Aamu sarasti ja mun olo oli mitä mainioin. Tää oli ehdottomasti paras aamu, johon mä olin saanu herätä. Edes eilinen aamu ruusun kera ei vetäny vertoja tälle. Tällä kertaa Zayn oli vielä unessa, kun mä olin jo valveilla. En toki tohtinut herättää tätä vastustamattoman komeaa ilmestystä, jota sain kutsua mun sulhaseksi.
Mä katoin Zayniä, enkä voinu muuta ku hymyillä. Raukka oli niin väsyny viihdytettyään mua koko eilis illan. Oli niin suloista, että Zayn oli ollu valmis järjestämään kaiken vaan mua varten. Mä olin suuressa kiitollisuuden velassa ja aioin maksaa takaisin pian. Seuraavaks oli mun vuoro tehdä jotain kivaa Zaynille.
"Huomenta morsian." Zayn sanoi, avattuaan silmänsä hitaasti.
"No huomenta vaan sullekkin, sulhanen." mä sanoin hymyillen leikkisästi.
Mä kömmin takaisin sänkyyn Zaynin viereen ja annoin aamu suukon.
"Mitä sä teit jo ylhäällä?" Zayn kysy.
"Halusin vaan kerranki herätä ennen sua." mä vastasin vitsaillen.
Zayn naurahti. Mä tunnetusti tykkäsin nukkua pitkään, mutta tänään mä en halunnu tuhlata aikaa siihen. Mä halusin päästä jo nauttimaan Zaynin morsiammena olemisesta.
"Jo mä halun myös ehtiä aamiaiselle ennen kun se korjataan pois." mä sanoin.
Oli aika varmaa, että keihin me tullaan törmäämään siellä. Todellisuus iski: meidän piti kertoa muille.
"Saamasi pitää. Puetaan vaan nopeasti niin ehditään hyvin." Zayn sano hymyillen.
Pian me oltiin jo valmiita ja lähdettiin hotellihuoneesta.
"Kuule, jos pojat on aamiaisella niin kerrotaan niille, yhdessä. Okei?" Zayn sano.
Mä nyökkäsin. Ajatus kyllä hermostutti enemmän ku sen pitäis.
"Se menee hyvin. Ne varmaan heittää muutaman vitsin, mutta on oikeasti iloisia meidän puolesta." Zayn sano hymyillen.
Niin se mitä todennäkösimmin tulis menemään. Olihan Zayn kuitenki ensimmäinen pojista, joka oli menossa naimisiin, joten tottakai muut tulis olemaan iloisia meidän puolesta. Toki se tulee muuttamaan poikien keikka aikatauluja, mutta kaikki saadaan järjestymään, eikä mulla ollu missään nimessä aikomustakaan tulla bändin, vaikka musta tuliki Zaynin vaimo.
Me käveltiin portaita alas alimman kerroksen ravintolaan asti ja mä huomasin jo ovelta muiden istuvan jo pöydässä. Zayn otti mua rohkaisevsti kädestä kiinni ja katsoi mua silmiin hymyillen: mä tiesin, ettei mitään hätää ollu. Mä hymyilin takaisin ja näytin olevani valmis siihen, mitä ikinä olikaan meidän edessä.
"Hei, sieltähän ne kyyhkyläiset tuleekin!" Louis huusi huomatessaan meidät.
Kaikkien kasvoilta oli nähtävissä se, että niitä varmasti kiinnosti kuulla kaikki meidän illasta.
"Alkakaapa puhua, mitä te oikein hommasitte eilen?" Niall kysy vähän kiusoittelevaan sävyyn.
Me taidettiin kummatkin vähän punastua, eikä tiedetty, että mistä me oltaisiin edes alotettu.
"Se on vähän pitkä tarina, joten meidän on varmaan parempi hakeaa ruokaa ensin." Zayn sano hymyillen mulle.
"Toki. Teillä on varmasto nälkä kaiken sen jälkeen mitä ikinä oottekaan hommailleet." sanoi Harry vitsillä.
Me mentiin ottamaan syötävää ja sitten istuttiin muiden seuraksi pöytään.
"No? Alottakaa nyt edes jostain!" Liam sanoi.
Mä loin merkitsevän katseen Zayniin. Se sais luvan saada keskustelun käyntiin.
"Ehkä me alotetaan siitä tärkeimmästä asiasta, vai mitä Courtney?" Zayn kysy hymyillen.
Mä vastasin hymyllä ja osoitin olevan parasta päästää se ilmoille heti alkuun.
"Me ollaan kihloissa." Zayn sano iloisena, näyttäen sormusta sormessaan.
Oli huvittavaa nähdä kun poikien leuat käytännössä loksahtivat auki.
"Onneks olkoon!" sanoi Harry lopulta hymyillen hämmästyksen hetken mentyä ohi.
Muiden poikien reaktiot seurasivat perässä.
"Me ollaan tosi ilosia sun puolesta. Oothan sä sentään ensimmäinen meistä!" Niall sano, tökäten vieressä istuvaa Zayniä.
"Niall on oikeessa. Älä käsitä tota hiljaisuutta väriin, sillä tää vaan tuli niin puskan takaa." sanoi Liam lopussa naurahtaen.
Kyllä me ymmärrettiin, että tän odotettiin tapahtuvan vasta myöhemmin, mutta mä oon niin ilonen, että se tapahtui just täällä, just tähän aikaan.
"Nostetaan malja morsiusparille!" Louis sanoi ja tilasi meille jokaiselle lasillisen shamppanjaa.
Me kilistettiin mun ja Zaynin kihlaukselle ja tunnelma oli mitä parhain. Kaikilla oli hymy kasvoilla ja sitä oli mahtava katsoa, eikä kellään ei ollu kiire mihinkään, sillä olihan meillä kaikilla vielä useampi päivä aikaa nauttia tästä kaikesta ennen englantiin palaamista. Lisäksi musta tuntuu, että tästä se loma vasta lähti.
Tästä tuli lopulta mun elämän paras loma, jota en tuu koskaan unohtamaan ja mä olin siitä kaiken velkaa Zaynille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti