Forbidden colours ~Osa 5~

Sen suudelman jälkeen kumpikin unohti aiemman agressionsa. Ei meillä ollut syytä pyrkaa sitä toisiimme tuolla tavalla, varsinkin kun tarkoituksena oli keskustella järkevästi. Olimme sanoneet suutuksissamme asioita, joita emme täysin tarkoittaneen. Kummallakin oli anteeksipyydettävää, mutta se oli nyt toissijaista. Tärkeintä oli että kaikki oli nyt hyvin.

Lopuksi halasimme pitkään kylmässä ja kirpeässä ulkoilmassa kunnes lopulta lähdimme kummatkin omille teillemme. Se oli hyvä ja oikeastaan lohdullinen loppu vaiherikkaalle illalle, joka oli kyllä tullut tarpeeseen. Nyt ymmärsin Louisia paremmin, osasin tavallaan katsoa maailmaa hänen silmillään ja tiedän, että sama toimi myös toisinpäin.

Ja mitä tuli siihen lehdistötilaisuuteen niin se unohdettiin ja parempi niin. Se oli oikea päätös: mäkin kyllä tajusin sen nyt. Ei ollut sen aika vielä. Ehkä jonain päivänä, mutta ei huomenna. Ehkä sinä päivänä kun me molemmat olimme oikeasti valmiita siihen. Päivänä jona olimme myös viimein valmiita sitotumaan toisiimme.

Emme halunneet lietsoa tällä hetkellä turhaa draamaa vielä entisen lisäksi. Jos kaikki yhtäkkiä paljastuisi nyt niin ajoitus olisi mitä huonoin. Eikä mitään tällaista sitäpaitsi voinut räjäyttää kuin pommia vaan meidän oli lämmiteltävä hieman, annettava hienovaraisia vinkkejä ensin ja siten voittaa ihmiset puolellemme. Saisimme heidät uskomaan meihin.

Ehkä siten nekin, jotka eivät halua nähdä meitä yhdessä näkisivät, ymmärtäisivät tilanteen oikean laidan: näkisivät, että minä ja Louis todella olimme rakastuneita, kaikkia oletuksia todennäköisyyksiä vastaan. Siltikin monet varmasti hylkäisivät meidät, mutta ainakin olisimme yrittäneet parhaamme mukaan minimoida vahingon. Loppujenlopuksi se ei tule miellyttämään kaikkia.

Toki olin surullinen, että toistaiseksi asiat menivät näin, mutta toivoa oli yhä. Pelolla ei ollut sijaa niin kauan kun oli toivoa. En välittänyt kuinka kuaan siihen menisi, tai mitä se vaatisi, mutta halusin Louisin kanssa. Ainoastaan Louisin, niin mahdottomalta se kuulostikin, kun otetaan huomioon kaikki asianhaarat.

En välittänyt muiden mielipiteistä: halusin olla miehen kanssa, joka sai mun sydämen pamppailemaan vielä näiden vaikeiden aikojen ja kaiken koetun jälkeen. Kuulin piipityksen ja tajusin sen olevan viestiääneni. Siinä paha missä mainitaan.

"Sori vielä etten oo ollu viime aikoina paras ystävä/poikaystävä, mutta kuten jo toivottavasti näit mä yritän. Mä todella yritän. Eikä tää ei oo meidän loppu: kaukana siitä. Meillä on vielä paljon koettavaa ja nähtävää yhdessä kuomaseni. Ps. Vieläkin hyytelönä mun super romantisesta tempusta? ;) Sinua ajatellen, Louis."

Hymyilin näytölle. Louis sitten osasi vetää herkänkin viestin loppuun sopivan vitsin.

"No, no äläpä nyt itsestäs vielä liikoja luule, mutta sanotaanko näin, että hyvältä maistui. ;) Keilaamaan poikien kanssa huomenna sen lehdistötilaisuuden jälkeen? xxx H"

Oli tietenkin liian riskialtista mennä kahdestaan, mutta ei muiden bändin poikien seura haitannut. Heitäkin olin viime aikoina nähnyt aivan liian vähän. Ehdittäisiin me mennä Louisin kanssa kunnon treffeille myöhemminkin: ensimmäistä kertaa ihan kahdestaan.

"Totta hitossa! Jos me kaks saadaan olla joukkue niin muut häviää kuus nolla. -L"

Se oli totta. Me oltiin kuin luonnonvoima, jopa keilaamisessa. Jos meidät laitetaan yhteen niin syntyy tulta ja tappuraa, riittaa ja sovintoa, mutta hyvällä tavalla. Laatuaika mitä parhaimassa seurassa ja jos hyvin käy niin ilman kameroita tuli kyllä tarpeeseen.

"Se on sitten sovittu! Nuku hyvin Boobear! ;) -H"

"Samoin sinä Haz! ;) Nää unia mun karvajaloista :P -L"

Varmasti näkisin ainakin tuon kommentin jälkeen! Naurahdin ja laitoin puhelimen pois. Olin aikeissa mennä viimein nukkumaan, kunnes huomasin jotain ilmestyneen oven kynnyksellä, mitä en huomannut aiemmin. Vedin äkkiä takin päälleni ja menin ulos. Nosti sen ja aloin nauraa. Se oli paketti taco muroja. Niiden päälle oli kirjoitettu lappu.

"Yritin olla antamatta mitään 'neitimäistä' kuten suklaata ja tarkotuksena oli antaa jotain mille on oikeasti käyttöä, joten tää on lopputulos. Pikku linnut kertoi, että nää on sun lemppareita, joten syö pois! Ps. ne on varmaan jo jäätyny siihen mennessä kun näät tän, joten kannattaa sulattaa ensin -Tonttu."

Ei ollut hankala arvata, keneltä tämä lähetys oli. Ei kukaan muu kuin Louis antais tällasta lahjaa, tiennyt että mä rakastin tacoja kaikissa muodoissa, tai kirjoittanut tuolla käsialalla. Hän oli varmaan jättänyt sen, ennen kuin mä tulin kotiin.

"Kiitti Lou. Mulla ei oo ainakaan nälkä vielä pitkään aikaan." sanoin itsekseni.