Tää jää toistaseksi viimiseksi imagine postaukseksi, mut voisin jossain vaiheessa hamassa tulevaisuudessa tehdä pyynnöstä näitä, mut nyt haluun päästä jatkamaan The foola pitkästä aikaa :D Vuorossa Zayn ja Niall + extra henkilökohtanen imagine, jonka lupasin Jutta K:lle :)
**********************************************************
Työskentelit kahvilassa koulunohella saadaksesi lisätienestiä. Yksitoikkoisuudesta ja suhteelisen alhaisesta palkasta ei toki päässyt eroon, mutta pidit työstäsi ja oli palkitsevaa nähdä hymy tyytyväisten asiakkaiden kasvoilla. Huononakin päivänä se ympäristö sai sinut jaksamaan ja hymyilit vaivattomasti.
Ujous oli kuitenkin aina loppupeleissä ollut yksi puolistasi, joista toivoit pääseväsi eroon. Mies asiakkaiden kanssa saatoit toisinaan vaivaantua ja sinua ujostutti puhua erityisesti ikäisillesi pojille, jotka tulivat usein notkumaan kahvilaan. Pysyit kuitenkin tyynenä, sillä et halunnut vaikuttaa epäammattimaislta.
Olit pyyhkimässä tiskiä, kun näit ovella epätavallisen näyn: eräs joukon pojista, se tumma ja salaperäisennäkönen oli tullut yksin. Miksi hän oli yksin? Missä muut olivat? Pohdintasi jäi täysin kesken, kun lumouduit nähdessäsi tämän komistuksen kävelevän suuntaasi, katsoen sinua suklaasilmillään.
"Tervetuloa Sarah's Cafeen! Miten voin auttaa?" sanoit pysyen mahdollisimman rauhallisena ja asiallisena.
"Yksi kahvi sokerilla kiitos." sanoi poika.
"Se tekee viisi puntaa." sanoit.
Poika ojensi rahat ja tunsit kuinka kätenne koskettivat toisiaan hetken verran.
"Mene istumaan niin tuon sen pian." sanoit.
Poika meni istumaan ikkunan viereen ja katsoi ulos kadulle. Vaikka kätesi tärisivät jo valmiiksi sait keitettyä kahvin ja vietyä sen läikyttämättä pöytään.
"Kiitos." poika sanoi hymyillen.
Et ollut nähnyt hänen hymyilevän koskaan aiemmin ja nyt huomasit, että se oli mitä valloittavin.
"Ole hyvä." vastasit.
Olit juuri kävelemässä pois melkein punastuen, kunnes kuulit pjan sanovan jotain.
"Istuisitko seuraksi?" poika kysyi hymyillen.
Että istuisitko seuraksi? Mitäköhän sillä oli mielessä? Et tiennyt mitä vastata. Työvuorosi oli kyllä loppumaisillan, eikä asiakkaita ollut paljon, joten ei kai se haittaisi.
"Kyllähän mä voisin." vastasit hieman ujosti.
Hait itsellesi laten ja istuit vastapäätä tätä mystistä poikaa.
"Toi asu pukee sua kauniisti." poika sanoi hymyillen.
"Kiitos." vastasit hiljaa.
"Pitääkö teidän aina käyttää niitä töissä?" poika kysyi kiinnostuneena.
"Joo, se on tavallaan sääntö." vastasit, tällä kertaa lehahtaen selvästi tulipunaiseksi.
"Tiedän tunteen. Mä oon itse harjottelussa rautakaupassa ja siellä me joudutaan käyttämään ihan urpnnäköisiä haalareita." selitti poika naurahtaen.
Hymyilit ja aloit jo vähän rentouta. Ehkä poika halusi vaan ola ystävällinen ja tarjota seuraansa, mikä oli tosi kultaista. Kankean alu jälkeen aloitte viihtyä hyvin yhdessä ja nauroit hänen hauskoille jutuilleen. Tuntui kivalta ja hyvällä tavalla oudolta tavata sellainen tyyppi ihan vaan sattumalta.
Aika sai siivet ja tajusit työvuorosi loppuneen jo ajat sitten. Ehkä ehtisit vielä vaihtaa vaatteet, jos olisit nopea.
"Onko kello jo nuin paljon?! Mun pitää ehtiä mennä laittamaan ruokaa. Oon pahoillani." sanoit ja olit jo valmiina pinkaisemaan pois.
"Haluaisiks sä ottaa uudestaa joskus?" kysyi poika hymyillen.
Se oli yllättävä kysymys. Aiot vastata sen mukaan.
"Miten me voidaantavata uudestaan jos mä en edes tiedä sun nimeä." vastasit nauraen.
"Se on Zayn. Nyt tiedät." poika sanoi hymyillen.
"Mä oon [Y/N]." sanoit hymyillen.
Jäitte tuijottamaan toisianne hetkeksi, kunnes sinun oli todella lähdettävä.
"Tavataan sitten pian, [Y/N]." Zayn sanoi hymyillen.
"Tavataan." sanoit hymyillen ja lähdit kohti pukuhuonetta.
Kun palasit lähteäksesi näit paperilapun pöydällä jossa istuitte. Siihen oli kirjoitettu Zaynin puhelinnumero.
**********************************************************
Olit ensimmäisä päivää uudessa koulussa ja sinua jännitti. Et tuntenut vielä ketään, mutta toivoit enemmän kuin mitään muuta sopeutuvasi joukkoon. Osa tytöistä vaikuttikin näin pikaisella arviolla mukavilta, mutta tarkemmin et osannut sanoa. Oli jokatapauksessa kiva saad edes muutama hyväksyvä katse näin alkuun.
Vanhempasi olivat antaneet sinulle ehkä sen kaikista klassisimman neuvon: ole oma itsesi. Sitä sinä pyrit noudattamaan, etkä aikonut muuttaa itseäsi mielyttääksesi muita. Olit aina ollut uniikki ja sillä linjalla jatkaisit myös täällä. Ainahan sopeutumiseen kuitenkiin menee hetki ja olit vamis hyväksymään sen.
Matkalla kotiluokkaan näit muutamia poikia, jotka ohikulkiessasi käänsivät katseensa suuntaasi. Et uskaltanut katsoa tarkemmin olivatko poikien reaktiot positiivisia vai negatiivisia, ettet alkaisi ylianalysoida. Kiinnitit kuitenkin huomiota vaaleaan, sinisilmäiseen poikaan, joka hymyili.
Istui luokkahuoneesen, joka oli vielä lähestulkoon tyhjä. Odotit luokanvalvojan tuloa jänittyneenä, koska tiesit, että joudutuisit vielä esittäytymään kaikille. Et yleensä jännittäynyt esiintymistä, mutta täysin tuntemattomien ihmisten edessä se tuntui pelottavalta. Yritit koota vielä mieleesi asiat, jotka sinun oli tarkoitus sanoa.
Ajatuksesi keskeytyivät kun näit aiemman poika joukon hajoavan kahteen eri luokkaan. Huomasit, että se suloinen blondi oli ilmeisesti samalla luokalla.
"Hei mä oon Niall." poika tuli esittäytymään.
Sinulta meni hetki reagoida, koska tilanne tuli niin äkkiä.
"[Y/N]" sanoit ujosti.
Nialliksi itsensä esitelyt poika hymyili vastaanottavati.
"Tervetuloa sitten meidän luokalle [Y/N]. Kiva nähdä uusia naamoja vaihteeks täälläki." Niall sanoi.
Ensiarviosi hymyn perusteella ei siis osunut hirveän kauas.
"Mistä sä oot kotosin?" kysyi Niall kiinnostuneena.
Kerroit asuneesi ennen Lontoossa ja selitit myös, että muutitte isäsi työn perässä.
"Ai että ihan lontoosta asti on tultu. Varmaan kulttuurishokki tulla tänne takapajulaan." Niall sanoi leikkisästi.
"Älä ny nuin sano. Täähän on kiva paikka. Vähän niin kuin mini Lontoo." sanoit naurahtaen.
Niall nauroi omaperäistä ja hurmaavaa nauruaan. Luokanvalvoja tuli ja Niall meni nopeasti omalle paikalleen hieman kauemmas sinusta. Oli harmi ettette saaneet jutella sillä kertaa pitempään.
"No niin. Kiva nähdä teitä kaikkia taas." luokanvalvoja aloitti.
Toivoit jo, ettei hän olisi kiinnittänyt puhessaan mitäänuomiota sinuun, mutta pian oli edessä välttämätön.
"Ja haluan toivottaa viralliseti tervetulleksi [Y/N]:n, joka aloittaa opinnot luokallamme. Olet jo selvästi tutustunut Nialliin, mutta kerroppa meille kaikille muutama sana itsestäsi luokan edessä." luokanvalvoja sanoi.
Missä vaiheessa luokanvalvoja oli muka huomannut teidät? Joka tapauksessa menit reippaasti luokaneteen, selvitit kurkkusi rykäisemällä ja aloit puhua. Kaikki meni hyvin kun katsoit Niallia ja sinua hermostutti huomattavasti vähemmän.
"Kiitos [Y/N]" luokanvalvoja sanoi ja juuri sopivasti välituntikello soi.
Kävelit ulos luokasta ja lähdit etsimään paikkaa minne mennä, kunnes huomasit Nialin tullen viereesi.
"Ollaanko kavereita?" kysyi Niall hymyillen.
Se oli ehkä maailman randomein kysymys, mutta vastasit tuntemustesi mukaan.
"Ollaan vaan." vastait hymyillen.
Eka koulupäivä oli mennyt paljon paremmin kuin uskoitkaan.
**********************************************************
Jutta K. x Harry
Olit yötä poikaystäväsi Harryn luona ensimmäistä kertaa. Sinua jänntti suunnattomasti, että miten kaikki tulisi onnistumaan, koska et kertaakaan aiemmin ollut kenenkään pojan luona yötä. Tämän tyyppiset treffit olivat aivan uusi asia.
"Hei Jutta! Käy sisään!" Harry sanoi hymyillen vieraanvaraisesti, kun koputit oveen.
Näit Harryn asunnon ensimmäistä kertaa kunnolla sisältä ja tiesit, että sillä pojalla kyllä oli varaa. Et melkei uskaltanut koskea tavaroihin, ettet vahingosskaan riko mitään.
"Mä vuokrasin pari leffaan josta säkin varmasti tykkäät niin voidaan alottaa leffailta." Harry sanoi hymyillen, samalla kantaen sipsikulhoa.
"Kuulostaa hyvältä." sanoit hymyillen.
Harry kyllä tiesi, mistä leffoista sä tykkäsit. Vietitte iltaa syöden sipsejä ja katsoen elokuvia, Harryn välillä imitoiden näyttelijöitä. Nauroitte yhdessä komediolle ja kauhuleffoissa Harry veti sinut lähelleen. Ilta sujui kaiken kaikkiaan äärimmäisen hyvin.
"Se taisi sitten olla viimeinen."Harry sanoi.
"Nii ja kellokin on aika paljon." totesit.
Te kumpikin olitte väsyneitä ja valmiita menemään nukkumaan.
"Hyvää yötä." Harry sanoi hymyillen.
"Hyvää yötä." vastasit hymyillen.
Sinä nukuit tottakai sohvalla ja Harry sängyssä: eihän nyt vielä ollut sopivaa nukkua vierekkäin. Vaikka olit väsynyt, et meinannut saada unta ollenkaan. Pyörit paikallasi, mutta turhaan. Kun aikaa oli kulunut niin mielessäsi kävi ajatus: Mitä jos menit Harryn viereen? Tai ainakin Harry voisi saada sinut nukahtamaan.
Epäröinnin jälkeen menit Harryn huoneeseen kuin pikku lapsi, joka ei saa unta.
"Harry." sanoit hiljaa, mutta se riitti saamaan hänet hereille.
"Mitä Jutta? Onko jokin hätänä?" Harry kysyi.
"Mä en saa unta." selitit.
"Ai et saa unta. No siihen me kyllä löydetään konstit. Tuuppa mun viereen." Harry sanoi hymyillen viekkaasti.
Et ollut yhtään varma mistä oli kysymys, mutta kömmit Harryn viereen sängylle.
"Mä laulan sulle tuutulaulun." Harry sanoi.
Harry alkoi silittää hiuksiasi ja lauloi samalla Stevie Wonderin 'Isn't she lovelyn'. Kuuntelit hetken Harryn suloista raspiääntä kunnes nukahdit. Aamulla heräsit yksin Harryn vuoteesta ja huomasit hänen olevan keittiössä.
"Huomenta. Nukuiks hyvin?" Harry kysyi hymyillen.
"Kyllä nukuin, kiitos sinun." vastasit hymyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti