Princess Ice ~Osa 2~

Illalla nukkumaan mennessä mä aloin miettiä Louisia. Oli tosi mahtavaa, et koko mun koulu aikana etes joku vois olla kiinnostunu tutustumaan muhun, mut mitä jos se vaan leikki? Mitä jos se vaan härnäs mua, koska oon tällanen? Oli mahotonta yrittää saaha selvää miesten ajatuksista ja siitä, et mitä niitten päässä ikinä liikkukaan.

Kaikenkaikkiaan mä päätin pysyä varovaisena koko tän jutun suhteen, etten vaan tuu pettymään siihen, että jos Louis onki idiootti, joka leikki mun tunteilla... Ei tietenkään sillä, että mulla viellä sellasia ehtiny tullakkaan sitä kohtaan... Jos totta puhutaan ni mua kuitenki kiinnosti suuresti, että mitä tulevaisuudessa tulis tapahtumaan ja mä halusin ottaa selvää.

Tää tilanne oli mulle kokonaan uus. Siis mahollinen huomio pojalta... Mä en sais vielä ees miettiä sitä sellasena, koska enhän mä voi tietää sen tunteista, mut silti sen kanssa ollessa mä sain tunteen, et mahollisesti ehkä... Mietin koko ajan, et mahtoko Louis ajatella mua ollenkaan. Tän päivänen ei varmastikkaan ollu sille yhtä iso juttu, mut se oli sitä mulle.

Mä olin just aamulla ajatellu kaiken olevan mahollista ja sitte mä törmään tähän kiinnostavaan poikaan joka oli perjaatteessa muukalaiseen... Mä olin aina ollu salaa tunneherkkä, vaikka ulos mä saatoin vaikuttaakki hyvin kylmältä. Mä olin yks niistä ihmisistä, jotka ajattelee paljon enemmän, miltä voi ehkä ulkopuolelta näyttää.

Mä lopulta sain lopetettua tän asian vatvomisen kerta tousensa jälkeen ja nukahin. Aamu sarasti kirkkaana ja mulle tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvä tunne päivästä, joka tästä oli alkamassa. Mä söin nopeasti, puin, pesin hampaat, laitoin hiukset ja tein muut aamutoimet ennen ku taas hyppäsin vanhaan tuttuun koulubussiin.

Tänä aamuna mun olo tuntu oudolla tavalla vähemmän yksinäiseltä. Mulla oli pitkästä aikaa toivon kipinä siitä, että tulevaisuudessa asiat vois olla paremmin. Mä halusin tarttua uuteen alkuun, jonka mä tunsin olevan tulossa. Vaikka samat tunteet joukkoonkuulomattomuudesta, erilaisuudesta ja muusta paino oli mulle edelleen taakka, mutta se tuntu kevyemmältä.

Mä kuljin koulunpihassa tavalliseen tapaan kävellen luokkaan, jossa mulla olis eka tunti. Tavalliseen tapaan mä sain myös osakseni pitkiä, tuijottavia katseita niiltä, jotka oli jo vuosien ajan pitäny mua ylimielisenä snobina. Ne sattu aina, mutta nyt mulla oli niiden lisäksi sentään olemassa mahollisesti yks ystävällinenki ihminen.

Mä pääsin lopulta perille englannin luokkaan, jossa istu mun lisäks vasta muuta tyyppi. Mä istuin keskivaiheille, mun tavalliselle paikalle siinä luokassa, uus kurssi ei tulis muuttamaan samaa vanhaa järjestystä, johon kaikki oli jo tottunu, joten oli parempi vaan mennä samalle paikalle, ettei olis kenenkään tiellä.

Mä ehin istua luokassa vaan hetken, kunnes melkein kaikki oli tullu jo paikalle. Opettaja tuli viimeisenä ja tervehti luokkaa. Me noustiin ylös, istuttiin ja sama tuttu kieliopin jauhaminen alko taas kerran. Mun katse vaelsi ympäri luokkaa ja huomasin, ettei Louis ollu paikalla. No, ehkä se oli vaan toisessa ryhmässä. En jääny miettimään asiaa pitempään, vaan jatkoin tehteviä keskittyneesti.

Tietyllätavalla mä toivoin, et Louis olis ollu tässä ryhmässä... Sillon mä en tuntis oloani niin yksinäiseksi ja muitten uhkaamaksi... Sitä mä en kuitenkaan voinu myöntää itelleni ja työnsin ajatuksen välittömästi pois. Hetken kuluttua hiljaisuuden rikko koputus oveen. Opettaja meni avaamaan oven.

"Anteeks että oon myöhässä." Louis pahoitteli hengästyneenä.

"Ajoissa pitäisi kyllä olla, mutta menkööt tämän kerran." opettaja armahti.

Kaikki oletti Louisin saavan kuulla kunniansa.

"Katsotaampa, että missä on tilaa..." opettaja sanoi ja katsoi luokkaan.

Hetken oli ihan hiljasta ja kaikki ootti, että missä Louis tulis istumaan. Sen kaverit tietysti toivo sen pääsevän taakse.

"Tuolla. Menehän istumaan Heatherin viereen." opettaja lopulta sanoi osoittaen paikkaa mun vieressä.

Mä kuulin joittenki poikien tirskuvan takana tapahtuneelle. Louis kuitenki käveli reippaasti sille osotetulle paikalle.

"Näin me siis tavattiin taas." Louis sano mulle hiljaa samalla hymyillen.

Mä nyökkäsin ja hymyilin ujosti takasin. Mä en voinu olla kattomatta Louisia: sen koko olemus oli vaan niin uniikki ja puoleensa vetävä. Oppitunti kulu suhteellisen nopeasti loppuun ja opettaja oli antamassa läksyjä. Mä loin vielä viimisen kerran katsaukseen Louisiin ja se katto mua just samalla hetkellä takasin.

"Heather." Louis sano hiljaa.

"Niin?" mä kysyin vähän hermostuneena.

"Onko sulla poikaystävää?" Louis kysy.

Mitä?!! Miks se multa tollasia uteli? Miks sitä ylipäätänsä ees kiinnosti? Mun oli kai vaan annettava suoraan kysymykseen suora vastaus.

"E-Ei." mä vastasin, yrittäen pysyä mahollisimman tyynenä.

"No, haluaisiks sä poikaystävän?" Louis kysy.

Tähän mun piti miettiä vastausta tarkemmin.

"Ehkä." mä vastasin hymyillen ujosti.

Hetken oli hiljasta, ku me katottiin toisiamme.

"Miks sä kysyt?" mä uskalsin kysyä rikkoakseni jään.

"Ei mikskään. Mua vaan kiinnosti." Louis vastas hymyillen.

Kello soi ja kaikki alko lähteä ulo luokasta välitunnille. Louisia kiinnostaa, että onko mulla poikaystävä. Heti ensimmäisenä mä mietin, et mitätäköhän peliä se oikein pelaa.