Let me be your last first kiss (merry christmas everyone) ~Osa 7~

Pian oveen koputettiin uudestaan.

"Anna minun avata." hihkaisin ja menin avaamaan oven.

Siellä oli Liam perheineen. Mukana olivat hänen lisäkseen Danielle ja heidän vastasyntynyt poikansa Taylor, joka oli mitä suloisin ilmestys käärittynä kaikkiin niihin viltteihin. Danielle oli edelleen aivan yhtä kaunis kuin ennenkin.

"Mitä Harry? Hyvää joulua!" Liam tervehti iloisesti.

Taputimme miehekkäästi toisiamme selkään ja kiitin heitä saapumisesta. Sitten halasin Daniellea ja sain pitää heidän uutta tulokastaan hetken sylissä.

"Taylor ei yleensä tykkää vieraista. Sun kanssa pikku mies näyttää kuitenki viihtyvän." Liam sanoi hymyillen.

"Eiköhän me tulla hyvin juttuun." sanoin ja paransin asentoa.

Siitä oli aikaa kun olin viimeksi käsitellyt vauvoja, mutta eivät taidot olleet mihinkään ruostuneet. Sama vanha turvallinen, varmistava ote piti edelleen.

"Tuoteen me toki hyviin tahoihin kuuluen lahja isännälle ja emännälle." Liam sanoi ja ojensi viinipullon.

Näin jo heti etiketistä, että se oli vanhaa ja hyvin arvokasta. Liam ei ollut kyllä pihistellyt rahassa, kun oli kyse juhlasta, johon meillä oli tänään kyllä syytä.

"Kiitoksia. Tästä toki riittää kaikille kunhan vaan aletaan syömään." sanoin.

"Sen varaan me vähän laskettiinkin." Liam sanoi vitsaillen.

***************************************************

Olimme saaneet paistettua ja koristeltua ehkä hieman omalaatuiset piparini. Lisäksi teimme vielä suklaamuru pikkuleipiä Dianan ohjeella ja ne maistuivat taivaalliselle: melkein äidin tekemien veroisia. Olisin voinut syödä vaikka tuhat, mutta suurin osa tuli säästää joluaatoksi. Olin melkein unohtanut kuinka hauskaa oli viettää koko päivä keittiössä.

Koko prosessi oli hauska ja pääsin kokeilemaan taas pitkästä aikaa temppuja, joita olin oppinut leipomoaikoinani. Joulu oli leipomossa aina yksi kiireisimmistä ajoista, mutta samalla oli kiva tehdä kunnolla töitä joulubonuksien eteen. Käteni olivat aina rutikuivat kun jouluaatto saapui, mutta se oli sen arvoista, kun näki asiakkaiden kiitolliset hymyt.

Silloin mä kai viimeistään huomasin olevani luonteeltani viihdyttäjä. Olin aina kaivannut muiden seuraa ja mahdollisuutta näyttää, mihin pystyinkään: oli se sitten jotain uutta, tai kaikille sukulaisille jo kertaalleen esitetty vanha klassikko. Nautin erityisesti ylistyksestä, joka tuli jälkeenpäin. Tiesin, että olin tavallani taitava ja kykenevä lähestulkoon mihin vain.

Niistä ajoista tuntuu kuluneen ikuisuus, vaikka sisältä koinkin olevani tismalleen se sama poika, joka käytti leivontamyssyä ja essua. Ainoa mikä tuntui muuttuneen oli maailma ynpärilläni: sekä hyvässä, että pahassa. Vaikka ympärilläni teeskenneltiinkin lähestulkoon koko ajan niin silti olin erityisen onnellinen tavattuani jonkun niin aidon ihmisen kuin Jessica.

Katsoimme toisiamme pöydän toisilta puolilta ja tiesimme saaneemme jotain hyvää aikaiseksi tänään.

"Nyt kun työt on tehty niin on aikaa huville, joten kysymys kuuluu mitä sä haluat tähdä tänä iltana?" Jessica kysyi iloisena.

"Mitä vain kunhan saan olla sun kanssa." vastasin hetken kuluttua virnistäen.

"Siinä tapauksessa mulla on ehdotus. Nyt kun joulu on kerta tulossa niin mehän voitaisiin sytyttää takkaan tulet, käpertyä viltin alle, juoda jotain kuuumaa, syödä vielä vähän lisää nuita pipareita ja katsoa jonkin aiheeseenliittyvä leffa." Jessica sanoi maireana.

"Kuulostaa täydelliseltä." sanoin hymyillen.

Minulla oli harvoin joulunaikaan keikkailun mahdollisuutta vain istua ja katsoa leffoja. Oli virkistävä huomata, että tänä vuonna pystyin tekemään niin edes tämän yhden kerran.

"Mikä leffa sulla on mielessä?" kysyin.

"Aattelin, että It's a wonderful lifehan on klassikko ja se on salaisesti yks mun suosikeista." Jessica sanoi.

"Mikäs siinä. Mäkin itseasiassa tykkään siitä paljon." sanoin.

En ollut nähnyt sitä pitkään aikaan, eikä pieni muistin virkistys tekisi pahaa ja kukapa nyt kieltäytyisi tilaisuudesta päästä joulumielelle.

"Hyvä. Me voidaan aloittaa kunhan päästää kahdestaan: toisinsanottuna rauhaan Dianalta." Jessica sanoi hiljaa.

Olin jo melkein unohtanut Jessican tädin, joka oli ilmeisesti koko tämän ajan joko istunut hiljaa huoneessaan lukemassa, tai salakuunnellut meidän jokaista sanaa tätimäiseen tapaan.

"Älä huoli. Veikkaanpa, että jos Diana on vähänkään tyypillinen täti niin se kyllä suo nuorille hetken yksityisyyttä. Siitä saattaa toki seurata pakollinen kuulustelu sitten aamulla." sanoin vitsaillen.

Jessica nauroi heleästi ja se kuulosti pehmeältä kuin putous. Mieltäni lämmitti jo ajatus siitä, että pian olisimme kahden takkatulen ääressä, lämpimässä, ilman häiriöntekijöitä. Pääsin näyttämään kunnolla romanttisen puoleni, johon hän tulee vielä rakastumaan.