Let me be your last first kiss (merry christmas everyone) ~Osa 6~

Darcy avasi pakettinsa riemuiten. Minä ja Jessica katsoimme häntä hymyillen ja tiesimme olevamme siunattuja, kun meillä oli nuin ihana tytär. Jokainen päivä hänen kanssaan oli aarre, jota vaalimme. Hän tulisi varmasti tekemään minusta vielä entistä ylpeämmän isän, jos se oli edes mahdollista. Kuinka paljon sisältöä tämä pikku prinsessa toikaan elämääni.

Miten me kaksi olimmekaan saaneet aikaan nuin kauniin pienen ihmisen? Mitä hyvää olimme tehneet ansaitaksemme sen?

"Uus nukke!" Darcy huusi innoissaan niin että korvissa soi.

Se sai minut muistamaan taas sen lapsenomaisen ilon, joka meissä aikuisissakin asui, varsinkin jouluna. Vaikka odotimmekin ehkä joulussa hieman eri asoita vanhemmalla iällä, mutta yhdessä olo ja kiirettömyys olivat kaikille yhteisiä onnen aiheita. Sillä perusteella saatoin olla hyvin tyytyväinen jouluun, jonka olimme Jessican kanssa saaneet aikaan.

Ehkä se paras oli osa oli kuitenkin vielä tulossa. Paljon oli vielä luvassa, eikä koko joukkokaan ollut vielä kasassa. Pian oli jouluaterian aika ja muut pojat tulisivat vierailulle. Kaikki olivat olleet taas kerran niin kiireisiä, ettemme olleet ehtineet tavata kunnolla pitkiin aikoihin. Siksi keksinkin idean pyytää kaikki kylään täksi illaksi.

Osalla heistä oli jo lapsia niin kuin minulla, mutta kaikilla oli vähintään seuralainen mukanaan. Siitä voi siis jo päätellä, että tavalla tai toisella meitä kaikkia oli onnistanut rakkaudessa loppujen lopuksi, vaikkei se aina helppoa ollutkaan.

Saatoin jo toivoa, että illan päätteeksi meitä oli kasassa hyvä joukko jälleennäkemistä varten. Sitten ovikello soikin jo.

"Siellä taitaakin olla Lou- setä ja El- täti." Jessica selitti Darcylle mennessään avaamaan ovea.

Hän taisi unohtaa mainita Tomlinsonien perheen kolmannen jäsenen.

"Niin ja tietysti Tommy." hän lisäsi.

Tommy oli Louisin ja Eleanorin poika, joka oli vain vähän Darcyä vanhempi.

"Jeee!!" Darcy hihkui ja meni oven eteen vieraita vastaan.

He astuivat sisään ja oli pakko sanoa, että Tomlinsonien perhe oli kertakaikkiaan hyvännäköinen kokoonpano.

"Hei Darcy!" Louis tervehti kummityttöään.

"Mää sain uuden nuken!" Darcy ilmoitti esitellen uusinta leluaan.

"Joulupukki siis kävi jo täällä?" Louis sanoi yrittäen esittää ihmettynyttä.

Hän iski silmää minulle Ja Jessicalle. Meitä hymyilytti edelleen, mutta onneksi Darcy oli liian keskittynyt kaikkeen muuhun huomatakseen sitä.

"Mä tuun kyllä leikkimään sun kanssa kunhan vaan käyn antamassa ensin äitille ja isillekkin tervetulo halit." Louis sanoi Darcylle.

Niin hän tekikin: oikein olantakaa niin että keuhkot olivat lentää pihalle ja toivotti samalla hyvää joulua. Eleanor seurasi perästä kiitellen kutsusta. Ilo oli oikeastikkin ihan meidän puolella, kun saamme koota yhteen vanhan porukan taas pitkästä aikaa. Jessica oli jo ties kuinka pitkään suunnitellut tätä ja nähnyt paljon vaivaa keittiössä.

Eleanor alkoivat heti vaihtaa kuulumisia Jessican kanssa. Oli mukava nähdä, kuinka heistä oli tullut ystävät minun ja Louisin kautta. Olihan heillä paljon muutakin yhteistäkin kuin vain ilmeisesti mieltymys meihin pop- tähtiin. Pienten lasten äidit tuntuivat vetämään toisiaan puoleensa kuin magneetit. Darcyn vauvakuvat olivat Jessican suuru ylpeyden aihe.

Naisväellä oli omat juttunsa, joihin me valitsimme olla puuttumatta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin illan aikana tullaan käymään läpi kaikki tämä kulunut aika lyhyennettynä, josta ei selvittykkään ihan hetkessä.

Louis piti lupauksensa ja asettui lattialle Darcyn ja Tommyn kanssa, kun me muut istuimme sohvalle rupatellen. Tästä lähtivät pikkuhiljaa käyntiin kaikkein ensimmäinen meidän yhteinen jouluateria, jota sain kunnian isännöidä rakkaan vaimoni kanssa.

"Okei, odotetaan vielä muutkin paikalle niin voidaan alkaa sitten syömään." Jessica sanoi.

Toki meidän piti odottaa kaikkia. Ei tästä muuten olis mitään iloa. Ei joulu ollut joulu, ellemme saisi viettää sitä kaikki yhdessä.

***************************************************

Jouluun oli enää muutama päivä ja olin matkalla Jessican tädin talolle. Erotin jo kaukaa kaikki ne kirkkaat joluvalot, joilla talo oli koristeltu. Kaiken kruunasi valtava pihakuusi ja leipomisen tuoksu, joka tuli savupiipusta. Se toi jo mieleeni kodin. Kävelin pihatietä pitkin ovelle, jossa komeili joulukranssi ja soitin ovikelloa.

"Huomenta! Sinä taidatkin olla Harry?" sanoi ystävällinen vanha nainen, joka oli ilmeisesti Jessican täti.

"Kyllä vain ja sinä taidat olla Diana, Jessican täti." sanoin kätellen häntä.

"Kukas muukaan, mutta tulehan sisälle ettet palellu." hän hykersi.

Tein työtä käskettyä. Riisuin ulkovaatteeni naulakkoon ja heti ensimmäiseksi mentyäni keittiöön näin essuun pukeutuneen Jessican taikinakulho kädessä.

"Hei Harry! Sä tulit juuri sopivasti sillä täällä tarvittaisiin kipeästi vielä yhtä käsiparia, jotta saadaan kaikki valmiiksi." Jessica sanoi.

Mä olin valmis työhön. Me ehdittiin kyllä rupatella sen lomassakin.

"Selvä." sanoin ja laitoin pöydällä olevan leivontamyssyn päähäni.

Kännyin ympäri ja Jessicaa alkoi nauraa lässähtäneille kiharoilleni.

"Mitä?" kysyin naurahtaen.

Jessica alkoi nauraa entistä kovempaa. Näytinhän mä kyllä kieltämättä vähintäänkin pöhköltä.

"Sua tuskin naurattaa yhtä paljon, jos pipareista löytyy mun hiuksia." sanoin naureskellen.

"Sä taidat olla oikeassa." Jessica sanoi hekottaen.

Kun olimme tottuneet siihen hupaisaan näkyyn, joka mä olin aina leipoessani saatoimme alkaa töihin.

"Mistä mä aloitan?" kysyin innokkaana.

"Me voitaisiin tehdä tiimityötä niin että mä voin alkaa nyt kaulimaan taikinan ja sä voit painaa siihen kuviot." Jessica sanoi.

Se kävi mainiosti. Kuvionti oli ollut mun lempi tehtävä pienestä asti. Mä varmistin aina, että niistä kaikista ei tullut pelkästään tylsiä ja perinteisenmuotoisia.

"No niin. Laita ne sitten pellille varovasti kun tulee valmista." Jessica neuvoi.

"Kyllä mä tän osaan. Ihan tuttua hommaa. Mähän oon ollut ennen töissä leipomossa, jos satut muitamaan" sanoin hymyillen.

Jessica katsoi minua luottavasti ja siirtyi kauemmaksi tekemään uutta taikinaa. Mä pääsin vaihtiin ja kun sain koko taikinan tehtyä olin tyytyväinen lopputulokseen, mutta Jessican mielipiteestä en ollut vielä yhtä varma.

"Onko jo valmista?" Jessica kysyi vähän ajan päästä ja tuli katsomaan luomuksiani.

Erikoisen muotoiset piparini hymyilyttivät Jessicaa.

"Ninjatähtiä? Supermies- kuvioita? Automerkkejä? Hymynaamoja? Kissoja? Nää kyllä uudistaa perinteitä ihan virkistävästi." Jessica sanoi naureskellen.

"Tän muotosia pipareita mä oon tehny jo siitä asti kun pienenä kyllästyin tavallisiin muotteihin." selitin itsekkin hymyillen.

Ilmeestä päätellen Jessica piti tapaani kekseliäänä ja jopa suloisena.

"Äläkä unohda 1D- kuviota, jonka tein ihan sua ajatellen." sanoin vitsikkäästi.

Meistä oli tullut ja niin läheisiä toisillemme, että välillä melkein jo unohdin Jessican olevan meidän fani. Ehkä hänkin tiesi, ettei meidän välillämme ollut enää mitään "julkkis- tavis muuria".

"Ne on just täydellisiä. Pistetään ne uuniin niin voidaan kuorruttaa niitä vähän myöhemmin." Jessica sanoi hymyillen ja otti patalaput esiin.

Katsoin häntä ja mieleeni tulvivat muitot äidistä hyörimässä keittiössä aina jolunaikaan: tietenkin hyvällä tavalla, pidin tytöistä, jotka osasivat leipoa.

"Mitä?" Jessica kysyi huomattuaan tuijotukseni.

"Eipä juuri mitään. Tai no jos et ota tätä loukkauksena niin hetken ajan sä muistutit äitiä." sanoin huumorilla.

Jessica ei näyttänyt pahastuvan vaan pikemminkin ymmärsi vitsin.

"No, tekiskö sun äiti muka näin?" Jessica sanoi kujeilevasti ja antoi minulle suudelman suoraa suulle.

Mieleeni alkoi tulvia välittömästi muistoja ensisuudelmastamma siellä stadionin pihalla. Jessican läheisyys tuntui yhtä huumaavalta, kuin silloinkin. Tiesin olevani oikean tytön kanssa.