Let me be your last first kiss (merry christmas everyone) ~Osa 3~

Heti pakollisten ryhmähalien ja juhlamaljan jälkeen juoksin kiireesti pihalle ja katsoin ympärilleni. Pälyilin kuin hermoheikko, kunnes näin juuri sen ihmisen, jonka toivoinkin kohtaavani. Hymyilin niin kuin olisin juuri voittanut lotossa ja tavallaan olinkin. Jessican löytäminen oli siis sittenkin jopa helpompaa, kuin luulin. Ehkä hänkin oli etsinyt minua.

Jäin tuijottamaan häntä ja yritin kuumeisesti miettiä luontevaa avausrepliikkiä. Tai no ei sillä ollut enää näin pitkän kiusallisen hiljaisuuden jälkeen väliä mitä sanoisin, kunhan se oli sanoja.

"Ööö.. Hei." sain sanotuksi.

Jessica purskahti nauruun. Yritin tähdätä yksinkertaiseen, mutta tehokkaaseen. Ehken ollut kuitenkaan valinnut parhaita mahdollisisia sanoja tehdäkseni hyvän ensivaikutelman. Kuulostin idiootilta. Piti vain toivoa, että vaikutin hänen näkökulmastaan enemmänkin hurmaavalta, kuin nololta.

"Hei vaan sullekkin." hän sanoi.

Nolostuin. Olin täysin jäässä. En ollut koskaan mennyt niin sanottomaksi kuin nyt. Pakotin taas itseni sanomaan edes jotain, mikä voisi pelastaa tilanteen.

"Täällähän on yllättävän kylmä." sanoin punastellen.

"Joo, mua on paleltanut koko ajan." Jessica sanoi naureskellen.

Olisihan minun pitänyt huomata se: tyttöhän hytisi. Kuinka huomaamaton ja epäkohtalias olinkaan

"Ota tämä. Mulla on muutenkin tarpeeksi kerroksia." sanoin hänelle ojentaen takkini.

Laitoin sen muittamutkitta hänen päälleen. Hänen katseensa oli hämmästynyt, mutta myös kiitollinen. Se puki häntä kauniisti. Pieni myhäys kruunasi kaiken.

"Kiitos. Niin kilttiä sulta." Jessica sanoi hymyillen.

"Mitäs tuosta. Enhän mä voinut antaa sun paleltua." sanoin.

Asetin hitaasti, vähän arkaillen käteni Jessican ympärille. Hän vavahti aluksi hieman, mutta näytti pitävän tästä, joten uskalsin jäädä siihen.

"Kuinka kaukaa sä tulit tänne?" kysyin yrittääkseni virittää pientä keskustelua.

"Itseasiassa mä tulin suomesta asti. Oon viettämässä täällä joulua." hän vastasi.

Suomesta? Olisihan minun pitänyt huomata skandinaaviset piirteet. Oli uskomatonta, että niinkin kaukaa fanimme matkustivat vain nähdäkseen meidät.

"Suomesta? Niin kaukaa? No, ei ainakaan ollut turha reisu kun pääsit laulamaan meidän kanssa vai mitä?" kysyin hieman kiusoittelevaan sävyyn.

"No ei todellakaan! Lontoo on muutenkin niin kaunis kaupunki ja varsinkin tähän aikaan vuodesta." hän sanoi.

"Mä oon samaa mieltä. Siksi mä viihdynki täällä niin hyvin ja onhan se mun työnkin huomioonottaen helpompaa." selitin.

Ne olivat oikeastaan vain positiiviset puolet täällä asumisessa. Pienemmässä paikalla olisi helpompi liikkua ilman joutumatta fanien piirittämäksi. Kaipasin toisinaan omaa rauhaa niin paljon, että oli rentouttavaa käydä kotona aina kun vain pystyin.

"Varmasti. Suomessa ei edes yhtään niin isoa kaupunkia kuin Lontoo, joten pystyn ainoastaan arvaamaan millaista on asua täällä." Jessica sanoi.

Nyt tiesin vähän enemmän tästä suomineidosta, joka oli saapunut elämääni kuin tuhkatuulesta.

"Onko kaikki suomalaiset tytöt yhtä nättejä kun sä?" kysyin.

"Ei, paljon kauniimpia." hän sanoi nauraen.

"Tota mä en kyllä usko." sanoin hymyillen.

Jessican ilme kertoi, että tyttö parka oli mennyt täysi hämilleen. Huomasin Jessican nenänpään punottavan pakkasesta ja ehkä myös kommenttini seurauksena. Hänen hiuksiensa olivat ehtineet huurtua. Se oli suloisinta ikinä.

"Tiedäks vielä mitä? Sä näytät tällä hetkellä erittäin kauniilta lumienkeliltä." sanoin.

Jessica punastui entisestään ja hänen ihonsa suorastaan hehkui.

"Miks... Miks sä sanot nuin?" hän sanoi.

"Koska sä oot entistä suloisempi kun oot hermostunu. Se tekee sun ihosta heleän punaisen." sanoin vitsaillen.

"Kai toi pitäs sitten ottaa kohteliaisuutena." Jessica sanoi nauraen.

Olimme hetken hiljaa, sylikkäin. Vaikka oli kylmä niin toistemme lähellä meillä oli lämmin. Seisoimme siinä niin kuin olisimme jo pitkäaikainen pariskunta. Tuntui kuin niin olisi tarkoitettu. Olimme kuin maalaus, jossa kaikki osat toimivat kokonaisuutena. Sellainen maalaus, johon ulkpuoliset eivät saaneet koskea.

"Halusitko säkin löytää mut?" kysyin sopivalla hetkellä.

"Kyllä. En mä voinut olla näkemättä sua enää." Jessica sanoi.

"En mäkään sua." sanoin.

Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme. Silloin yhtäkkiä taivaalta alkoi sataa lunta. Lontoossa ei satanut kovinkaan usein lunta ainakaan tässä mittakaavassa. Se oli niin kaunista.

"Se on niin kaunista." Jessica sanoi katsoen taivaalle. Ihan kuin hän olisi lukenut ajatukseni.

Katsoin Jessicaa ja hän katsoi minua takaisin. Tämä oli kai yksi niistä hetkistä, jolloin tarinan sankarin kuului suudella tyttöä intohimoisesti. Arvoin mielessäni kauan kunnes uskalsin tehdä varovaisen aloitteen, johon Jessica vastasi hempeästi, mutta huumaavasti.