The fool ~Osa 7~

Menneisyys, kesä

Oli lämmin kesäpäivä, yksi kuumimmista ja pyöräilin Harryn kanssa rannalle. Päivällä se oli ollut täynnä lapsiperheitä ja nuorisoa, mutta illalla siellä oli vain me kaksi.

"Hyökyaalto!" Harry huusi ja heitti mun päälle valtavan määrän vettä.

"Tää kostetaan! Varaudu jälkijäristyksiin." sanoin viekkaasti.

"Ei! Mun kiharat menee lyttyyn ja mä näytän hassulta." Harry huusi leikkisästi.

Mä nauroin ja olin valmiina antamaan Harrylle elämänsä löylytyksen.

"Mähän sanoin." Harry sanoin kääntyen märillä hiuksilla.

Nauroin Harryn kommentille. Vaikka se ei itse sitä tajunnutkaan niin mun silmissä Harry näytti ihan yhtä hyvältä, jos ei jopa paremmalta.

"Tuuhan tänne niin uidaan laiturin toiselle puollelle." mä sanoin hymyillen.

Harry käveli lähemmäs mua ihan kuin kaikissa niissä rantaleffoissa, joissa kuuma hengenpelasta tulee hidastetusti pelastamaan hukkuvan neidon.

"Hyvä että ollaan kahden." Harry sanoi laittaen kätensä vyötärölleni.

Pienet vesipisarat Harryn kasvoilla kimmelsivät ilta auringossa, mikä sai hänen kasvonsa näyttämään entistä jumalaisimmilta. Kaiken kruunasi leveä, hieman virnistävä hymy.

"Niin. Ei käy niin kuin silloin Toys 'r' us:issa." sanoin nauraen.

Harrykin naurahti muistolle meidän ensi suudelmasta.

"Sä näytät kauniilta. Näytät joka päivä, mutta mä pääsen liian harvoin kertomaan sen sulle." Harry sanoi.

"Kiitos." vastasin hiljaa.

Se hetki oli täynnä romanttista latausta. Olin valmiina suutelemaan Harryä, mutta tajusin kyllä ilmeestä, että sillä oli mielessä jokin jekku. Harry heilutti märkiä hiuksiaan ja vesi pisarat lensivät mun naamalle.

"Toy's 'r' us:issa mä en ois voinu tehä näin!" Harry huusi.

"Oota ku mä saan sut kiinni!" huusin takaisin leikkisästi.

Me uitiin vähän matkaa ja noustiin istumaan laiturille. Hengityksen tasaantuessa me katsottiin kaukaisuuteen ja kumpikin tiesi tän olevan varmasti kaunein ilta koko kesänä.

"Varaudu elämäsi suudelmaan." Harry sanoi hymyillen.

"Anna palaa." sanoin.

Ja se todentotta oli mun elämäni ikimuistoiin suudelma. Tunsin sen koko kropassani ja nautin joka sekunnista. Sitä samaa tunnetta en tuu koskaan saamaan uudestaan. Harryn puhelin soi hetken kuluttua keskeyttäen meidän lemmen hetken.

"Miks just nyt?! Kuka siellä voi olla?!" Harry sanoi melkein vihaisena.

Sitä ei ollut vaikea arvata: Hannah. Tällä kertaa en mennyt salakuuntelemaan, vaikka mieli olisi tehnytkin.

"Mun on mentävä. Ethän suutu?" Harry sanoi anteeksi pyytävästi.

Mä en tietenkään riemastunut ajatuksesta päästää Harryä lähtemään näin aikaisin ja vielä mitä ihanimpana iltana, mutta mun oli pakko.

"Mene vaan. Mä haluun jäädä vielä tänne hetkeksi." vastasin.

"Kiitos kulta. Tavataan taas huomenna." Harry sanoi ja antoi suukon poskelleni.

Harry vaihtoi nopeasti vaatteensa ja lähti pyöräilemään pois. Mä jäin katselemaan sitä kun rakkaani lähti toisen naisen luo. En ollut yleensä mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt mulla oli selkeä suunnitelma: mä lähden Harryn perään. Mä en voinut elää tietämättä, että rakastiko Harryä mua, vai edeleen Hannahia.

Odotin sopivan ajan, mutta en kuitenkaan liian kauaa ja lähdin mahdollisimman äänettömästi seuraamaan Harryä. Mulla ei ollu varaa jäädä kiinni, mutta Jos niin kävisi sanoisin muuttaneen mieleni ja että olin lähdössä kotiin. Kyllä se menis läpi. Lopulta Harry pysähtyi sillalle, jossa Hannah jo odotti.

Mun oli jäätävä viimeisimmän rakunneksen suojiin, muuten mut huomattas. En kuullut hyvin: ainoastaan sen mikä oli tarpeen.

"Mikä nyt oli niin tärkeetä, että mun piti tulla kesken treffien?" Harry kysyi ärtyneenä.

"Ei mikään. Toivaan vaan, että mekin voitas toisinaan tavata, enkä mä voinu tietää sun treffeistä." Hannah sanoi.

Tunnelma oli selvästi jännittynyt. Ehkä kysymys ei ollut läheskään siitä, mistä mä luulin.

"Ethän sä oo surullinen?" Hannah kysyi ja hieroi Harryn rintaa.

Se liero! Heti mielistelemässä, kun toinen on allapäin!

"En mä. Toki on kiva nähdä suakin." Harry sanoi hymyillen.

"Ens kerralla mä ilmotan hyvissä ajoin." Hannah sanoi hymyillen.

Ehkä se oli mustasukkaisuutta, tai silkkaa kateutta, mutta mun sydämessä syttyi jo tietty inho Hannahia kohtaan.

"Alotetaan tää puhtaalta pöydältä." Hannah sanoi ja halasi Harryä.

Vaikka halaamisessa ei sinänsä ollut mitään erikoista, halaavathan ystävätkin, mutta tunsin ison palan nousevan mun kurkkuun. Halaus kesti kauan ja hetkeä myöhemmin mä näin kauhukseni jotain, mitä mä en olisi halunnut nähdä: Harry ja Hannah suutelivat. Mä en voinut uskoa mun silmiä ja yritin esittää, ettei se ollut totta, että mä näin harhoja.

Pala mun kurkussa kasvoi entisestään ja aloin itkeä äänettömästi, vain kyynelten pudotessa kasvoiltani. Lähdin paikalta: mä olin nähnyt tarpeeksi.