Kakki muut olivat paikalla paitsi Zayn. Olisihan se pitänyt arvata, että hän tulee muodokkaasti myöhässä: ihan niin kuin aina ennenkin. Aina viimeisenä kyydissä, kun tuli aika lähteä jonnekkin. Varmaan jäänyt tälläkin kertaa laittaman hiuksiaan, jumittuut peilin eteen ikuisuudeksi ja unohtanut ajankulun. Zayn oli aina ollut meistä se, joka oli ehkä tarkin ulkonäöstään.
Ikä ei tietysti ollut muuttanut sitä, että hän edelleen joutui särkemään monen sydämen olessaan Perrien kanssa. Kai hän oli jo tottunut sanomaan klassisen tyrmäysfraasin: "Oon pahoillani, mutta mulla on tyttö ystävä." niin kuin hne lirkuttelijat eivät jo tietäisi sitä. Enkä kyllä ihmetellytkään, miksi Zaynin aasiaan viittaavat pirteet ja eksottisuus jaksoivat vedota yhä edelleen naisiin.
He ovat olleet yhdessä ja onnellisia niin jo kauan, itseasiassa kauemmin kuin minä ja Jessica. Uskoin alusta asti sen jutun kestävän vielä pitkään ja olin epäilemättä oikeassa. Enhän mä olis edesauttanut asiaa, ellei mulla olisi ollut hyvää vainua. Saatoin olla tyytyväinen saavutukseeni, sillä he olivat nyt naimisissa, mutta lapsia heillä ei ainakaan toistaiseksi vielä ollut.
Ovikello soi. Ei ollut hankala arvata, että ketkä siellä olivat.
"Siinä paha missä mainitaan." sanoin leikkisästi.
Zayn hymyili takaisin ollen kuitenkin samalla hieman nolostunut tahdittomuudestaan. Annettakoon se kuitenkin anteeksi.
"Mikä teillä maksoi?" kysyin kiusoittelevasti.
"No, näin yksinkertaisuudessaan huono hiuspäivä. Tiedäthän sä miltä se tuntuu- kiharapää." Zayn sanoi tönäisten minua leikkisästi.
"Olishan se pitäny arvata, ettet sä oo voinu nin paljon muuttua, ettetkö edelleen kuluttais vähintään tuntia peilin edessä." sanoin vitsaillen.
Halasimme toisiamme ja Zayn syöksyi pian jo tervehtimään myös muita poikia. Sitten halasin Perrietä, mutta tottakai hieman hellemmin.
"Eikä tästä pidä syyttää ainoastaan Zayniä sillä kyllä mullakin meni aikaa laittautumiseen. Täydelliset kiharat juhla- lookkin ei nimittäin synny hetkessä." Perrie sanoi.
"Ei se mitään. Ei me ehditty edes alottaa vielä illastakaan." sanoin hymyillen.
En tietenkään viitsinyt sanoa, että kyllähän me oltaisiin jo aloitettu, jos herra ja rouva mattimyöhäiset olisivat tulleet ajoissa.
"Nyt kun kaikki on viimein täällä niin aletanko me jo syödä? Mulla on sudennälkä." kysyi Niall kärsimättömänä.
Jälleen yksi asia, joka ei ollut muuttunut vuosienvarrella miksikään: Niallin kyltymätön ruokahalu.
"Niall, ensinnäkin sä söit puuroa jo valtavan läjän kotona ja toiseksi sulla on aina nälkä vaikka meillä muilla ei olisikaan." Celine sanoi vitsaillen.
"Mutta minkä mies vatsalleen voi?" Niall kysyi hekottaen.
Kaikki purskahtivat nauruun. Emme voineet edelleenkään käsittää, kuinka paljon ruokaa Niall pystyi syömään lihomatta grammaakaan.
"No yleisön pyynnöstä me voidaan kai sitten siirtyä keittiön puolelle." Jessica sanoi hymyillen.
"Apus eka!" Niall kiljahti ja lähti juoksemaan, johtaen joukon hajuaistinsaosoittamaan suuntaan.
Hyviä tapoja noudattaen minä ja Jessica tulimme rauhallisesti jonon viimeisinä.
"Jääköhän meille yhtään mitään kun Niall pääsee vauhtiin?" Jessica kysyi minulta vitsaillen.
"Kyllä jää. Luota muhun. Vaikka Niall saattaakin olla syödä enemmän kuin kukaan muu kenet tunnen niin aina voi luottaa siihen, että kavereille jätetään vähintään jämät." sanoin naureskellen.
***************************************************
Oli seuraava aamu ja heräsin samasta paikasta, johon jäin eilen illalla: takkahuoneesta Jessican viereltä. Aluksi säikähdin hieman, mutta sitten kun tajusin tilanteen hymy levisi kasvoilleni. Olimme kai vain olleet niin väsyneitä, ettemme ehtineet edes sänkyihin asti, kun silmät painuivat jo kiinni. En edes ole varma katsoimmeko leffaakaan loppuun asti. Viimeisenä muistan ainoastaan sen alun.
Hän nukkui edelleen sikeästi. Se oli kaunis näky: Jessica tuhisemassa sylissäni kuin pieni kissanpoikanen, tai ehkä pikemminkin ihan kuin enkelilapsi. En tohtinut tehdä mitään herättääkseni häntä, joten tyydyin vain katselemaan ja silittämään kevyesti hänen hiuksiaan. Hetken kulutua hän avasi jo silmänsä.
"Harry?" hän sanoi kysyvästi.
"Kyllä, minä tässä. Ei ollut tarkoitus herättää." sanoin hymyillen.
"Ei se mitään." hän sanoi naureskellen.
Hän katsoi ympärileen ja huomasi, missä olimme.
"Nukuttiinko me täällä?" hän kysyi.
"Joo, taidettiin olla niin väsyneitä, että nukahdettiin kesken leffan." sanoin.
Jessica naurahti.
"Siltä näyttää. Makeat unet mä ainakin sain." hän sanoi leikittelevästi.
Olin siis päässyt jo Jessican uniin.
"Ei munkaan unet hassumpia oleet." vastasi kujeilevasti.
Hetkeksi pysähdyimme vain tuijottamaan toisiamme. Olimme juui suutelemassa, kun kuulimme yhtäkkiä jonkun tulevan sisään.
"Täälläkö te vielä lymyätte? Äkkiä ylös! Meillä on melkein koko huusholli sivottavana ennen huomista." Diana- täti sanoi kipakasti.
"Me tullaan kyllä pian." Jessica vakuutteli.
Dianan lähdettyä nousimme välittömästi istumaan ja aloimme siistiytyä.
"Se oli lähellä. Olisin saanu kuulla kunniani, jos Diana olis ehtiny yllättää meidät suutelemasta." Jessica sanoi huojentuneena.
"Äläs nyt. Kyllä täditkin on aikoinaan imutelleet. Enemmän olsin huolissani siitä, mitä Diana voi luulla meidän tehneen koko viime yön." sanoin vitsaillen.
"Usko mua, ei sen mielikuvitus onneks riitä kuvittelemaan mitään sellasta." Jessica sanoi nauraen.
Kun olimme saaneet itsemme valmiiksi juoksimme olohuoneeseen. Huomenna oli jouluaatto ja Diana vaati kaiken olevan tiptop.
Iiiiiiiihana ♥♥♥♥jatkaa
VastaaPoista