Mä olin valmis ja odotin Niallia tivolin ulkopuolella. Mä olin tietenki hermostuksissani ollu täällä jo paljon etuajassa. Mun kädet hikos, ku pidin kiinni mun laukusta. Mitä jos Niall tekiski mulle oharit? Mun oli rentouduttava ennen ku Niall tulis, muuten mä en antas kovin hyvää vaikutelmaa ja vielä näin ensi treffeillä...
Mulla oli huono tapa ottaa paineita kaikesta ja aina pelätä pahinta. Nytki kaikki voi mennä ihan hyvin, mutta mä vaan murehin sitä, jos ei meekkään... Mä vaan toivoin, että tietyllä tavalla Nialliaki hermostutti, vaikka mä olinki se hernmostuneempi osapuoli, jonka se sai aina rentoutumaan. Mä tiesin, et Niallin saavuttua kaikki ois paremmin.
Niallilla oli vaikutus saaha mut rentoutumaan ja olemaan paljon sponttaanimpi. Sen seurassa mua ei pelottanu mikään. Jos mä vaan saan sen mun rinnalle ni meistä tulee yhdessä paljon vahvempia ja voimakkaapia. Mä tiesin Niallinki tuntevan sen. Meidän kohdalla kemiat kyllä kohtas, mutta vaan aika näyttää, et kuulutaanko me lopulta yhteen.
Lämmin kesätuuli puhalsi mun kasvoille lämmittän niitä just sopivasti. Mä laitoin silmät kiinni ja tunsin, kuinka mun pelot lähti tuulen mukana.
"Hei muru!" Niall tuli tervehtien mun selän takaa.
"Hei kulta!" mä vastasin havahtuen.
Niall nauro saavutukselleen säikäyttää mut. Mun posket meni nolostuksesta punasiksi.
"No, mennäänjö jo sisään?" Niall kysy.
Mä nyökkäsin hymyillen ja me lähettiin kävelemään kohti lipunmyyntiä. Niall otti mua kädestä kiinni ja mä en voinu muuta, ku hymyillä kainosti vastaukeksi. Mun olo parani heti ja mä uskoin näitä treffeistä tulevan ikimuistoset. Mulla ei ollu mitään syytä pelätä enää. Niall oli vaan niin täydellinen: ja kokonaan mun.
"Minne sä haluat mennä eka?" mä kysyin Niallilta iloisena.
"Mä haluan kokeilla tota muutta vuoristorataa." Niall vastas.
Me mentiin siis ekana vuoristorataan, jossa mua kyllä kieltämättä ajoittain pelotti, mutta Niallin vierellä, sen suudellessa mua vaunun syöksyessä korkealta alaspäin, mulla ei ollu mitään hätää. Myöhemmin Niall voitti mulle pallonheitossa jättimäisen nallekarhun. Se saattaa kuulostaa kliseiseltä, mut mä pidin siitä.
Me syötiin jäätelöä auringossa ja välillä maistettiin niitä toisiltamme. Nallekin sai oman osansa, ku Niall työns jäätelöä sen suuhun. Me naurettiin ja nautittiin ihanasta kesäillasta. Mä olin onnellinen. Mitä muuta voin sanoa. Mä olin saanu melkein sen kaiken, mistä olin ennen vaan haaveillu. Mä vaan halusin tän kesrtävän ikusesti.
Sillon ku olin pieni olin aina vaan kattonu tivolissa pareja pitämässä toisiaan kädestä ja aatellu niitten olevan äärimmäisen onnekkaita: nyt mä olin Niallin kanssa sellanen pari. Se tuntu jotenki vaan niin oudolta. Vielä sinä iltana Diamondissakaan en ois voinu uskoa vielä olevani tässä hetkessä Niallin kanssa. Tää oli taikaa.
Aika kulu ku siivillä ja me oltiin käyty jo melkein kaikissa laitteissa: kummitusjunassa, törmäilyautoissa, keinussa... Viimiseksi me oltiinn jätetty maailmanpyörä. Me mentiin jonoon ja kummastaki näki jo väsymyksen, mutta myös onnellisuuden. Suhteellisen pian me päästiin jo kahestaan koppiin, joka lähti hitaasti ylöspäin.
Huipulla näkymä oli henkeäsalpaava. Kaupunki oli jo pimentynyt ja näky vaan sen valot pieninä pisteinä. Me kumpiki jäätiin kylpemään tähän maisemaan, kunnes Niall alko puhua.
"Jane, mulla on sulle ehdotus. Mä halusin tehä sen tänään ja nyt on sopiva aika." Niall sano.
Mitä?! Aikoko Niall kosia mua? Okei, mun ei kannattanu vielä innostua, tai aatella yhtään mitään. Enhän mä voinu tietää, et millasesta ehdotuksesta oli kysymys...
"Me ollaan tunnettu vasta vähän aikaa, mut mä kysyn tätä kuitenki: Jane, miltä susta tuntus muuttaa mun kanssa yhteen?" Niall kysy.
Hetken aikaa mä olin äimistyny, mutta en jääny kuitenkaan miettimään mun vastausta pitkäks aikaa.
"Niall, musta se olis loistavaa!" mä vastasin hyppäsin Niallin kaulaan.
Hetken aikaa me katottiin toisiamme silmiin ja suudeltiin itohimoisesti pimeä kaupunki taustalla. Me oltiin otettu merkittävä askel meidän suhteessa ja siitä oli syytä olla ilonen. Mä en tulis olemaan enää Niallin tyttöystävä, vaan avovaimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti