Let me be your last first kiss (merry christmas everyone) ~Osa 8~

Pidot tietysti paranivat entisestään, kun lisää väkeä alkoi saapua paikalle. Kuulin Liamin tunnelmia pitkästä aikaa ja tiesin hänenkin olevan nyt ylpeä isä: se meillä oli ainakin edelleen yhteistä vanhojen bändimuistojen lisäksi. Saatoimme ehkä kuulostaa marttakerholta, mutta miestenkin keskuudessa lapset olivat aihe, joka ei voinut olla tulematta ennen pitkää esille.

Melkein kaikki minulle tärkeät ihmiset olisivat pian täällä ja se oli todellinen joulunihme. Emme olleet aiemmin yhtenäkään vuonna käytännänsyistä saaneet järjestettyä mitään tällaista suunnitelmista huolimatta. Ennen tätä menimme aina perheidemme luoksi, mutta nyt me olimme jokainen perustaneet oman perheemme. Nyt pystyimme luomaan omat jouluperinteet, jotka toivottavasti kestävät.

Ovikello soi taas ja kaikkien huulille levesi heti pieni hymy. Olin menossa avaamaan oven, mutta se oli turhaa.

"Nialler on täällä!" Niall hihkui tehden tapansamukaan näyttävän sisääntulon laittamalla kädet lanteilleen supersankarimaisesti. Olisihan mun pitänyt Niallin kujeet jo aavistaa.

Eikä hän tullut yksin: en nimittäin ollut meistä ainoa, joka oli rakastunut faniin. Niall tapasi Celinen kun olimme esintymässä pariisissa. He ovat olleet yhdessä siitä asti ja menivät naimisiin viime kesänä.

"Tulkaa vaan peremmällä." sanoin naureskellen.

He istuivat olohuoneeseen muiden kanssa. Niallin hiukset olivat samalla tavalla pystyssä, kuin vanhoina hyvinä aikoina. Celine oli puolestaan muutunut paljonkin viime näkemästä, mutta oli silti hyvin kaunis länsieurooppalaisine piirteineen. Hänen vaaleat hiuksensa kimalsivat takkatulen valossa ja hänen silmänsä loistivat, kun hän katsoi Niallia. Olin aina tiennyt, että nuo kaksi olivat juuri täydelliset toisilleen.

Lapset leikkivät lattialla antaen meille aikuisille mahdollisuuden päästä keskustelemaan niistä kaikista hetkistä, joita muistamme heidän vauvaajoiltaan. Muistan vieläkin Darcyn ensiaskeleet ja potalleopettelun kuin eilisen. Henkilökohtainen suosikkini oli kuitenkin kiistatta se kun hän sanoi ensi kerran "isi". Ehkä silloin oikeasti tajusin ensi kerran olevani isä.

Olimme kaikki saavuttaneet paljon elämässämme myös bändin ulkopuolella, mutta auttamatta kaipaan niitä aikoja. Jonain päivinä haluaisin edelleen olla nuori, kiertää maapalloa ja esiintyä tuhansille ihmisille joka ilta. Elämässä kai tulee vaan jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että on aika asettua aloilleen. En voi tehdä perheelleni sitä, että katoaisin kuukausiksi.

Vaikka vuodet ovat kuluneet en edelleenkään tiedä mitä parempaa kuin kiertueella oleminen neljän parhaan ystävini kanssa. Se kaikki oli jotain niin uskomatonta. Meillä oli niin hauskaa yhdessä ja kaikki vain oli suurta siihen aikaan. Toki esiinnymme edelleen aina kun vaan pystyimme, mutta emme samalla tavalla. Nykyiseen elämäntilanteeseen ei sovi enää samanlainen keikkailu kuin ennen.

Tiedän muidenkin ajattelevan samoin, vaikka harvoin sanommekaan sitä ääneen. Se voisi kuulostaa itsekkäältä sillä onhan meidän ajateltava perheitämmekin. Olimme haaveilleet uudelleen paluusta areenoille ja uskon todella, että ensi vuonna sen teemme.

***************************************************

Takkatuli lämmitti sopivan kutkuttavasti poskipäitäni ja jalassani olevat villasukat tuntuivat mukavilta. Muusta lämmityksestä huolehti tiukasti vieressäni makaava Jessica. Käperryimme saman viltin alle ja olimme kummatkin väsyneitä päivän työstä. Energiaa riitti kuitenkin vielä yhdelle elokuvalle. Meillä oli sopivasti aikaa ennen kuin menisimme nukkumaan.

Illan hämy loi kauniin tunnelman pieneen takkahuoneeseen, jossa olimme. Valo oli paljon tunnelmallisempaa, kun se tuli kynttilöistä ja takasta. Pidin siitä hiljaisesta äänestä, kun puunsyyt paloivat. Se yhdistettynä Jessican lämpöön ja hänen villapaitaansa vasten minun käsivarttani tuntui taivalliselta.

"Tää tuntuu täydelliseltä." Jessica sanoi, pää painautuen syliini.

En sanonut mitään, mutta katseeni osoitti, että minäkin nautin tästä. En kaivannut edes kotiin läheskään niin paljon, sillä tässä hetkessä minulle kultimoitua joulun merkitys: yhdessä olo sen kaikista rakkaimman kanssa ja hiljaisuuden tuoma rauha, joka antoi aikaa ajatuksille. Jessica oli jo nyt se henkilö, jonka kanssa minun kuului viettää joulu.

Ennen leffan aloittamista söimme lisää pipareita ja joimme glögiä.

"Haluaks sä viimisen piparin?" kysyin Jessicalta katsoen korissa olevaa tksinäistä batman piparia.

"Ei kiitti. Mä taisin jo syödä ihan likaa." Jessica sanoi naureskellen.

Virnistin ja hetken kuluttua työnsin piparin Jessican suuhun.

"Mä tiedän, että se oli maailman paras pipari ja sä et olis saanu muuten tietää sitä." sanoin vitsaillen.

"Sä olit oikeassa." Jessica sanoi hymyillen ja nielaisi viimeiset murut.

Hänen kasvonsa suorastaan sädehtivät tässä valaistuksessa ja varjot imartelivat niistä täydellisesti. Hänen kaunis hymynsä oli entistä korostuneempi.

"Alotetaanko jo se leffa?" kysyin.

"Joo, mä oon niin väsyny, että nukkumaanki pitäis pian päästä." Jessica vastasi hymyillen.

Hymyilin takaisin ja laitoin levyn laitteeseen. Alkutekstit alkoivat jo pyöriä, kun pääsin takaisin Jessican viereen. Olimme siinä kahdestaan, eikä meillä ollut tarvetta kiirehtiä mihinkään. En aikoinut lähteä tästä koskaan.