"Tilanne on tällä hetkellä jännittävästi tasan 2-2!" kuuluttaja huusi.
Kaikkien sydän pamppaili jännityksestä. Tää peli määräis sen, kumpi joukkuen pääsee finaaliin. Mula oli kuitenki ihan oma syyni olla katsomossa tänään: Louis Tomlinson. Tää kuulostaa varmasti niin siirappiselta ja kaiken huomioo ottaen säälittävältä, mutta mulla oli ollu heikko kohta siihen poikaan niin kauan ku vaan jaksoin muistaa.
Mä rakastin nähdä, kun se aina onnistuu tsemppaamaan joukkueensa johtoon, vaikka todennäköisyydet oiski vastaan, kuten tänään. Se oli aina ollu johtaja luonne, erityisesti ku oli kysymys jalkapallosta. Myöskään voiton tahdon, tai päättäisyyden puutteesta tää voitto ei olis kiinni. Louis piti huolen, että joukkueen jokainen jäsen tekee aina parhaansa.
Tää koko tilanne oli toivoton, koska mä tiesin, että mä en todellakaan ollu ainoa tyttö, joka tekis mitään saadaksen Louisin huomion. Sen lisäks oli toinenki asia: Louisilla oli tyttöystävä. Annie on cheerleeder ja tottkai tälläkin hetkellä kannustassa joukkuetta jenginsä kanssa, pukeutuneina tiukkoihin toppeihin ja mini hameisiin.
Oli kai siis ymmärretävää, että miks mun oli parempi vaan pysyä poissa kuningatar Annien reviiriltä. Ne oli Louisin kanssa se IT pari, jonka tekemisiä kaikki seuraa silmäkovana. Louis oli Annien omaisuutta ja kaikki ties sen. Vaan tietyillä tytöillä, jotka Annie hyväksy oli oikeus mennä etes lähelle.
Tottakai Louisilla oli ollu monta tyttöystävä ennen Annieta, eikä mikään niistä suhteista ollu kestäny kolmea kuukautta pitempään, joten mä veikkaan, ettei tääkään kestä kauan, mutta auta armias, jos mä menisin sanomaan sen ääneen. Mähän olin vaan nörtti Jamie, joka säälittävästi loi pitkiä katseita varatuun mieheen.
"Tomlinsonila on pallo ja mahdollisuus ratkaista ottelu! Pystyykö hän siihe?" kuului kuulutus.
Mä havahduin ajatuksistani ja seurasin hengittämättä Louisin tulisen laukauksen etenemistä kohti vastustajan maalia. Kuin hidastetussa filmissä maalivahti hyppää torjumaan palloa, joka kuitenkin liukuu ohitse verkon sisään.
"Ja hän tekee sen! Tomlinson iskee joukkueensa finaaliin!" huutaa kuuluttaja.
Yleisö nousee seisomaan ja huutaa koulun kannustushuudon yhteen ääneen. Siitä on monta vuotta aikaa, kun meidän koulun jalkapallo joukkuen on pässyt edelisen kerran finaaliin. Tää oli suuri hetki ja sen näki kaikkien kasvoilta. Etenki Louis näytti olevan onnensa kukkuloilla, kun koko joukkuen keräänty sen ympärille.
Huuman jälkeen katsomo alko tyhjentyä ja kaikki lähti omille teilleen. Mä katoin viimisen kerran Louisia ja mulle oli entistä selvempää, että me painittiin ihan eri sarjassa. Se oli raaka totuus, jota mä en ollu vaan pystyny käsittämään, vaikka vuodet oli kulunu ja ero meidän välillä ol vaan kasvanu.
"Onneks olkoon kulta!" Annie sano halaten ja suudellen Louisia.
Sen näkeminen sattu, mutta kai siihen on jo tottumassa muutenki. Ainaki mun ois parempi tottua ennen ku Louisilla on taas joku uus. Pian Annieki varmasti löytää jonku muun kohottamaan stustaan. Niin se vaan toimi noilla "kauniilla ihmisillä" niin ku mä niitä kutsun. Se oli jotain, jonka kaikki kyllä tiesi, mutta jota kukaan ei tietenkään sanonu ääneen.
Mä vaan toivosin, että mulla olis joku kaunis päivä rohkeutta etes puhua Louisille. Mun oli päästävä kahden tän mun tavottamattomissa olevan tyypin kanssa, eikä se ollu mitenkään helppoa. Sellaset pojat ei juttele tällasten tyttöjenkanssa. Lisäks mä kyllä tiesin, että varattuun ihastuminen oli vaarallista, mutta mä en voinu itelleni mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti