Let me be your last first kiss (Merry Christmas everyone) ~Osa 1~

Oli jouluaatto ilta. Olin sytyttänyt takkaan tulen ja istui sen edessä jakkaralla lämmitellen ja tuijottaen liekkien leikittelyä kaikessa rauhassa. Se latasi kaikessa yksinkertaisuudessaan akkuja paremmin kuin mikään muu. Tämä oli yksi lempi hetkistäni joulussa: ilta jolloin kaikki tohina oli loppunut. Jouluateria oli syöty, vatsa oli täynnä, olo oli lämmin ja mukava.

Päälläni oli villapaita, jonka iso-äitini oli kutonut isälleni vuosia sitten. Se oli ennen ollut aivan liian suuri, mutta nyt ainoastaan vain mukavan väljä. Siitä oli tullut jo melkein perinne, jota olin jatkanut nykypäivään asti. Tämä oli ensimmäinen vuosi kun päätin käyttää sitä. Halusin siirtää edes jotain oman lapsuuteni perinteitä omaan perheeseeni.

Ensimmäistä kertaa koko päivänä oli täysin hiljaista. Vallitsi odotuksen tunnelma, jonka rikkoi yksi lempi äänistäni.

"Isiiii! Mä en jaksa odottaa enää sekuntiakaan! Millon joulupukki tulee?!" Darcy kysyi minulta.

Raukka pieni oli touhottanut koko joulukuun ja alkoi jo käydä kärsimättömäksi. Olin itsekkin ihan samanlainen pienenä. Kai tyttö oli sentään jotain perinyt minultakin.

"Eiköhän se pian ilmesty kulta." vastasin salaperäisenä tyttärelleni.

Hän tyytyi vastaukseeni ainakin toistaiseksi ja meni jatkamaan leikkejään. Sitä katsoessa sydämeni lämpeni niin kuin aina Darcyn lähellä. En osannut nuorempana kuvitellakkaan, millaista isyys olisi. Nyt nautin kuitenkin joka sekunnista, enkä vaihtaisi yhtään hetkeä pois. Darcy on maailman suloisin pikku tyttö ja rakastan häntä sanoinkuvailemattoman paljon.

Ajattelin tänä jouluna kertoa Darcylle erilaisen joulutarinan- Minun ja Jessican tarinan.

"Darcy, kulta, ole hyvä ja istu sohvalle. Minulla on sinulle joulutarina kerrottavana." sanoin, yrittäen kuulostaa hyvin isälliseltä.

"Ai sellaisen joulupukista, Petteri Punakuonosta ja tontuista?" Darcy kysyi kuulostaen ihan kuin pieneltä enkeliltä.

"Ei vaan minusta ja äidistäsi, siitä kuinka me tapasimme." kerroin.

"Aa. Kerro!" Darcy sanoi vähän ihmetellen, mutta kuulostaen innostuneelta.

Näin Jessican hymyilevän minulle kauempaa keittiön ovensuusta. Hän näytti aivan yhtä kauniilta, kuin sinä iltana 13 vuotta sitten.

Tarina sijoittuu lontooseen muutamia päiviä ennen jouluaattoa 2013. Minulla ja pojilla oli alkamassa joulukeikka aivan niillä hetkillä. Kaikki huikeat kimalle koristeet, muut lavasteet, esiintymisasut, mikit, kaikki oli valmista ja pian kipusimme lavalle taas suuren yleisön eteen. Ei ehkä niin ison kuin joillain keikoilla, mutta silti meitä oli tultu katsomaan ympäri maata.

Jokainen odotti innolla näkevänsä meidät esittämässä omien biisiemme lisäksi myös kauneimpia joululauluja. Itseasiassa olin itsekkin aika innoissani siitä. Joulu oli mun lempi aikaa vuodesta. Sai viettää aikaa perheen kanssa ilman kiireitä. Kaikista julkisista esiintymisistä ja keikoista oli vähän myös pientä taukoa.

Siinä ollessani mietin paljon bändin yhteistä matkaa ja kaikkea mitä oli tapahtunut. Me kaikki olimme kasvaneet niin paljon esiintyjinä, kuin myös ihmisinä. Emme olleet enää ne samat elämää näkemättömät pojat kuin silloin kolme ja puoli vuotta sitten: olimme esiityjiä. Se oli ainoa, mitä koskaan olin halunnut tehdä.

Tuntui kuin vasta eilen meidät olisi laitettu bändiksi X- factorissa ja olisimme vasta matkalla menestykseen. En voinut vielä tuolloinkaan uskoa, että olin toteuttanut unelmani ja olin osa maailman suosituinta poikabändiä. En ollut hetkeäkään pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Kaikki muistot siltä ajalta palasivat aina mieleeni joka kerta kun astuimme lavalle.


Tietyt unelmat olivat jääneet odottamaan tulevaa, mutta en ollut katkera siitä sillä ehkä niistä se kaikista suurin toteutui. Ei haitannut, vaikken ollut koskaan mennyt collegeen niin kuin suunnittelin. Sille tulisi vielä aikansa ja ehkä silloin myös minulla olisi aikaa keskittyä myös tyttöhöin. Nyt minulla ei olisi edes aikaa oikealle suhteelle.

Tyttöjä toki parveili ympärilläni koko ajan, mutta tarkoitan todellista tutustumista johonkuhun. Niin että voisimme mennä ihan oikeille treffeille ja tutustua. Tällä hetkellä se oli vain haave kun otti huomioon työni. Ei ollut mahdollista mennä ravintolaan jonkun kanssa ilman juorusivulle päätymistä. Harva tyttö edes lähtisi siihen pyöritykseen.

"Hei Harry!" muistan Louisin huutaneen.

Havahduin peilin äärestä ja käänsin katseeni kohti ovea, josta Louis oli marssinut sisään.

"Mitä nyt Lou?" kysyin melkein vihaisena.

Hän tiesi mun leijailleen omissa ajatuksissani ja oli tyytyväinen saadessaan mut ruotuun.

"Eiköhän se hiusten pöyhiminen jo riitä. It's showtime!" hän jatkoi hymyillen ja liukui tyytyväisenä ulos ovesta.

Katsoin vielä itseäni peilistä pöyhien hiuksiani ja psyykaten. Olin enemmän kuin valmis antamaan faneille kunnon shown. Aioin nauttia lavalla niin kuin tämä olisi meidän viimeinen keikka. Astelin lähemmäs lavaa itsevarmana. Olisimpa vain silloin tiennyt, että tuleva vaimoni, elämäni rakkaus, tyttäreni äiti, olisi katsomossa sinä iltana.