Janen näkökulma...
Aikaa kulu vielä enemmän, enkä ollu vieläkään saanu soitettua Niallille... Mä en tiiä, et pitäskö mun vaan luovuttaa koko asian suhteen... Sehän oli vaan yks ilta Diamondissa. Niinhän? Eihän se tarkottanu mitään? Mulle se kuitenki tarkotti jotain: mahollisuutta. Mä halusin yrittää luoda etes jonkilaisen suhteen Nialliin, vaikka se oliski vaan kaverina.
Pelkkänä kaverina pysyminen vois kuitenki olla hankalaa siihen nähen, et mulla oli tunteita sitä kohtaan. Se oli asia, jota mä en voinu kiistää. Ehnkä mun oli vaan puhuttava Niallin kanssa kunnolla kaikesta ja sitte vasta päätettävä, et mitä me haluttiin toisillemme olla. Se ilta Diamondissa ei ollukkaan niin yksinkertanen, ku saatan antaa kuvan...
Ilta ei jääny siihen, että mä lähin. Myöhemmin illalla mä olin puhunu Niallille vielä uudestaanki. Sillon mä olin ilmeisesti niin innoissani plus vielä juonu sen verran, etten ollu ajatellu selkeesti ja olin puhunu kaikkea outoa. Siks musta musta tuntuu, että mun mahollisuuet ei välttämättä ookkaan niin hyvät sen suhteen...
En oo saanu selitettyä Niallille sitä, että mä en ollu täysin järjissäni, enkä oikeesti oo sellanen... Oisko mahollista, että Niall pitäski sitä vaan söpönä? Tuskin, mut ainahan oli hyvä elää toivossa. Mä nolasin itteni sen silmissä sillon, ku olin harkitsematta jättäny sille ääniviestejä mun puhelimesta, jotka olin löytäny vasta myöhemmin...
Olin sanonu muun muassa, et mä halusin sen ja lukemattoman määrän muita noloja juttuja. Siks oli niin outoa, et Niall tuli puhumaan mulle sillon matkalla kaupungille... Mä jo luulin sen karttavan mua sen takia, et pti mua takertujana, joka luulee heti pienestäki vihjeestä, et toinen on kiinostunu... Tää oli ihan hirvee tilanne. Oisinpa vaan hoksannu ne ääniviestit aiemmin...
Mun oli saatava puhua Niallin kanssa asiat halki ja selitettävä mun käytöstä. Mun oli saatava tietää, et mitä se aatteli.
Niallin näkökulma...
Mä kiinnitin Janeen heti huomiota sen tanssiessa sinä iltana Diamondissa. Olin nähny harvoin asiakkaitten tanssivan niin hyvin muutaman drinkin jälkeen. Se herätti mun huomion. Mun oli saatava kontaktia siihen. Siten mä otin sen kännykän tiskiltä, jotta se vois hakea sen multa ja mä voisin jättää siihen mun numeron.
Kieltämättä oli aika outoa, et tyttö jonka en oottanu etes ottavan muhun yhteyttä jättiki ääniviestejä jo samana iltana. Baarimikkona mä kyllä tiesin, et Diamondissa vietetyn illan jälkeen päätöstentekokyky ei aina oo parhaimmillaan, joten se ei hetkauttanu mua kovinkaan. Kuitenki mulle jäi ajatus siitä, et oliko Jane liian innokas? Tietyllä tavalla se oli hyväki asia, koska niin olin määki.
Mä yritin puhua Janelle sillon, ku törmättiin kaupungin liepeillä, koska mä halusin selvittää asioita sen kanssa. Mä halusin tietää, et miten se tunsi. Mun mielessäon koko ajan ollu pelko, et mitä jos kaikesta huolimatta Jane oli kaikkea muuta ku innokas, vaan pikenmminki halus vältellä mua. Kuitenki mä aattelen sen johtuvan nolostuksesta.
Janella ei kuitenkaan ollu pelkoa, et se olis pilannu mahollisuutensa. Mä halusin sen tietävän sen. Siks mä toivoin Janen soittavan, et kummankaan ei tarviis enää tyytyä arvailemaan toisen tuntemuksia, vaan me voitas kunnolla puhua niistä. Omasta puolesta mä voin sanoa, et Jana vaikutti mahtavalta tyypiltä, jonka mä edelleen halusin oppia tuntemaan paremmin.
Mä pelkäsin Janen voivan luulla, et mä tein tätä jokaselle tytölle, joka jättin puhelimensa Diamondiin, mut niin ei todellakaan ollu. Mä halusin sen tietävän senki. Mä halusin kertoo sille kaiken, mitä mä olin kelannu tän viimisen kahen viikon aikana. Mä olin aina uskonu siihen, et asioista oli parempi puhua, ku jäädä katumaan kaikkea, mitä ois voinu sanoa, että asioit ois menny toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti