"Nyt on ehkä parempi aika mulle esittää kysymys, johon mä en saanu tilaisuutta ennen välikohtausta." Zayn sano säläperäisesti ja kaivoi jotain rinta taskustaan.
Oliko tää se hetki, jota mä olin salaa odottanu jo pitkään?
"Courtney Samantha Pierce, tuuks sä mun vaimoksi?" Zayn sanoin, polvistuen asiaan kuuluvasti maahan ja avaten sormusrasian.
Mä pidin tramaattisen tauon vaan kiusatakseni Zayniä.
"Tarviiko sun edes kysyä? Totta hitossa!" mä vastasin hihkuen.
Zayn hymyili ja pujotti sormuksen mun sormeen.
"Nyt mun ei tarviikkaan sanoa sua enää mun avovaimoksi. Morsian kuulostaa paljon paremmalta." Zayn sano vitsaillen.
Mä nauroin. Mä tiesin, että mulle ei olis olemassakaan parempaa kohtaloa, kuin viettää koko loppuelämä Zaynin kanssa. Yhtäkkiä jostain alettiin ampua ilotulituksia ihan kuin tilauksesta.
"Kosintasuudelma?" mä kysyin hymyillen.
Zayn hymyili takaisin ja painoi vartalonsa mua vasten. Se suudelma todentotta oli just sellanen niin ku pitikin: pitkä, kiihkeä, tähtitaivaan alla ja kaiken lisäks vielä kauneimmat ilotulitukset, mitä mä olin koskaan nähny. Sen jälkeen me jäätiin vielä seisomaan ja katselemaan huikeaa väriloistoa taivaalla, tottakai kädet toistemme vyötäröllä.
"Meidän aika taitaa olla loppumassa." Zayn sano kun ilotulitukset olivat loppuneet.
"Niin mä vähän arvelinki." mä vastasin.
Oli harmi lähteä jo nyt takaisin hotellille, mutta lomaahan oli vielä jäljellä: meillä oli vielä aikaa viettää aikaa tästä eteenpäin virallisena kihlaparina. Hitaasti mutta varmasti me kuitenkin päädyttiin tällä kertaa takaisin lauturille ja oli aika hyvästellä kuvankauniit venetsian vesistöt.
"Myönnä nyt: mä sain sut yllätettyä." Zayn sanoi kiusoitellen meidän lehdettyä kävelemään takaisin hotellille.
"Pakkohan se nyt on myöntää, että mä en nähny yhtään sun kosinnan tulevan." mä sanoin.
"Koska mä oon täynnä yllätyksiä." Zayn sano hymyillen ja katsoi mua suoraa silmiin.
"Niin kyllä oot." mä vastasin hymyillen.
Mä vaan saanu taepeekseni Zaynin silmiin katsomisesta. Ne viesti mulle aina välittömästi lämpöä ja välittämistä.
"Siks se ei ollukkaan illan ainoa yllätys." Zayn sanoi ja osoitti meidän vieressöä olevaa ravintolaa.
"Sä sitten ilmeisesti osaat ennustaa senki, että millon mulla on nälkä." mä sanoin naurahtaen.
Zayn hymyili ja oli selvästi tyytyväinen saavutukseensa tarjota mulle yllätyksiä toisensa perään.
"Mä en oo kuitenkaan mikään pullonhenki, joten tän jälkeen me lähdetään oikeasti hotellille." Zayn sano vitsaillen.
Se kyllä sopi mulle paremminki ku hyvin. Mä olin lopen uupunut ja tässä päivässä oli selvästi paljon prosessoitavaa: tällä kertaa kuitenki hyvällä tavalla. Ruoka oli hyvää ja tottakai seura vielä parempaa. Zayn sai mut nauramaan tavalliseen tapaansa ja kummatki oli selvästi iloisempia ku koskaan. Ihan ku kaikki olis alkanu tietyllä tavalla uudestaan tänä iltana.
Sitä se kihlaus kai teetti: mä pidin siitä. Mä malttanu odottaa, että me päästään suunnittelemaan häitä, mutta parasta oli kuitenki se, ettei meillä ollu siihen kuitenkaan mitään kiirettä. Me voidaan rauhassa suunnitella häät, joista tulee tismalleen meidän näköiset. Pojat tottakai esiintyy, joten bändistä ei tarvii ainakaan huolehtia.
Mä kuvittelin jo Zaynin laulamassa muiden one directionin poikien kanssa jotain herkkää kappaletta siellä, enkä voinu ajatella parempaa vaihtoehtoa. Mä tiesin, että Zayn tulis pitämään siitä kans.
"Nyt me ollaan varmasti nähty venetsiaa tarpeeksi yhdelle illalla." Zayn sano vitsaillen, kun me käveltiin kohti hotellia.
"Niinki kai vois sanoa." mä sanoin naurahtaen.
"Vielä on kuitenki paljon näkemättä, mutta tää oli hyvä alku." Zayn sano.
Se kitetti hyvin myös mun ajatukset. Tää ilta oli yks mun elämän parhaista: mä toivoin näitä tulevan vielä paljon ja Zaynin kanssa mä voin olla siitä varma, ettei tää jääny viimeiseksi.
"Mä oon niin ilonen, että me ollaan täällä yhdessä. Niistä neljästä idiootista huolimatta." Zayn sano hymyillen.
"Jotka varmaan aikoo järjestää kolmannenasteen kuulustelun siitä, missä me oltiin koko ilta ja kerrottavaa kyllä riittää." mä sanoin vitsaillen.
"Ja tappelu bestmanin paikasta saa alkaa." Zayn sanoin naureskellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti